NISKALAN
TALOSSA
Keväinen
aamu Väänälän rannalla, talonväki oli aloittelemassa päivän
töitään, kukko oli kiekaissut jo monta kertaa, ja emäntä oli
menossa lypsylle hän kolhaisi kiulullaan aitanseinään —
Ylös poejat!, isännö on jo hommissaa ja tarvihtoo apua!
Aitasta
kuului epämääräistä mutinaa vastaukseksi, Anna emäntä jatkoi
matkaa, vierelleen ilmaantuneen tyttärensä Vapun kanssa, tyttärellä
oli salaisuus äidilleen, ja kiihkeänä hän supatti—Kievarin
Matti käv’ yöllä aetassanj, se suatto minut piirikentältä.
Äiti järkyttyi! —Piästit
semmosen koejarin aettaasj? Mies on kolomissakymmenissä eekä oo
vielä akottunna, vetelehtii kievarissa ja kähmii siellä talon
piikoja.
—Ee
Matti oo nii vanaha, eekä mikkää semmonen kähmijä, myö
huasteltii ihan kaekista asijoesta, se ossoo puhua. Se sano, että
min’noon vua sev’verra nuorempi ettee hänen tarvii minua
teetitellä!
—Varmasti
ossoo, on oppinna kievarissa! Huastelko tuo vielä iha ruotiks?
Emäntä ei heltynyt—Kyllä
se ossoo lirkutella sinut sekasin puhheillaa, isälle ee sittä tästä
puhuta, se pieksää sinut jos kuuloo! Emäntä oli jo kiihtynyt,
nyt oli tapahtunut se jota hän oli viimeajat pelännyt Vappua alkaa
pojat piirittää, ja ensimmäinen oli vielä pahimmasta päästä,
vaikka olikin varakkaan kievarin poikia, esikoinen siinäkin talon
perii, ja oli Matilla ikää, poika oli vilkuillut jo häntäkin
sillä silmällä vaikka oli nuori. (kehlo = puinenkaukalo)
Maidot
oli laitettu kehloihinsa, Vappu kaapi kapustalla kermat eilisten
maitokehlojen päältä, emäntä meni keittämään puuron. Kaksi
poikaa seurasi isäänsä pöytään, ottivat kulkiessaan
seinänraosta omat lusikkansa, pöydän päässä istuva isäntä
leikkeli puukollaan leivästä viipaleita pojille, jotka omilla
puukoillaan levitti voita leivänpalasille. Emäntä kantoi padan
pöytään, istuutui penkin päähän poikiaan vastapäätä, isäntä
upotti voinokareen padan keskelle Vappu tuli äitinsä viereen.
Isäntä
otti padasta puuroa, kastoi voisulaan ja alkoi varoen puhallellen
syödä lusikassa olevaa kuumaa puuroa, emäntä oli seuraavana
vuorossa ja vanhempi poika odotti vuoroaan
—Vapu
aetassa olj yöllä kievarin Matti! Paljasti arasti nuorempi poika
Anders
—Mitä!
Kiljaisi isäntä ja poltti suunsa hotkiessaan kuumaa puuroa
lusikastaan —Vappu pyssyy nyt pöövässä, eekä ala vollottoo,
tästä asiasta huastellaan vasta syönni jäläkeen, ja sittä syöt
kunnolla, näläkäestä reppanata ee ilikii piekseekkää!
Naurunpyrskähdys säesti uhkausta, emännän ilme kirkastui,
Niskanen uhkaili leikillään, hän puukkasi Vapun kylkeen ja iski
silmää.
— Ja
Vappu syöp sittä kunnolla, ee näläkiintynyttä reppanata ilikii
ies piiskata!
Jussi
kuiskasi —Elä syö reppana, jiäp’ meelle enemmän puuroo!
Samalla hän purskahti pidätettyää naurua, ja nenästä purskahti
räkäviikset roikkumaan
—Jussi
poes pöövästä pyihkimmää nokkasa! Karjui isäntä —Ja tulloo
sittä syömää jos puuroo on ennee jälellä. Emäntä hytkyi, ja
puukki tytärtään, isä oli luultavasti unohtanut Vapun
siveettömyyden.
Ei
ollut unohtanut, myöhemmin kohdatessaan vanhan rengin supatti
hänelle
— Kää
kievarilla ja vihjase Matille, että meellä voetasj vaekka tarvita
kasakkata yljhuomenna kaskeviertoo! Niskanen halusi varmistaa Matin
aikeiden vakavuuden Vapun suhteen.
Iltapäivällä
renki Jussi ilmoitti käyneensä kievarilla, Mattia ei näkynyt, hän
oli kertonut asiansa isäntä Niilolle, jota pyyntö oli kovin
huvittanut. Niskanen pettyi, tietysti kievarissa Matille
irvailtaisiin: Vävyä koetellaa? Sai unohtaa sen kaskenvierto asian.
Niskanen
yllättyi kun varhaisena aamuna rytkyihin puettu mies, kirves
kainalossaan ilmestyi pihaan —Hyvvee huomenta! teellä tarvittii
kasakkata viertämmää? Sen tähe tulin. —Nii tarvitaa, sinulla
näkkyy olovan kunnon kirves, iha venäläene, onko sillä hyväkii
vestellä? Kyseli Niskanen selviten hämmingistään —Kyllä se
kätteen kääp’, ostettiin niitä kaks laakkuryssältä! Matti
alkoi vapautua, taustalla painoi mieltä tieto millä asialla hän
oli paikalla, ja nurkan takaa ilmestyi lypsäjiä, Vappu äitinsä
kanssa, naiset oli kintut paljaina, oli yllä vain lyhyet alushameet.
Niskanen pääsi heti asiaan —Vappu, tunnetko sinä tämmösen
kiertäjän, joka meejä pihhaa ilimesty? —Matti!? Parkaisi
yllättynyt Vappu ja ryntäsi maitohuoneen kynnyksen ylitse nopeasti,
häpeillen asuaan, hame nousikin polven ylitse, mitä Matti olisi
katsellut mielellään pitempäänkin, ainahan pojilla oli pelko onko
heilalla pässinlänget pitkän hameensa alla piilossa. —Vappu!
Kiljui Niskanen,―Muista sittä keettee uamupuuroo lissee yhelle, ja
kato ettee jiä puakkuja puuroo! —Joo, joo! Kuului Vapun hiljainen
vastaus. Emäntä myhäili, hän arvasi mistä oli kyse, —Kyllä
meejän Vappu ossoo puuron keettee iha neuvomatakkii! Täytyihän
myös hänen kehaista omaansa. Ja seurasi tytärtään
maitohuoneeseen. —Onko sintulekkerj’ jo täännä? Myö lähetää
het kaskellle, ja kopistele poejat ylös ja mukkaa hommii. Käävää
uamuruppeemalla sytyttelemässä kaski Jussin kanssa ja tullaan
sitten pistäätymmää uamiaeselle. Emäntä ojensi ovaalin
muotoisen lekkerin Niskaselle, joka nosti sen remmistä olalleen,
vasempaan kainaloon kirves, niin lähdettiin viertämään, peltojen
takana rinteessä oli edellisenä kesänä lehtimetsään kaadettu
kaski vain muutamia pieniä kuusia oli mukana, murroksen vierellä
kasvoi tuuhealatvainen näre —Annas’ se kirvees, niin koettelen
tuohon närreeseen, siitä suahaan sinulle hyvä hosa! Matti ojensi
kirveensä, ja Niskanen otti Matin kirveen, siveli peukalollaan sen
terää, ja silmäli, —Tämähän näkkyy olovan kesäterässä!
Niskanen totesi, ja otti taskustaan kovasinkiven, sylkäisi siihen ja
alkoi hioa. —Katkase sinä se näre minun kirveellä, kun suan
tähän terän ottavaks’ niin koetellaa tätäkii? Niskanen seurasi
sivusilmällä, osasiko Matti hakata lastuuksen näreen tyveen, jäi
siltä kokeilematta hamaralla oliko kiviä juuressa, Niskanen
nielaisi jo mielessä olleet neuvot —Karsi se silleeks’ ja jätä
latvaan tupsu, minä kokkeelen vennäänmiehen kirvestä tähän
toeseen! Sen sanottuaan Niskanen teki rituaalinsa mukaan, kirveen
hamaralla ensin nuiji näreen juuren ja alkoi lyödä lastusta, pari
iskua puolelleen ja näre oli poikki —Hyvä on kirvees’ en muuta
sano, tämmönen täätyy minunnii ostoo! Tuumaili Niskanen karsien
hosan varren huolellisesti oksattomaksi. Kaksi nuorukaista ilmestyi
kaskelle ―Isä, mittee myö tehhää? Kysyi pitempi pojista.
―Ottooten nuita keppiä joessa on tueh’kiehiläetä ja alakakkee
vua sytytellä vierrosta tuolta tuulen alapuolelta! Jussi renki oli
tehnyt pienen nuotion ja paikalla oli myös pari puista ämpäriä
vettä täynnä, miehen mittaisten keppien päät oli halkaistu,
niihin oli laitettu tuohenkäppyröitä ―Aletaa myökii sytytellä
tiältä tuulen alapuolelta, että suahaa vastavalakee, jos kaski
alakaa roehuta liia korkeella liekillä! Niskanen opasti Mattia!
Jussi oli kokeneena kiiruhtanut etäisimpään nurkkaan ja alkoi
sytytellä kaskea! —Jos kulo alakaa männä mehtään päe, sammuta
polokemalla, tae hosalla sammuksii, ettee suaha vielä lisäks’
mehtäpallookii!
―Onhan
tuossa ämpärissä vettäkii sammutuksee, ehdotti Matti.
―Se
on kylläkii tarkotettu vua jalakoe sammutuksee, tällä laella!
Niskanen käytti kenkiään vuoroon nopeasti ämpärissä ―Nyt ee
kengät pala nii heleposti, kunnon märät, renki Jussin täätyy
löttösij’jään kastella vähäv’väliä, tuohet suattaa syttyä
ja kypenet tarttuu ja sammuu märkää!. Matti kasteli myös kenkänsä
ämpärissä.
Pian
tulirengas roihusi ympäri kaskea, muutaman kerran täytyi Matinkin
hosallaan sammuttaa kuloa joka oli luikertamassa ulos kohti metsää.
Niskanen otti tulpan lekkerin päästä,―Jos janottaa juo sintua,
johan tässä on hikoiltukin! Matti maistoi varovasti, ei tiennyt
mitä lekkerissä oli, hapanta vetistä piimää se oli ja janoon
oikein sopivaa, nielaistuaan muutaman kulauksen hän antoi lekkerin
isännälle takaisin, tokaisten―Kyllä sillä jano sammu hyvästi!
Otettuaan muutaman kulauksen Niskanen laittoi tulpan lekkeriin,
kopautti kiinni. ―Lähetää myö jo uamupuurolle, Jussille on
laetettu evväät, se jiäp’ vahtimmaa siks’ aekoo! Käveltiin
talolle, huuhtastiin kaivolla naamasta nokea pois, ja astuttiin tupaan, ―Matti
mää istumaa penkimpiähän, minä istun keskelle vahtimmaan
pattoo, ettee omat rohmua kaekkee ja jiäp jottae vieraallekkii!
Emäntä puuttui asiaan, ―Laetetaa Matille oma ruukku tänne
pöövänpiähän! Hänellä oli ruukku valmiina kädessään ja
ammensi sen kapustalla täyteen, voisilmän keskelle ja asetti sen
padan viereen, Matin eteen. ―Mittee työ nyt äeti, em’minä
halua syyvä ruukusta? Vappu suhki äitinsä kanssa. ―Mutta nyt
sinä syöt Matin kanssa samasta ruukusta! Onko selevä! Ja emäntä
työnsi Vapun Matin kohdalle pöytää. ―Akkaväe riitoehi mi’nen
puutu millonkaa, mesotkoon miten tahtoo! Mutta Matilla ee tietysti oo
ommoo lusikkata? Anna Vappu omasj laenaa ja syökee vaekka vuoroo
samalla lusikalla? Virnuili Niskanen ja leikkeli kovaa ruisleipää
viipaleiksi ja ojenteli ottaviin käsiin, naureksien samalla
ehdotukselleen. Nyt oli Mattikin jo leikissä mukana, ja yhtyi
leikinlaskuun
―Minä
suatan syyvä Vapun lusikalla vuorotellen, ja nuolen aena lusikan
hyvin puhtaaks? Vappu oli punainen naamaltaan seuratessaan toisten
iloittelua. Emäntä toi lusikoita kourassaan,―Antakee Vapun syyvä
omallaan, on tiällä Matillekkii omasa! Matti valitsi yhden
motkottaen, ―Tämä ej’joo yhtä hyvä kun tuo Vapun lusikka,
mutta kyllä tälläkii syöp! Nyt oli myös Vapun mitta täysi! ―Jos
minun on paremp’ nii, vaehetaa? Ja heitti lusikkansa Matille, joka
otti sen ja antoi omansa pöydän yli. Nyt Niskasella oli lystiä
seuratessaan toisten touhuja. ―Nyt, kun kaekilla on lusikat, voep’
Matti maestoo ossooko meejän Vappu puuron keeettee? ―Kyllä se
joskus on ollu melekosta muttia! Vapun suunnalta kuului vihainen
sihahdus. Niskanen ehti ensiksi, ―Jussi jos vielä huastat
tuommosia, suat luunapin ohtaas! ―Mittee se mutti on, en’noo
ennen kuullu semmosesta puurosta? Kysyi Matti. ―Puun kuatajat
metässä keettää omat puurosa nuotiolla, jauhot ja suola laetetaa
kiehuvaa vettee, vähä tikulla sohitaa jaahon puakkuja veen sekkaa
ja jätetää yksinnää kiehummaa, syyvessä sittä suattaa jaahot
pölistä syöjän suupielistä! Selosti Niskanen. Syötiin puuroa,
haukattiin väliin leivän viipaletta ja ryypättiin sintua pöydällä
kiertävästä haarikasta. Vappu ja Matti koettivat välttää toisen
katsomista, jos katseet yhtyi Vappu punastui, hän tiesi olevansa
perheenjäsenten katseiden keskipiste, sulhasta syötettiin
ensimmäistä kertaa. Syönnin jälkeen isäntä ehdotti:―Nyt
käävää vähäks aekoo ruokalevolle, Eti Matti itelles penkkiä,
ulukonakkii voes tareta mutta itikat suattaa pistellä. Niskanen
alkoi pian kuorsata, Matista kaikki oli niin outoa ettei uni tullut
silmiin, hätkähtäen hän heräsi ―Jos sittä lähetää tuas
viertämmää? Niskanen oli herännyt, Mattikin oli torkahtanut.
Renki
Jussi oli toisten poissa ollessa alkanut viertää tuulenpäältä,
Matti huomasi toisten töitä seuratessaan mitä tarvitsi tehdä,
renki Jussi kasteli löttöjään välillä ämpärissä ja juoksi
palavan risuläjän päälle hyppimään saaden siihen palamista
lisää, ―Tules Matti appuun, vierrettään tiällä yhessä nii
suahaa pitempi rintuus siirrettyä? Niskannen oli työntänyt pitkän
riu’un palavan läjän alle, Matti työnsi hosan varren yhdessä he
vierittivät läjän semmoiseen kohtaan, jossa ei ollut risuja, tai
murrosta. Matti huomasi hosanvarren liian lyhyeksi ja otti pitemmän
riu’un seuraavalla kerralla. Tuli hetteli savua viertäjien
silmille, nokiset seipäät likasi kädet, hikeä pyyhkiessä naama
ja paita oli pian nokinen. Sintulekkeristä ryypättiin vähän väliä
janoon, niin Kaski saatiin polteltua, vain savuavia kusiaispesiä ja
sammalia jouduttiin vielä kuokalla pöyhimään
―Eeköhän
lähetä iltaselle ja kylypemää, Jussi jiäp’ vahtimaa vielä ja
männöö sittä mökillee! Ehdotti Niskanen Matille. Pojat lähtivät
heti juoksujalkaa pois kuultuaan isänsä ehdotuksen. ―On’nii
hyvännäkösiä koevun leheksiä, että pittää tehhä kylypyvasta,
Vappu lienöö jo tehny sinulle, ee sinun tarvihe tehhä! Niskanen
virnisteli punastelevalle Matille, Niskanen taitteli kourallisen
oksia kainaloonsa, tekaisi kaksi pantaa jotka pujotti oksien tyvet
nipuksi sittoen.
―Akkojen
hommiahan nämä oovat, mutta ei näetä tehessä miehetkää
pillaavu.
―Ensiks’
saanaa ja sittä iltaselle! Emäntä määräsi mennen itse edellä!
―Eekö
Vappu tulekkaan saanaa? Kummasteli Niskanen! ―Olis tullu! Kielsin,
ee tarvii tulla nuoremiehe kanssa sammaa saanaa! Matti karahti
hämmentyen kasvoiltaan punaseksi. ―Kyllä Matti puhtaaks suahaan,
iliman Vappuakkii, minä pesen selän! ―Kuka pessöö kopekset?
Kuului naurun kanssa pojan kysymys saunasta. ―Jussi! Lopetat het
vätystämisen! Ärjäisi Niskanen, ―Heitä häkälöylyt Anna,
kun’noot jo saanassa
― Tuo
minu emännyys nuorena olij yhtä kaanis ku Vappu, siinov’vua nyt
sitä kaanista jo enemmän kun Vapussa! Leikitteli Niskanen ―Summu
korreeks ukko, tae minäkää en jiä saanaan! ―Ee, ihme jos
poekakkii vätystää ku isän puhheet on tuommosia, jatkaen ―Matti!
Tämä on Vapun sinulle tekemä vasta, ja tässä on sinulle puhtaat
alusvuatteet, tuot takasin sitten käävessäs! Emäntä ojensi
vaatemytyn Matille, hymy naamallaan. Mattia ujostutti, samaan saunaan
meno alaston nainen seurassa, joka vielä uhkasi pestä hänen
selkänsä, kenties muutakin ? Kuten poika leikitteli, tuo
alusvaatteiden saanti tarkoitti jo hänen kuuluvan kuin talonväkeen.
Saunassa
oli halotuista kelleksistä tehty eteinen, jossa riisuuduttiin,
miehet alastomiksi, emäntä jätti paidanalasen ylleen, joka ei
peittänyt vaan enemmänkin kiihotti Mattia, pojat istuivat jo
lauteilla nurkassa, Niskanen meni kiukoon kohdalle, ―Tänne Matti
vierelle, otetaan emännän lyömät löylyt! Matti kömpi lauteille
kourallaan haarojaan suojaten ― Matti anna vastasi, minä vielä
kastelen sen? Emäntä pyysi, ja saatuaan vastan kastoi sen
vesikorvoon, ojentaen sitten takaisin.
Emäntä
heitti löylyä kuin kokeillen, ―Hyvästi on tyttö lämmittäny,
ee tunnu yhtää kitkua nennää! Äidin oli aina muistettava mainita
tyttären hyviä puolia sulhaselle, Miehet alkoivat hakata itseään
vastoilla, pojat kyyristelivät aikansa nurkassa laskeutuen sitten
alas, Niskasen saatteella:―Tarvihtovan on valta saanassa! Mut¨tee
yhen löölynlyömän tähe kaekkiin tarvihe palloo! Jupisi Jussi
vastaan, Niskanen totesi:―Poeka on jo oppinna pitämää puolijaa!
Matti sai löylystä tarpeekseen laskeutui alas, emäntä
komensi,―Istu siihe penkille , Matti nii huuhtasen sinun selän,
niinku lupasin! Matti istui. ―Tuossa ämpärissä on vettä suat
pestä nuamastasj noet, tuohisessa on suopoo, sitä voet ottoo
käsjsiis nii lähtöö pihka irti kämmenistä! Matti sai opastuksen
talon tapoihin ja koetti toteuttaa emännän käskyt. Niskasen saatua
emännän kasittelyn, ja vesikiulun lopuksi ylleen.―Otetaa vielä
jäläkilöölyt, tuntuu nii , hyvältä! Ehdotti Niskanen, miehet
nousivat ylimmälle lauteelle, emäntä heitteli löylyä isännän
toiveiden mukaan, ―Kuataa vielä ämpärj huuhteluvettä piälle,
nii ollaa puhtaat? Ehdotti isäntä. Emäntä pudotti kastuneen
paidanalusensa, ja jäi yksin peseytymään, Matin koettelemus
alastoman emännän kanssa oli mennyt hyvin.
Illalliseksi
oli leipää ja lihaa, sekä viiliä, ja taas emäntä toi virnuillen
yhteisen viilikehlon Matin ja Vapun väliin pöydälle.
Istuttiin
talon rappusilla, Niskanen oli tuonut haarikan sahtia, sitäkin
ryypittiin, Vappu kulki pihan toisella puolella;―Vappu! Tuletko
illalla tanhukentälle? Matti esitti hätäisesti toivomuksensa
―Eehä
Vappu ennätä, sillä lienöön sianporsituksen vahtuu…
―Niskanen!
Karjui Anna emäntä, ―Et kerkii teh’hä niin korkeeta aetoja,
ettee Vappu niihi ylj kiipee! ―Meejän Vappu on tanhukentällä
ensmäeste jookossa! Ilmoitti emäntä lopuksi.
Matti
pyysi tauolla Vappua viereensä istumaan, se toimi jo ensimmäisenä
omistus merkkinä, kosiskelu muuttui nyt julkiseksi, seuraavan piirin
jälkeen Vappu istui jo Matin polvella, ja vihjaisi; ―Äet sano,
että Rekku otetaa yöks sissää! Matti huomasi, että vihjailullaan
Vappu pyysi häntä saatolle?
Aamulla
emäntä uteli:―Et suanu Mattia jiämää uamupuurolle? Että kae
vua nussinu? Viimein Vapun itsehillintä petti;―Kyllähäm’myö,
Matti yritti, mutta se ruikkasj minu mahalle! Tirskui Vappu;―Olj
hyvä että käv’nii, minä saen sitä hävetä kum’maha pystyssä
olin vihillä, yrittikö se vielä uuvestaa?
―Kyllä
se, ja sano ettee oes’ ilennä uuvestaa tulla minu aettaa jos’see
oes onnistunu, se sano tulovasa isäsä kanssa käämään meellä,
pyytämmää minua akaksee? ―Herra isä! Siunasi emäntä;―Puhemiehe
kanssa minu Vappua haetaa miehelää! Emännän silmät kostui
kyynelistä.
Seuraavana
päivänä kylätietä ratsasti hyvin pukeutunut mies, Niskanen tunsi
tulijan verovouti Hardikaksi, häntä seurasi nuorukainen tuohinen
kontti selässään:―Tuletko tuasj lissee ryöstämmää? Niskanen
tuttavallisesti leikitteli. ―Hyvvee päevee talloon, ee minulla
teelle oo asijata mään tuonne etämmä, kovistelemaa kruunun
suatavia, mutta, mutta tiijätkö oesko tällä seuvulla talosjsa
yljmiärästä isännä veljee, tae jottae semmosta lampuojiks minun
talolle? ―Em’minä tiijä semmosista, ee tule aenakaa mielee?
Arveli Niskanen:―Mikä entiselle tulj? Ku uutta kaepoot?
―Tulj
kippeeks ja oljha se jo vanahakkii, uus pitäsj suaha äkkiä jostae?
Hardikkan
seuralainen oli tavoittanut isäntänsä, Hardikka maiskautti, ja
hevonen lähti kävelemään, apulaisen seuratessa, Niskakanen oli
vähän aikaa hämmentynyt, ähkäisi:―Ee perhana, nyt’ton äkkiä
kysyttävä
:―Hardikka,
ootas vähä! Niskanen juoksi ratsukon luokse:―Oesinkoon minä
sopiva lampuojiks? Hardikka hämmästyi, ähki ja ryki:―Sinullaha
oj’jo talo, kyllä kae sinä muuten voesit hyvinnii käävä!
―Minulla
on talolle ostaja valamiina, minkälaene pettyyki sinulla on
lampuojille?
―Tietysti
sama pettyyki ku eellisellekkii lampuojille! Ilmoitti Hardikka
―Talonkarjasta,
joka neljäs naula voita on lampuodin, oman lampaan tai kaksi voit
pitää! Hartikka ilmoitteli pettyykiä
Vielä
kului paripäivää odotellessa, sitten ajoi komeat kiesit pihaan,
Niskanen riensi näyttämään paikkaa mihin voi hevosen kiinnittää,
hevosen karva kiilsi, sitäkin oli suittu tärkeän matkan vuoksi
niin olivat myös Matti ja isänsä kievarin isäntä Nils puettuna
Tukholman verkaan, heloin koristelulla vyöllä olisi kuulunut olla
tikari, mutta kievarin isännällä oli puukko hevosmiesten tapaan
―Asiamme
lienöön talon tiijossa, meejän Matti on luuhannut nurkissanno nii
ussein että on varmasti huomattu! Paljasti kievarin Niilo sulavasti
käynnin aiheen, Hän oli joutunut pokkuroimaan kievarissa
tuomareita, upseereja ja kuvernööri Brahea, jolta oli saanut
oikeuden pitää Laamanni käräjiä tilavassa takkauuni huoneessa.
Niskanen
pyysi vieraita sisään, tuvassa odotti Anna emäntä ja Valpuri
parhaimpiinsa pukeutuneena, ―Tullaa vua yksintein pöytään asti
istummaa, tämmösessä tilanteessa pittää suaha jottae juotavoo?
Niskanen käveli nurkkakaapilleen kaivoi sieltä lasipullon ja
muutamia jumprun vetoisia pläkkikuppeja, joita hän asetteli
vieraidensa eteen ja itselleen. Lorautti iselleen, ja maistoi―Tuntuu
olovan ihteesä! Kaatoi sitten toisillekin, ja kehoitti ryyppäämään,
Niilo ryyppäsi tottuneesti pienen jumprun tyhjäksi, Matti joutui
yskimään..
―Niin,
minä oon tuon meejän Matti poejan puhemiehenä, sillä on aekeet
suaha vaemokseen teejän Valpuri?―Mittee sannoo isäntäväk’, ja
mittee Vappu ite? ―Eehän meellä mittää Mattia vastaan
oo..!Emäntä aloitti,― Matti, kyllä kae sinä jottae maksat nui
kommeesta tytöstä? Niskanen virnisteli, Matti kakisteli
äimistyneenä,―Vaekkapa semmosen ryssänkirveen, joka sulla olj
viertäessä mukana?
―Kyyllä
se minulta joutaa! Matti ilmoitti.―Isä! Karjaisi
Vappu,―Kaapihtetko sinä minua jostae ryssänkirveestä?―Vappu!
Kivahti emäntä,―Elä ala väetellä isäsj kanssa, se ku vasta
piäsj alakuu, minä oon oppinna tuntemaa Niskase metkut! Emäntä
tyynnytteli tytärtään
―Matti,
mitäs sanot jos ostasit vielä tämän torpan, saesit akan ja
asunnon samalla? ―Isä! Myötkö sinä nyt vielä meejän talonnii?
Huusi yllättynyt Vappu
―Vappu!
Summu korreeks nyt, appes ja Matti näkköö millanen kiivaroeja
sinnoot ? Anna isäsj huastoo loppuu asti!, ―Katos, Vappu isän
tyttö! Maanitteli Niskanen
―Minä
aattelin jättee tämän Viänästen torpan teelle, sinulle ja
Matille, äetis kanssa männään Jännevirralle, isompoo kymmenen
lehmän talloo hoetammaa!
―Äet,
ootko sinä lähössä jonnekkii isän kanssa, pakottaako isä sinut
lähtemmää? Valpuri tuskaili
―Pakottaa!
Ensiks piti lähtee Taalarlanttii, sitten Ameriikkaa, siiten
Vermlanttii! Anna emäntä luetteli
―Ensiks
olj Vermlantti ja ameriikka, sen jäläkee Taalarlantti! Oikaisi
Niskanen
―Ja
Taalarlantti tyssäsj siihen kun kuulit mehtäsuomalaesten syövän
pettua! Lisäsi emäntä,―Ennen olin aena vastaa, nyt lähen
Niskasen mukkaan mielellänj, turhaa riitelit isäsj kanssa, poejat
tietysti tulloo meejän mukkaan!
Puhemies
oli seurannut tilanteen kehitystä vaitonaisena hymyillen, nyt hänkin
yhtyi keskusteluun,―Enpä oo ennen ollu puhemiehenä parille, jotka
asijoehi ratkettua oovat mutrussa suin, meejän Mattia tietysti paenaa jo
isännän huolet, Vappua surettaa isän talokaapat! Kun asijat
näättää olovan selevät, otetaan otetaan jumprun ryypyt meejän
evväestä. Nils kaivoi sortuukinsa alta putelin, veti korkin auki ja
kaasi kupit täyteen.
―Matti,
ota mitta Vapun sormesta, sinulta on unohtunut tärkein tehtäväsj!
Komensi Nils poikaansa. Matti siirtyi Vapun viereen taskuaan
kaivellen, sieltä hän kaivoi sormuksen jonka laittoi Vapun sormeen,
sopiva oli mielenkuohussaan Vappu teevi Mattia, mutta äidin terävä
rykäisy palautti säädyllisyyden tupaan.
…………………………………………………………………………………
Nils
Rotsalain / Cuopio. (
Tavinsalmen kievari ? Kreivin aika )
Wänälä,
Hus wärd, Mats Nilss:*1656. +4.12.1737./wärdinna
Walborg Niskatar*1671. +5.3.1745.
Wänälä,Nils
Matss,/v: Kirst, Olof dr Karhutar, Kärmelax.--W, Anders
Matss, /v: Car, Bärt,dr Kasuritar Hatala.--W, Mats Matss./
v:Carin Ivars,dr
Aviol, vihitty: 1726. 10.7.Wänälä. vihitty: 1728.
22.12 -Julutar, Hamula. vih,1730.27.10.
--Wänälä.
Samuel Matss, / v:Walb, Pehr dr Eske-
--Wänälä:Petter Mattss,/v: Kerstin Hindr,dr, Wainikatar.
. litär, Hirvilax. vihitty: 1735. 21.9. vih,
1745. 6.10.