Teddykarhujen Huviretki! / Bakkanaali!

                                                     TEDDYKARHUJEN HUVIRETKI!
 Oli tavallinen koulupäivä v.1947, me Juakon Matti ja Minä kolmasluokkalaiset, olimme koulusta kotimatkalla, saavuimme Pirttiahon portille, olimme kotimatkan puolivälissä. Portin suljettuamme lähdimme kulkemaan aidanvieruspiennarta pitkin, luultavasti söimme talven kypsyttämiä puolukoita? Vähänmatkan päässä kylätiestä pientaressa oli matala kuoppa, jollaisia kotini ahot olivat täynnään, sanottiin niiden olevan "Nauriskuoppia, niihin heiteltiin syksyllä nauriiit, niin kaukaa kuin heitto ylsi"
Kuoppaa ja sen reunoja peitti vaaksan korkuinen vihreä karhunsammal, olimme rinnakkain plvillamme kuopan reunalla,_ Yht' äkkiä, Matti heitti kuperkeikan kuoppaan, nauraa hekottaen, rojahtaen kuopan pohjalle, minä tietysti perässä, sitten se oli yhtä mylläkkää, meillä ei ollut ajantajua? Oli vain niin hauskaa kuin olla voi kunnes: "Mitäs pojat täällä riehuu?" Kysymyksen esitti Heekun Hanna, Pirttiahon emäntä, hänen vaaleat kasvonsa, valkea tukka ja vaalea vaatetus, sai hänet näyttämään valkoiselta kummitukselta! Me, syylliset poistuimme rikospaikalta mitään puhumatta, tuskin tervehdimme? Mutta, meidät oli keskeytetty kesken huvin, kaikkea emme olleet ehtineet saada, niinpä päätimme seuraavana päivävänä jatkaa riehaa, kolmanneksi otimme mukaan Kalevin, meinmme kuopalle innosta hehkuen, kauniit sammalet kuopassa ja sen ympärillä olivat kuin nuijittu maahan. Emme heittäneet yhtään kuperkeikkaa, ei ollut innokkuutta, se oli eilen, se Teddykarhujen Huviretki!

                                                            BAKKANAALI!
Ilmeisesti Arttu Korhonen oli komentanut lapsensa lukemaan läksyjään pyhäiltana, joten leikkimme loppui Artunpihassa siihen ja me, Juakon Matti ja Mikko, sekä minä olimme pian kolmistaan, aidan ylitettyämme Romelissa Pikkukahassa, nimellä tunnettu alue,. Romeli on hylättyä peltoa, ojat halkoivat ahoa ja niissä kasvoi leppää ja pajuja, joiden latvat karja oli leikannut mataliksi, meitä vyötäröön, Matti aukaisi vyötään, ja ilmoitti tekevänsä paskan, me Mikon kanssa kiirehdimme seuraavalle saralle, ettei tulisi väittelyä,"Kuka on paskan kummi!" Emme ehtineet kauaksi kun Matin suunnalta kuului kiljaisu"  Matti oli paitasillaan, heilutti vyötään ja housujaan käsissän ja hyppeli kiljuen ojassa olevien pensaiden ylitse. Ilman käskyä minä ja Mikko olimme pian paitasillamme, loikkien ojien ylitse, lienee tuntunut mukavalta kun pensaiden latvat hipaisi pippeliä? Bakkanaali loppui siihen kun Risto Korhonen nojaten aitaa vasten kyseli: "Mittees poejat tiällä hyppii?" Se karkelo päättyi siihen, housut jalkaan ja kotiin, ehkä kuljimme Pikkukahassa olevaa polkua myöten
Aatilaan, jossa pääsi kyläteille?