Niskalan talossa tapahtui...

NISKALAN TALOSSA

Keväinen aamu Väänälän rannalla, talonväki oli aloittelemassa päivän töitään, kukko oli kiekaissut jo monta kertaa, ja emäntä oli menossa lypsylle hän kolhaisi kiulullaan aitanseinään — Ylös poejat!, isännö on jo hommissaa ja tarvihtoo apua!

Aitasta kuului epämääräistä mutinaa vastaukseksi, Anna emäntä jatkoi matkaa, vierelleen ilmaantuneen tyttärensä Vapun kanssa, tyttärellä oli salaisuus äidilleen, ja kiihkeänä hän supatti—Kievarin Matti käv’ yöllä aetassanj, se suatto minut piirikentältä. Äiti järkyttyi! —Piästit semmosen koejarin aettaasj? Mies on kolomissakymmenissä eekä oo vielä akottunna, vetelehtii kievarissa ja kähmii siellä talon piikoja.

—Ee Matti oo nii vanaha, eekä mikkää semmonen kähmijä, myö huasteltii ihan kaekista asijoesta, se ossoo puhua. Se sano, että min’noon vua sev’verra nuorempi ettee hänen tarvii minua teetitellä!

—Varmasti ossoo, on oppinna kievarissa! Huastelko tuo vielä iha ruotiks? Emäntä ei heltynyt—Kyllä se ossoo lirkutella sinut sekasin puhheillaa, isälle ee sittä tästä puhuta, se pieksää sinut jos kuuloo! Emäntä oli jo kiihtynyt, nyt oli tapahtunut se jota hän oli viimeajat pelännyt Vappua alkaa pojat piirittää, ja ensimmäinen oli vielä pahimmasta päästä, vaikka olikin varakkaan kievarin poikia, esikoinen siinäkin talon perii, ja oli Matilla ikää, poika oli vilkuillut jo häntäkin sillä silmällä vaikka oli nuori.   (kehlo = puinenkaukalo)

Maidot oli laitettu kehloihinsa, Vappu kaapi kapustalla kermat eilisten maitokehlojen päältä, emäntä meni keittämään puuron. Kaksi poikaa seurasi isäänsä pöytään, ottivat kulkiessaan seinänraosta omat lusikkansa, pöydän päässä istuva isäntä leikkeli puukollaan leivästä viipaleita pojille, jotka omilla puukoillaan levitti voita leivänpalasille. Emäntä kantoi padan pöytään, istuutui penkin päähän poikiaan vastapäätä, isäntä upotti voinokareen padan keskelle Vappu tuli äitinsä viereen.

Isäntä otti padasta puuroa, kastoi voisulaan ja alkoi varoen puhallellen syödä lusikassa olevaa kuumaa puuroa, emäntä oli seuraavana vuorossa ja vanhempi poika odotti vuoroaan

—Vapu aetassa olj yöllä kievarin Matti! Paljasti arasti nuorempi poika Anders

—Mitä! Kiljaisi isäntä ja poltti suunsa hotkiessaan kuumaa puuroa lusikastaan —Vappu pyssyy nyt pöövässä, eekä ala vollottoo, tästä asiasta huastellaan vasta syönni jäläkeen, ja sittä syöt kunnolla, näläkäestä reppanata ee ilikii piekseekkää! Naurunpyrskähdys säesti uhkausta, emännän ilme kirkastui, Niskanen uhkaili leikillään, hän puukkasi Vapun kylkeen ja iski silmää.

— Ja Vappu syöp sittä kunnolla, ee näläkiintynyttä reppanata ilikii ies piiskata!

Jussi kuiskasi —Elä syö reppana, jiäp’ meelle enemmän puuroo! Samalla hän purskahti pidätettyää naurua, ja nenästä purskahti räkäviikset roikkumaan

—Jussi poes pöövästä pyihkimmää nokkasa! Karjui isäntä —Ja tulloo sittä syömää jos puuroo on ennee jälellä. Emäntä hytkyi, ja puukki tytärtään, isä oli luultavasti unohtanut Vapun siveettömyyden.

Ei ollut unohtanut, myöhemmin kohdatessaan vanhan rengin supatti hänelle

— Kää kievarilla ja vihjase Matille, että meellä voetasj vaekka tarvita kasakkata yljhuomenna kaskeviertoo! Niskanen halusi varmistaa Matin aikeiden vakavuuden Vapun suhteen.

Iltapäivällä renki Jussi ilmoitti käyneensä kievarilla, Mattia ei näkynyt, hän oli kertonut asiansa isäntä Niilolle, jota pyyntö oli kovin huvittanut.  Niskanen pettyi, tietysti kievarissa Matille irvailtaisiin: Vävyä koetellaa? Sai unohtaa sen kaskenvierto asian.

Niskanen yllättyi kun varhaisena aamuna rytkyihin puettu mies, kirves kainalossaan ilmestyi pihaan —Hyvvee huomenta! teellä tarvittii kasakkata viertämmää? Sen tähe tulin. —Nii tarvitaa, sinulla näkkyy olovan kunnon kirves, iha venäläene, onko sillä hyväkii vestellä? Kyseli Niskanen selviten hämmingistään —Kyllä se kätteen kääp’, ostettiin niitä kaks laakkuryssältä! Matti alkoi vapautua, taustalla painoi mieltä tieto millä asialla hän oli paikalla, ja nurkan takaa ilmestyi lypsäjiä, Vappu äitinsä kanssa, naiset oli kintut paljaina, oli yllä vain lyhyet alushameet. Niskanen pääsi heti asiaan —Vappu, tunnetko sinä tämmösen kiertäjän, joka meejä pihhaa ilimesty? —Matti!? Parkaisi yllättynyt Vappu ja ryntäsi maitohuoneen kynnyksen ylitse nopeasti, häpeillen asuaan, hame nousikin polven ylitse, mitä Matti olisi katsellut mielellään pitempäänkin, ainahan pojilla oli pelko onko heilalla pässinlänget pitkän hameensa alla piilossa. —Vappu! Kiljui Niskanen,―Muista sittä keettee uamupuuroo lissee yhelle, ja kato ettee jiä puakkuja puuroo! —Joo, joo! Kuului Vapun hiljainen vastaus. Emäntä myhäili, hän arvasi mistä oli kyse, —Kyllä meejän Vappu ossoo puuron keettee iha neuvomatakkii! Täytyihän myös hänen kehaista omaansa. Ja seurasi tytärtään maitohuoneeseen. —Onko sintulekkerj’ jo täännä? Myö lähetää het kaskellle, ja kopistele poejat ylös ja mukkaa hommii. Käävää uamuruppeemalla sytyttelemässä kaski Jussin kanssa ja tullaan sitten pistäätymmää uamiaeselle. Emäntä ojensi ovaalin muotoisen lekkerin Niskaselle, joka nosti sen remmistä olalleen, vasempaan kainaloon kirves, niin lähdettiin viertämään, peltojen takana rinteessä oli edellisenä kesänä lehtimetsään kaadettu kaski vain muutamia pieniä kuusia oli mukana, murroksen vierellä kasvoi tuuhealatvainen näre —Annas’ se kirvees, niin koettelen tuohon närreeseen, siitä suahaan sinulle hyvä hosa! Matti ojensi kirveensä, ja Niskanen otti Matin kirveen, siveli peukalollaan sen terää, ja silmäli, —Tämähän näkkyy olovan kesäterässä! Niskanen totesi, ja otti taskustaan kovasinkiven, sylkäisi siihen ja alkoi hioa. —Katkase sinä se näre minun kirveellä, kun suan tähän terän ottavaks’ niin koetellaa tätäkii? Niskanen seurasi sivusilmällä, osasiko Matti hakata lastuuksen näreen tyveen, jäi siltä kokeilematta hamaralla oliko kiviä juuressa, Niskanen nielaisi jo mielessä olleet neuvot —Karsi se silleeks’ ja jätä latvaan tupsu, minä kokkeelen vennäänmiehen kirvestä tähän toeseen! Sen sanottuaan Niskanen teki rituaalinsa mukaan, kirveen hamaralla ensin nuiji näreen juuren ja alkoi lyödä lastusta, pari iskua puolelleen ja näre oli poikki —Hyvä on kirvees’ en muuta sano, tämmönen täätyy minunnii ostoo! Tuumaili Niskanen karsien hosan varren huolellisesti oksattomaksi. Kaksi nuorukaista ilmestyi kaskelle ―Isä, mittee myö tehhää? Kysyi pitempi pojista. ―Ottooten nuita keppiä joessa on tueh’kiehiläetä ja alakakkee vua sytytellä vierrosta tuolta tuulen alapuolelta! Jussi renki oli tehnyt pienen nuotion ja paikalla oli myös pari puista ämpäriä vettä täynnä, miehen mittaisten keppien päät oli halkaistu, niihin oli laitettu tuohenkäppyröitä ―Aletaa myökii sytytellä tiältä tuulen alapuolelta, että suahaa vastavalakee, jos kaski alakaa roehuta liia korkeella liekillä! Niskanen opasti Mattia! Jussi oli kokeneena kiiruhtanut etäisimpään nurkkaan ja alkoi sytytellä kaskea! —Jos kulo alakaa männä mehtään päe, sammuta polokemalla, tae hosalla sammuksii, ettee suaha vielä lisäks’ mehtäpallookii!

―Onhan tuossa ämpärissä vettäkii sammutuksee, ehdotti Matti.

―Se on kylläkii tarkotettu vua jalakoe sammutuksee, tällä laella! Niskanen käytti kenkiään vuoroon nopeasti ämpärissä ―Nyt ee kengät pala nii heleposti, kunnon märät, renki Jussin täätyy löttösij’jään kastella vähäv’väliä, tuohet suattaa syttyä ja kypenet tarttuu ja sammuu märkää!. Matti kasteli myös kenkänsä ämpärissä.

Pian tulirengas roihusi ympäri kaskea, muutaman kerran täytyi Matinkin hosallaan sammuttaa kuloa joka oli luikertamassa ulos kohti metsää. Niskanen otti tulpan lekkerin päästä,―Jos janottaa juo sintua, johan tässä on hikoiltukin! Matti maistoi varovasti, ei tiennyt mitä lekkerissä oli, hapanta vetistä piimää se oli ja janoon oikein sopivaa, nielaistuaan muutaman kulauksen hän antoi lekkerin isännälle takaisin, tokaisten―Kyllä sillä jano sammu hyvästi! Otettuaan muutaman kulauksen Niskanen laittoi tulpan lekkeriin, kopautti kiinni. ―Lähetää myö jo uamupuurolle, Jussille on laetettu evväät, se jiäp’ vahtimmaa siks’ aekoo! Käveltiin talolle, huuhtastiin kaivolla naamasta nokea pois, ja astuttiin tupaan, ―Matti mää istumaa penkimpiähän, minä istun keskelle vahtimmaan pattoo, ettee omat rohmua kaekkee ja jiäp jottae vieraallekkii! Emäntä puuttui asiaan, ―Laetetaa Matille oma ruukku tänne pöövänpiähän! Hänellä oli ruukku valmiina kädessään ja ammensi sen kapustalla täyteen, voisilmän keskelle ja asetti sen padan viereen, Matin eteen. ―Mittee työ nyt äeti, em’minä halua syyvä ruukusta? Vappu suhki äitinsä kanssa. ―Mutta nyt sinä syöt Matin kanssa samasta ruukusta! Onko selevä! Ja emäntä työnsi Vapun Matin kohdalle pöytää. ―Akkaväe riitoehi mi’nen puutu millonkaa, mesotkoon miten tahtoo! Mutta Matilla ee tietysti oo ommoo lusikkata? Anna Vappu omasj laenaa ja syökee vaekka vuoroo samalla lusikalla? Virnuili Niskanen ja leikkeli kovaa ruisleipää viipaleiksi ja ojenteli ottaviin käsiin, naureksien samalla ehdotukselleen. Nyt oli Mattikin jo leikissä mukana, ja yhtyi leikinlaskuun

―Minä suatan syyvä Vapun lusikalla vuorotellen, ja nuolen aena lusikan hyvin puhtaaks? Vappu oli punainen naamaltaan seuratessaan toisten iloittelua. Emäntä toi lusikoita kourassaan,―Antakee Vapun syyvä omallaan, on tiällä Matillekkii omasa! Matti valitsi yhden motkottaen, ―Tämä ej’joo yhtä hyvä kun tuo Vapun lusikka, mutta kyllä tälläkii syöp! Nyt oli myös Vapun mitta täysi! ―Jos minun on paremp’ nii, vaehetaa? Ja heitti lusikkansa Matille, joka otti sen ja antoi omansa pöydän yli. Nyt Niskasella oli lystiä seuratessaan toisten touhuja. ―Nyt, kun kaekilla on lusikat, voep’ Matti maestoo ossooko meejän Vappu puuron keeettee? ―Kyllä se joskus on ollu melekosta muttia! Vapun suunnalta kuului vihainen sihahdus. Niskanen ehti ensiksi, ―Jussi jos vielä huastat tuommosia, suat luunapin ohtaas! ―Mittee se mutti on, en’noo ennen kuullu semmosesta puurosta? Kysyi Matti. ―Puun kuatajat metässä keettää omat puurosa nuotiolla, jauhot ja suola laetetaa kiehuvaa vettee, vähä tikulla sohitaa jaahon puakkuja veen sekkaa ja jätetää yksinnää kiehummaa, syyvessä sittä suattaa jaahot pölistä syöjän suupielistä! Selosti Niskanen. Syötiin puuroa, haukattiin väliin leivän viipaletta ja ryypättiin sintua pöydällä kiertävästä haarikasta. Vappu ja Matti koettivat välttää toisen katsomista, jos katseet yhtyi Vappu punastui, hän tiesi olevansa perheenjäsenten katseiden keskipiste, sulhasta syötettiin ensimmäistä kertaa. Syönnin jälkeen isäntä ehdotti:―Nyt käävää vähäks aekoo ruokalevolle, Eti Matti itelles penkkiä, ulukonakkii voes tareta mutta itikat suattaa pistellä. Niskanen alkoi pian kuorsata, Matista kaikki oli niin outoa ettei uni tullut silmiin, hätkähtäen hän heräsi ―Jos sittä lähetää tuas viertämmää? Niskanen oli herännyt, Mattikin oli torkahtanut.

Renki Jussi oli toisten poissa ollessa alkanut viertää tuulenpäältä, Matti huomasi toisten töitä seuratessaan mitä tarvitsi tehdä, renki Jussi kasteli löttöjään välillä ämpärissä ja juoksi palavan risuläjän päälle hyppimään saaden siihen palamista lisää, ―Tules Matti appuun, vierrettään tiällä yhessä nii suahaa pitempi rintuus siirrettyä? Niskannen oli työntänyt pitkän riu’un palavan läjän alle, Matti työnsi hosan varren yhdessä he vierittivät läjän semmoiseen kohtaan, jossa ei ollut risuja, tai murrosta. Matti huomasi hosanvarren liian lyhyeksi ja otti pitemmän riu’un seuraavalla kerralla. Tuli hetteli savua viertäjien silmille, nokiset seipäät likasi kädet, hikeä pyyhkiessä naama ja paita oli pian nokinen. Sintulekkeristä ryypättiin vähän väliä janoon, niin Kaski saatiin polteltua, vain savuavia kusiaispesiä ja sammalia jouduttiin vielä kuokalla pöyhimään

―Eeköhän lähetä iltaselle ja kylypemää, Jussi jiäp’ vahtimaa vielä ja männöö sittä mökillee! Ehdotti Niskanen Matille. Pojat lähtivät heti juoksujalkaa pois kuultuaan isänsä ehdotuksen. ―On’nii hyvännäkösiä koevun leheksiä, että pittää tehhä kylypyvasta, Vappu lienöö jo tehny sinulle, ee sinun tarvihe tehhä! Niskanen virnisteli punastelevalle Matille, Niskanen taitteli kourallisen oksia kainaloonsa, tekaisi kaksi pantaa jotka pujotti oksien tyvet nipuksi sittoen.

―Akkojen hommiahan nämä oovat, mutta ei näetä tehessä miehetkää pillaavu.

―Ensiks’ saanaa ja sittä iltaselle! Emäntä määräsi mennen itse edellä!

―Eekö Vappu tulekkaan saanaa? Kummasteli Niskanen! ―Olis tullu! Kielsin, ee tarvii tulla nuoremiehe kanssa sammaa saanaa! Matti karahti hämmentyen kasvoiltaan punaseksi. ―Kyllä Matti puhtaaks suahaan, iliman Vappuakkii, minä pesen selän! ―Kuka pessöö kopekset? Kuului naurun kanssa pojan kysymys saunasta. ―Jussi! Lopetat het vätystämisen! Ärjäisi Niskanen, ―Heitä häkälöylyt Anna, kun’noot jo saanassa

― Tuo minu emännyys nuorena olij yhtä kaanis ku Vappu, siinov’vua nyt sitä kaanista jo enemmän kun Vapussa! Leikitteli Niskanen ―Summu korreeks ukko, tae minäkää en jiä saanaan! ―Ee, ihme jos poekakkii vätystää ku isän puhheet on tuommosia, jatkaen ―Matti! Tämä on Vapun sinulle tekemä vasta, ja tässä on sinulle puhtaat alusvuatteet, tuot takasin sitten käävessäs! Emäntä ojensi vaatemytyn Matille, hymy naamallaan. Mattia ujostutti, samaan saunaan meno alaston nainen seurassa, joka vielä uhkasi pestä hänen selkänsä, kenties muutakin ? Kuten poika leikitteli, tuo alusvaatteiden saanti tarkoitti jo hänen kuuluvan kuin talonväkeen.

Saunassa oli halotuista kelleksistä tehty eteinen, jossa riisuuduttiin, miehet alastomiksi, emäntä jätti paidanalasen ylleen, joka ei peittänyt vaan enemmänkin kiihotti Mattia, pojat istuivat jo lauteilla nurkassa, Niskanen meni kiukoon kohdalle, ―Tänne Matti vierelle, otetaan emännän lyömät löylyt! Matti kömpi lauteille kourallaan haarojaan suojaten ― Matti anna vastasi, minä vielä kastelen sen? Emäntä pyysi, ja saatuaan vastan kastoi sen vesikorvoon, ojentaen sitten takaisin.

Emäntä heitti löylyä kuin kokeillen, ―Hyvästi on tyttö lämmittäny, ee tunnu yhtää kitkua nennää! Äidin oli aina muistettava mainita tyttären hyviä puolia sulhaselle, Miehet alkoivat hakata itseään vastoilla, pojat kyyristelivät aikansa nurkassa laskeutuen sitten alas, Niskasen saatteella:―Tarvihtovan on valta saanassa! Mut¨tee yhen löölynlyömän tähe kaekkiin tarvihe palloo! Jupisi Jussi vastaan, Niskanen totesi:―Poeka on jo oppinna pitämää puolijaa! Matti sai löylystä tarpeekseen laskeutui alas, emäntä komensi,―Istu siihe penkille , Matti nii huuhtasen sinun selän, niinku lupasin! Matti istui. ―Tuossa ämpärissä on vettä suat pestä nuamastasj noet, tuohisessa on suopoo, sitä voet ottoo käsjsiis nii lähtöö pihka irti kämmenistä! Matti sai opastuksen talon tapoihin ja koetti toteuttaa emännän käskyt. Niskasen saatua emännän kasittelyn, ja vesikiulun lopuksi ylleen.―Otetaa vielä jäläkilöölyt, tuntuu nii , hyvältä! Ehdotti Niskanen, miehet nousivat ylimmälle lauteelle, emäntä heitteli löylyä isännän toiveiden mukaan, ―Kuataa vielä ämpärj huuhteluvettä piälle, nii ollaa puhtaat? Ehdotti isäntä. Emäntä pudotti kastuneen paidanalusensa, ja jäi yksin peseytymään, Matin koettelemus alastoman emännän kanssa oli mennyt hyvin.

Illalliseksi oli leipää ja lihaa, sekä viiliä, ja taas emäntä toi virnuillen yhteisen viilikehlon Matin ja Vapun väliin pöydälle.

Istuttiin talon rappusilla, Niskanen oli tuonut haarikan sahtia, sitäkin ryypittiin, Vappu kulki pihan toisella puolella;―Vappu! Tuletko illalla tanhukentälle? Matti esitti hätäisesti toivomuksensa

―Eehä Vappu ennätä, sillä lienöön sianporsituksen vahtuu…

―Niskanen! Karjui Anna emäntä, ―Et kerkii teh’hä niin korkeeta aetoja, ettee Vappu niihi ylj kiipee! ―Meejän Vappu on tanhukentällä ensmäeste jookossa! Ilmoitti emäntä lopuksi.

Matti pyysi tauolla Vappua viereensä istumaan, se toimi jo ensimmäisenä omistus merkkinä, kosiskelu muuttui nyt julkiseksi, seuraavan piirin jälkeen Vappu istui jo Matin polvella, ja vihjaisi; ―Äet sano, että Rekku otetaa yöks sissää! Matti huomasi, että vihjailullaan Vappu pyysi häntä saatolle?

Aamulla emäntä uteli:―Et suanu Mattia jiämää uamupuurolle? Että kae vua nussinu? Viimein Vapun itsehillintä petti;―Kyllähäm’myö, Matti yritti, mutta se ruikkasj minu mahalle! Tirskui Vappu;―Olj hyvä että käv’nii, minä saen sitä hävetä kum’maha pystyssä olin vihillä, yrittikö se vielä uuvestaa?

―Kyllä se, ja sano ettee oes’ ilennä uuvestaa tulla minu aettaa jos’see oes onnistunu, se sano tulovasa isäsä kanssa käämään meellä, pyytämmää minua akaksee? ―Herra isä! Siunasi emäntä;―Puhemiehe kanssa minu Vappua haetaa miehelää! Emännän silmät kostui kyynelistä.

Seuraavana päivänä kylätietä ratsasti hyvin pukeutunut mies, Niskanen tunsi tulijan verovouti Hardikaksi, häntä seurasi nuorukainen tuohinen kontti selässään:―Tuletko tuasj lissee ryöstämmää? Niskanen tuttavallisesti leikitteli. ―Hyvvee päevee talloon, ee minulla teelle oo asijata mään tuonne etämmä, kovistelemaa kruunun suatavia, mutta, mutta tiijätkö oesko tällä seuvulla talosjsa yljmiärästä isännä veljee, tae jottae semmosta lampuojiks minun talolle? ―Em’minä tiijä semmosista, ee tule aenakaa mielee? Arveli Niskanen:―Mikä entiselle tulj? Ku uutta kaepoot?

―Tulj kippeeks ja oljha se jo vanahakkii, uus pitäsj suaha äkkiä jostae?

Hardikkan seuralainen oli tavoittanut isäntänsä, Hardikka maiskautti, ja hevonen lähti kävelemään, apulaisen seuratessa, Niskakanen oli vähän aikaa hämmentynyt, ähkäisi:―Ee perhana, nyt’ton äkkiä kysyttävä

:―Hardikka, ootas vähä! Niskanen juoksi ratsukon luokse:―Oesinkoon minä sopiva lampuojiks? Hardikka hämmästyi, ähki ja ryki:―Sinullaha oj’jo talo, kyllä kae sinä muuten voesit hyvinnii käävä!

―Minulla on talolle ostaja valamiina, minkälaene pettyyki sinulla on lampuojille?

―Tietysti sama pettyyki ku eellisellekkii lampuojille! Ilmoitti Hardikka

―Talonkarjasta, joka neljäs naula voita on lampuodin, oman lampaan tai kaksi voit pitää! Hartikka ilmoitteli pettyykiä

Vielä kului paripäivää odotellessa, sitten ajoi komeat kiesit pihaan, Niskanen riensi näyttämään paikkaa mihin voi hevosen kiinnittää, hevosen karva kiilsi, sitäkin oli suittu tärkeän matkan vuoksi niin olivat myös Matti ja isänsä kievarin isäntä Nils puettuna Tukholman verkaan, heloin koristelulla vyöllä olisi kuulunut olla tikari, mutta kievarin isännällä oli puukko hevosmiesten tapaan

―Asiamme lienöön talon tiijossa, meejän Matti on luuhannut nurkissanno nii ussein että on varmasti huomattu! Paljasti kievarin Niilo sulavasti käynnin aiheen, Hän oli joutunut pokkuroimaan kievarissa tuomareita, upseereja ja kuvernööri Brahea, jolta oli saanut oikeuden pitää Laamanni käräjiä tilavassa takkauuni huoneessa.

Niskanen pyysi vieraita sisään, tuvassa odotti Anna emäntä ja Valpuri parhaimpiinsa pukeutuneena, ―Tullaa vua yksintein pöytään asti istummaa, tämmösessä tilanteessa pittää suaha jottae juotavoo? Niskanen käveli nurkkakaapilleen kaivoi sieltä lasipullon ja muutamia jumprun vetoisia pläkkikuppeja, joita hän asetteli vieraidensa eteen ja itselleen. Lorautti iselleen, ja maistoi―Tuntuu olovan ihteesä! Kaatoi sitten toisillekin, ja kehoitti ryyppäämään, Niilo ryyppäsi tottuneesti pienen jumprun tyhjäksi, Matti joutui yskimään..

―Niin, minä oon tuon meejän Matti poejan puhemiehenä, sillä on aekeet suaha vaemokseen teejän Valpuri?―Mittee sannoo isäntäväk’, ja mittee Vappu ite? ―Eehän meellä mittää Mattia vastaan oo..!Emäntä aloitti,― Matti, kyllä kae sinä jottae maksat nui kommeesta tytöstä? Niskanen virnisteli, Matti kakisteli äimistyneenä,―Vaekkapa semmosen ryssänkirveen, joka sulla olj viertäessä mukana?

―Kyyllä se minulta joutaa! Matti ilmoitti.―Isä! Karjaisi Vappu,―Kaapihtetko sinä minua jostae ryssänkirveestä?―Vappu! Kivahti emäntä,―Elä ala väetellä isäsj kanssa, se ku vasta piäsj alakuu, minä oon oppinna tuntemaa Niskase metkut! Emäntä tyynnytteli tytärtään

―Matti, mitäs sanot jos ostasit vielä tämän torpan, saesit akan ja asunnon samalla? ―Isä! Myötkö sinä nyt vielä meejän talonnii? Huusi yllättynyt Vappu

―Vappu! Summu korreeks nyt, appes ja Matti näkköö millanen kiivaroeja sinnoot ? Anna isäsj huastoo loppuu asti!, ―Katos, Vappu isän tyttö! Maanitteli Niskanen

―Minä aattelin jättee tämän Viänästen torpan teelle, sinulle ja Matille, äetis kanssa männään Jännevirralle, isompoo kymmenen lehmän talloo hoetammaa!

―Äet, ootko sinä lähössä jonnekkii isän kanssa, pakottaako isä sinut lähtemmää? Valpuri tuskaili

―Pakottaa! Ensiks piti lähtee Taalarlanttii, sitten Ameriikkaa, siiten Vermlanttii! Anna emäntä luetteli

―Ensiks olj Vermlantti ja ameriikka, sen jäläkee Taalarlantti! Oikaisi Niskanen

―Ja Taalarlantti tyssäsj siihen kun kuulit mehtäsuomalaesten syövän pettua! Lisäsi emäntä,―Ennen olin aena vastaa, nyt lähen Niskasen mukkaan mielellänj, turhaa riitelit isäsj kanssa, poejat tietysti tulloo meejän mukkaan!

Puhemies oli seurannut tilanteen kehitystä vaitonaisena hymyillen, nyt hänkin yhtyi keskusteluun,―Enpä oo ennen ollu puhemiehenä parille, jotka asijoehi ratkettua oovat mutrussa suin, meejän Mattia tietysti paenaa jo isännän huolet, Vappua surettaa isän talokaapat! Kun asijat näättää olovan selevät, otetaan otetaan jumprun ryypyt meejän evväestä. Nils kaivoi sortuukinsa alta putelin, veti korkin auki ja kaasi kupit täyteen.

―Matti, ota mitta Vapun sormesta, sinulta on unohtunut tärkein tehtäväsj! Komensi Nils poikaansa. Matti siirtyi Vapun viereen taskuaan kaivellen, sieltä hän kaivoi sormuksen jonka laittoi Vapun sormeen, sopiva oli mielenkuohussaan Vappu teevi Mattia, mutta äidin terävä rykäisy palautti säädyllisyyden tupaan.

…………………………………………………………………………………

Nils Rotsalain / Cuopio. ( Tavinsalmen kievari ? Kreivin aika )

Wänälä, Hus wärd, Mats Nilss:*1656. +4.12.1737./wärdinna Walborg Niskatar*1671. +5.3.1745.

Wänälä,Nils Matss,/v: Kirst, Olof dr Karhutar, Kärmelax.--W, Anders Matss, /v: Car, Bärt,dr Kasuritar Hatala.--W, Mats Matss./ v:Carin Ivars,dr

Aviol, vihitty: 1726. 10.7.Wänälä. vihitty: 1728. 22.12 -Julutar, Hamula. vih,1730.27.10.

--Wänälä. Samuel Matss, / v:Walb, Pehr dr Eske- --Wänälä:Petter Mattss,/v: Kerstin Hindr,dr, Wainikatar.

. litär, Hirvilax. vihitty: 1735. 21.9. vih, 1745. 6.10.