Kiukonmäen Tiet! 26.4.17

Kiukonmäellä on useita vanhoja tienpohjia, Alakaivon kautta kulkeva saattaa olla ensimmäinen, se lähtee ”Sonnilan" ja Väisälän rajaa ja on jatkunut Myllypurolle saakka? Kuljimme sitä myöten talvella suksin latua myöten, Heinäahon koulua käydessämme.

Tuon tien alku ainakin sopii hyvin ”vanhimman Korhosten asuin paikan” kohdalle, siitä oli jäljellä vain kiveykset, ja lopullisesti hävisi tien parannustoiden yhteydessä. Kiukonmäen talon jaossa, Harjun N:48/2 ja Kiukonmäki N:48/1. Alakaivoa myöten tie on jäänyt Kiukonmäen (Aatilan) tilukseen. Johan Korhonen s.1829 näyttäisi asuneen Pällikkäällä N:44.? ja ”Junnu” näyttää tulleen mäelle isänsä kuoleman jälkeen, ja halunnut osuudelleen Harju, nimen? Harjulta tie on kulkenut korkeinpien kumpujen ylitse ja pahan kivikon kautta oli ”Ylätie”, joka vei Paisua-Kirkonkylä tielle.

Tietalkoissa ”setä”Matti Korhonen kertoi:”Sonnis Hannes”, otti urakalla kaevoo raviojan ”alatielle”, eli jyrkänrinteen alareunaan, luiskaa oli leikattu korkealta, ja saatu siten multaa uudelle tielle, on käytössä edelleen, lienee muutos tapahtunut noin 1935 paikkeilla, ojan reuna oli nurmeton lapsuudessani, ja rinteen yläosaan oli tienreuna-leppään vuoltu merkkrjä, sanoivat siihen olevan 3 kilometriä Pitkänmäen koululta.

Kerrottiin ”ennenvanhaan, väljänmetän aikaan”, kuistien reunustaneen teitä, Väisälässäkin tie oli mennyt kujaan, navetan ja ladon välistä, sontatunkion ylitse, ja taas toiseen kuistiin.

Vain pellot, rinneaituus, kasket, ja nauriskasket oli aidattu, muu ”oli väljänmehtää”. Tie kaarteli yleensä peltojen reunoja, niillä olevia rauniota, joilla kasvoi vattuja, kaikki oli hyvin hevoskuljetusten aikana, keväällä saattoi tiet jäädä korkealle, jäätyneen polanteen sulaessa hitaammin kuin lumi tien vieressä. Kunta alkoi osallistua teiden ylläpitoon antaen soranajoon määräsumman, edellytyksellä että tien käyttäjät kunnostaa myös tietä.

Antti setäni oli saatu Kepun tukimieheksi, ja Pihkarannan Veikko järjesti Pekka Silvolan meille puhujaksi, myös Volmar Hernberg oli mukana, Silvola poliittisena kettuna utsi kylän asioita, ja rakensi puheensa paikalliselle aiheelle:”Teille tuo tie on yksi rasite!” Tietysti vaalipuheessa kunnan ja valtion olisi kannettava kaikki vastuu että tie vielä päällystettäisiinkin!

Sitten ostettiin traktori, siihen veli Kalle teki lumilingon, ostettiin kaivurikin, koska kylätie kulki syvällä vattupehkojen katveessa, lumi tuulella kasasi miehenkorkuisia nietoksia tien kohdalle. Niitä ei enää voitu lingota, ne oli avattava kaivurilla.

Isä alako vaeneksia:”On iha järjetöntä kunnan lahjottammoo hiekkoo levitellä vatukoihi ympärille, siirettää tie tuoho pellolle, tulloo vielä pitkä pätkä suoroo tietä?” Minä vastustin: ”Ee nyt keskelle peltoo, ennen tuoho kiertämmää pello reonoo?”. Isällä olj valtti takataskussaa: ”Etkö sinä muista, mitä Puron Kalle sano? Jok'kaene suap peltoo tekemällä, kunnollista tietä ee sua?”

”Tehhää minum'puolesta!” myönnyin, vielä oli saatava veljeni Kalle, mukaan

aloin pehmittää: ”Nuo Valakosen poejat ajjaa tuossa tuhatta ja sattoo nurkkoo pyyhkii, Jos tyttäres Tamara kävelöö, tielle?”

Parinpäivän päästä Kalle ajoi kaivurin pihaan, ja kysäsj: ”Mihinkä se pirun tie sitten tulloo?” Isä Mattiin tulj vaahtia: ”Tuohon vanahan navetan kohalle vua”

Ehotin:”Hae nyt ensiks Timpuri Ilmarj puhheenjohtajana mukkaa linjoomaa?”

Isä haki autolla Ilmarin, silloin näin rauhallisen Ilmarin ottavan lähes juoksu askelia, kun ottivat isän kanssa linjoo riih'tieltä – Kahaveräjälle. Uusitie tuli pellon korkeimmalle kohdalle, jolta myrskytuulet viep lumet talavella yli, ja meidän tuvannurkasta tie siirtyi 15 metriä kauemmaksi. Kalle sae kuulla miel'pitteetä Kahaveräjällä: ”Oes' entistäkkii tietä hyvästi piässy!”

Riihinotkosta eteenpäin kunnostettua osuutta en ollut seuraamassa, kuulin Humpilta kotoisin olleen urakoitsijan tehneen työn 3000 mk urakalla.

Taavetti Laakkonen oli taivutettu sallimaan suora linjaus entisen kotipihan halki, (Lato piti siirtää?) pitkin kivirauniota, josta tuli hyvä tiepohja, Tynnörisuon laskuojaan, ja siitä edelleen Leppäahon tiehaaraan, on yksi Ollikkalan suorimpia kyläteitä, joka on tehty ilman piirustuksia ja vaakituslaitteita.