Uusi Muoti!

”Tuli tyttö Tiilikasta, ja tykkäs Matti Viinikasta”, Riimitteli Hannes Katainen.

Tyttö tykkäsi ensiksi Kataisesta, joka piikuuspaikassa Hanhimäessä sattui olemaan suutarina, hedelminä suhteesta olivat Joonas ja Lyyti ms. Lustig. Joonas on nuorena ollut renkiä Aatilassa, ilmeisesti yksi syyllisistä jotka yllytti nuorta pienokaista Aatua sanomaan ”gorilla apina”, Aatu mökelsi ”gorriappi”, siitä jäi pilkkanimi, jonka Aatin lapsetkin sai kuulla, ainakin seläntakana Joonas oli ollut kova hevosmies, oli mainittu ”hevoskorpiksi”, joka ei säälinyt hevosia, mutta oli reilu kanssakäymisissään ihmisten kanssa.
 Joonaalla oli ollut kaski Pirttiahon maalla, talosta täytyi olla henkilö riihellä, äitini oli tuo henkilö, kun ohrat oli puitu ja viskattu, oli jaon aika. Joka kolmas kappa kuului talolle, äitiäni oli nolottanut setänsä ahneus, Joonas oli aina antanut kukkurakapan talolle, ja sanonut: ”Nämä eij'joo mittää ristuksen verta!”. isäntä Heekku oli mielissään.

Leski, Miina Katainen löysi uuden rakkauden Matti Viinikan, ja perhe asui edelleen Aatilan mökkiläisenä Ahvennusmäessä, Miina oli keimailevaa tyyppiä, sitä lienee ollut sekin, Hän kysyi Väisälän Johannalta: ”Muistatko missee sormessa mul'lolj kiäre männeellä viikolla?”

Kerran, Miina supatti Aatilan Villiinan korvaan? Villiina emäntä löi ensin käsiään yhteen siunaillen, mietti hetken ja lupasi:”Minä ompelen sen!”

Apteekkari Forsberg kävi metsästämässä Kiukonmäellä, jäniskoiransa kanssa, otti oppaakseen Kalle Haataisen, ja metsästys saattoi alkaa. Koira otti ajon Isostakahasta, apteekkari ampua tömpsäytti, mutta jänis vain haavoittui, ja ajo siirtyi Pikkukahan puolelle, metsästäjät seurasivat kylätien toiselle puolen, jäniksen voimat alkoivat olla lopussa, se loikki Aatilan pihaan, istuutuen, josta...

Saimi piika sen pongasi, piika juoksi tupaan, jossa emännällä oli uuden asusteen ”sovitus käynnissä”, Saimi parkui: ”Tätj', pihamualla istuu verinen jänis!” Villiina ärjyi takaisin:”Etkä tappanna? Ootko sinä velj' Juakon tyttö, ku oot nui avuton? Saimi siihen:”En tiijä?Joonaan tytöks sannoovat!”

Villiina kiivastui lisää: ”Oov' vaet', Juakon tyttö sin'noot!”. Villiina Taavetin tytär oli tottunut kotimökissä jo metsänriistaan. Nyt, oli toimittava nopeasti,”nimettömät” saivat jäädä hameen päälle, uunin loukosta piakka käteen ja ulos, jänis istui edelleen pihamaalla, Villiina mätki piakalla jäniksen hengiltä, kannattaen toisella kädellään nimettömiä, otti myös tapetun jäniksen mukaansa ja palasi tupaan.

Häneltä jä huomaamatta, että apteekkari ja lankomies Kalle katselivat hänen järjestämäänsä näytelmää, suu auki ihmetyksestä läheltä, tarha-aidan takaa!

Kalle olisi halunnut taloon sisälle, apteekkari tarjosi kaatoryypyn, ja kieltäytyi tietäen Kallen suulaaksi mieheksi, joka olisi tuoreeltaan halunnut ilakoida kälynsä esityksestä, kaskiahot oli täynnään jäniksiä, yhden menetys ei harmittanut, kun vielä sai nähdä, emännän järjestämän ”muoti esityksen!”