Pällikkään tien "kiemurat" 25.4.17

Veikko Ruotsalainen Takra-raktorillaan nyhti erään alueen Jurkkola niitystämme, siinä tultiin tutuiksi ja Veikko ehdotti Hirvenkaato porukkaa. Sellainen perustettiin Martti Heikkinen oli myös mukana, metsästettiin ainakin neljänä vuotena, eikä saatu yhtään hirveä, isäni ampui kerran, mutta luoti osui säkään, lävistäen hirven niskan niin korkealta, ettei se otuksen menoa haitannut. Harrastettiin myös ajokoira metsästystä, meillä oli Tsuhna niminen ajokoira, tuolloin meillä oli Pobeda-merkkinen henkilöauto, veljeni Matti ajoi, minä aukaisin portteja, niitä oli kaksi Nikinmäki – Puro matkalla, liejuisella, ja rapakkoisella tiellä.

Eräällä kerralla, saalista ei liene saatu? Mutta sattuneet tapaukset johtivat tulevaisuudessa moneen muutokseen. Oli tullut jo tavaksi, Veikko pyysi jahdin päätteeksi sisään kahville, nyt sattui Puron vanhalla Kallella olemaan vieraina kaksi tärkeän näköistä herraa. Kalle pyysi: ”Jos sinä Siiri keettäsit meelle kahvit?” Siiri keitti, Kalle kehoitti vieraitaan pöytään, Kalle joi kahvinsa tievaen kautta, herrat polttivat suunsa, ryystämällä kupin reunalta, siitä erottaa paremman väen rupusakista, Kalle jatkoi keskusteluaan: ”Jos työkiii tulisia ite sinne kokkookseen, nii muuttii viimen taepusivat tulemaa siihe mukkaa!”, tiesin asian koskevan Tietä! Me istuttiin pihanpuoleisella penkilla, minä inventoin mikä tuvassa oli mielenkiintoista, uuni oli samantyylinen kuin Novalassa, lienee ollut saman tekijän tekemäkin, eteläseinällä oli hirsi halki puolitoista metriä, että tuvassa lienee ollut hyvä ilmanvaihto? aurinko paistoi raosta sisään.

Herrat poistuivat salkkuineen, Kallen saattelemana, sitten hän palasi takaisin tuli isäni viereen seisomaan, katseli akkunasta pihalle: ”Se, tie tulloo kulukemmaa tuolta navetantakkoo, peltoo pitkin!”

Isäni puuttui asiaan:”Annatta pelltoo jiähä tie alle?” Kallella olj vastaus siihe valamiina: ”Peltoo suap' jokkaene itekkii tekemällä, tietä ee sua!”

Veikko pyysi puintiaikaan avuksi, nyt oli Purolla revohka, tietyöt oli menossa, Nikinmäestä-Purolle ja Vuoriselle, Varpaisjärvelle saakka, tie oli yhtä soraharjannetta, puskutraktorit oli työntänyt pintamaat syrjään, ja Vuorisen järven takaa oli ajettu soraa tieksi, ja vain soraa. Kerran autereisena aamuna Kalle jakoi varastokojusta lapioita ja rautakankeja, ottajat olivat tien osakkaita, ja kuittasivat tiemaksuja työllään, tunsin erään Kallen sukulaiseksi Väyrysen rannalta.

Kalle aloitti: ”Tarkotus on että siellä työpaekalla myös jottae teh'hää näellä kapineella!” Hynysen Reijo siihen: ”Kuka piru tämmösellä helteellä pystyy mittää tekemää!” Siinä keskustelivat vanha, ja uusiaika, nyt otettiin asiat lunkimmin. Kuulin, että nuori rakennusmestari oli niin tarkka, ettei Nikinlammen vesi käynyt rumpujen valuun, humuksen takia, vesi täytyi ottaa Puronkaivosta. Illallatuli minulle koti-ikävä, ei millään olisi saanut lähteä.

Ilmoitin:”Jos vielä äet' hylykee?”Siiri emäntä kuului sanovan: ”Kyllä tiältä äetijä löötyy!”, Nyt saa kaiholla muistella, kuinka kenkä oli kevyt ? Kumpusen päitse oikealta puolen, selkälinjaa N:48 ja N:47, talojen rajaa pitkin, keskellä Kumpussuota on Novalan rajapyykki, Novalan tila ei yltänyt lampeen saakka. ”Lapio-osat laskusta olivat 'enklaaveja' luhdalla, toisten lapio-osien keskellä”!

Jossain lienen siirtynyt tutuille lehmipoluille, joita pitkin sitten kuljin kotiin,

Aamulla sitten selvisi kieltelyt kotiin menosta, sinä iltana oli Tiekunnan illanvietto Purolla, minulle ”ei uskallettu kertoa, jos tieto olisi levinnyt Kiukonmäelle asti”, ja olisi tullut sieltä kuokkijoita?? Ei meidän kylällä ollut häjyjä!

Päivän mittaan sitten kuulin miten paljon kukin oli ryypännyt, ja ketä kukin oli tanssittanut, emäntä Siiri naureskesli minulle: ”Sen tähe sanon'nii illalla, äeti löötyy tiältäkkii!”

Seuraavana kesänä olin taas, ainakin puintihommassa, nyt oli tiemestari vaihtunut, hän oli jo ikämies ja erittäin täsmällinen toimissaan, jos joku tarjosi tupakan, hän ensin inventoi oman töpsänsä:”Voi, voi olen jo ylittänyt päivän kiintiöni!” Otti sitten tarjotun tupakan, tiemestarin täsmällisyys ilmeni myös aamuin, illoin ilmoittautumisena isäntä Kallelle, Pällikkään osuuden ylipäällikölle.

Tiellä lapiomiehinä olleet pojat olivat kiroilleet sorakuormia kipanneiille kuskeille, epätasaisesti levinneestä kuormasta, siitä mestari oli tykännyt: ”Tuohan kuulostaa hyvältä?”

Seel' sinä vuonna ku Lapilahella olj Farma-näättely, Veekko pyys' minua sah'huuseen avuks', kentällä olj' yheksän metrisiä petäjiä tuvan ”kengitystä” varten, alahirsissä oli nähty lahovikoja? Isäntä Kallella oli oma projektinsa pelloilla, ”kiviojan kaivu ja valmistus”, ”Jätin jaossa peltoo sev'verran itellennii, et'ton työl'lupa!” Kalle täsmenti viljelyään

Veikko isäntä oli haalinut apulaisikseen myös lankonsa Heinämäestä Lukkarisen veljekset, heistä kiersi juttu Mootorisahan käynnistämisestä, toinen veljes luki ohjetta:”Ryyppy auki, ja reipas vetäisy käynnistyskahvasta!” Oliko vetäisy liian reipas? Kahva jäi vetäisijän käteen.(Taisi olla Veikon juttu?)

Purolla oli myös Siirin sukulainen, keski-ikäinen nainen, äkillisesti sokeutunut (”vaikka lasit määräsi teknikko”) nainen oli kouluttautunut hierojaksi, hieroi joskus Siirin kämmentä. Kuulin sahamiesten keskustelevan ”Jos hierottais?” sahaus alkoi ja pian sadekuuro pysäytti homman, mentiin kiireesti tupaan, sadetta pitämään, toinen sahuri meni hierottavaksi. Tuvan nurkassa istui Posti-Pekka Ruotsalainen Vuorisen järven rannalta. Vanha Kalle saapui tupaan, kopisteli vettä hatustaan, sahuri vitsaili: ”Palkolliset vetää lonkkaa, ja vanhaisäntä on ollut töissään!”

Kalle puheli yhtä matalalla äänellä, kuin vanhempi veljensä Timpuri Heikki, ”Pomilaaksi”, Parviaisen nimittämä: ”Minuva ee oo pienet satteet ennenkää piätelleet!”, mutta sanainen arkku oli avattu: ”Kerra oltiin Heenäsuolla heenässä, ruot' olj kuivia ku lähettii syömää. Huomasin syyvessä ku pilivenlonka alako kohota taevaanrannasta, käskin het' lopettammaa syönnin ja lähettii kiireesti korjoomaa heenät lattoon, ja suatiinnii ennen satteen tulloo. Uuvismäkeläeset olj ruokalevolla sattee alakaessa ja niihi heenät luokootu!”.

Kalle oli päässyt vauhtiin, istui kiikkustuolissa ja jatkoi:”Seel' isäntä kerrav'vieny Immosen Vapin niittämmää, ja opastanna: Jos alakaa ilimestyä semmosia piliven kumpareeta, nii laeta heenät äkkiä ruvolle, et'teevät kastu!”

Satoi kaatamalla kun, isäntä tuli katsomaan renkinsä töitä, alkaen kiivaroida: ”Et laettanna heeniä ruvoljle, niinku käskin? ”Vapi ee hät'täilly:”Mut' isäntä sanokii, jos näkkyy kumpare piliviä? Minusta äsken näätti iha siltä, että tullookii ylleene sae!” (Vapi on ollut renkinä Kiukon-Junnulla, ja kertonut kyntäneensä: ”yhteen vakkoon, Väisälän, Sonnilan ja Laakkosen pellot”, ehkä hän oli myös erittäin läheistä sukua Junnulle?)

Hierottava ja hieroja palasivat tupaan, ja Kalle vaihtoi aihetta: ”On se hyvä, kun

tuo meejän hieroja on pimmee, päenen! (Hierojan kasvot olivat karsina soppeen päin, nuttura tärisi, ”pimmee, päesen” kuuluessa)

Kalle jatkoi: Seel' rovasti Markkula männy hierottammaa ihteesä Kallion Anna-Sohvilla, ja ollu sängyssä paetasillaa hierojan käsittelyssä, rovasti olj hävelijäänä immeesenä koettanna pittee paetasa helemoo suorana. Anna- Sohvia olj rovasti piilottelu alakanu kiinnostoo? Tempasj äkkiä heleman ylemmäks' ja huus': Herra Jumala!, ku rovastilla on isot ja mustat munat! Rovasti olj lähtennä noppeesti, suatuaa vuatteet piälleen.

Siiri emäntä puuttui puheeseen naureskellen: ”Tytär kysy minulta, kyllä kai ne sahurimiehet tietää, ettee tarvihe alasti riisuutua?” Vois sitä ujo kainostella alastomuuttaan sokean hierojan käsitellessä. Lähdettiin jatkamaan sahausta, kanssamme ulos livahti myös Posti-Pekka, hänellä oli meille tärkeää asiaa ja oikaistavaa:”Kyllä se Kallen työtelijäisyys on tullu ijän mukana, äet' olj ollu Purolla piikana ja kerto: Nuoren Kallen kiertäneen kaverisa kanssa Kumpusta, tueh'kontti selässää onkimassa, jos saevat sären? paestovat sen tikunenässä!” Pekalla oli jo kiire postin viennissä, sahauspaikalla ilmeni: ”Toukka on kuoren alla!” Veikko haki petkelin ja antoi langoilleen, seinähirreksi tukit pinnattiin vain kahdelta sivulta, veljekset taisi vaihtaa välillä? Joku mutisi:”Näkköö, että on ennennii tehny tukin parkkuuta!”

Edellä mainittu Anna-Sohvi oli ”heimoja Novalaan”, ilmeisesti Hynysten kautta? Oli vieraillut miehineen Novalassa. Anna-Sohvi oli ”pulska nainen”

mikä oli tärkeä, ja kehuttu kauneusihanne tuohon aikaan. Kalliolle oli saapunut metsuri sakki ja pyytäny saada kahvit, maksua vastaan tietysti, kuin sattumalta, eräs mies huomasi emännän pulskat muodot ja kehaisi Anna- Sohvia, aihe siirtyi niihin muotoihin joku tiesi:”Oekeen pimakat reijet jos on, naene jos polovet pannoo yhteen, vesj pyssyy reisiin välissä!” Joku väitti vastaan, Anna-Sohvi lopetti suunsoeton: ”Tuos' ukko kaahalla vettä nii näätetää nuille!” Kaappasi hameet vyötärölleen, hyvin pukeutuneella emännällä oli päällyhame, alushame ja paejan alaset, Eikä ”Tiilikan tytön muoti” asuste ollut vielä ennättänyt pilaamaan Anna-Sohvin asua. Paljaspylly

penkille, ja aviomies kuato kaahalla vettä reisien väl'liin, metsurit vahti silmät tarkkoina koetta. Hynys Juakko käv' alapuoleltakkii tarkastamassa ja vielä pyyhkäisten: ”Ei tipu, eekä lirise!” Anna-Sohvi oli voittanut ja maine kasvoi.

Novala veirailun aikana oli joku udellut aviomieheltä:”Näättikö se?” Mies oli myöntänyt:”Näätti se!”

Farma, taisi alkaa, elokuun 10:s? Väisälän riihipellossa Apu-vehnä oli täysin joutunut, edellisenä iltana näkyi uhkaava pilvenlonka, oli ollut poutaa pitkään. Isäni oli lupautunut toimitsijaksi, samoin Kalervo Kumpulainen, meiltä oli aikomus lähteä Valmet traktorilla, peräkärryssä oli isäni ja ehkä Hermanni Korhonen? Hän taisi huomauttaa ”joutuneesta vehnästä!”. Sade alkoi, isällä peräkärryssä oli sadetakki, minulla traktorissa ei mitään suojaa, olin Farma-kentän luokse saavuttua litimärkä, kävelin vähän aikaa näyttelyalueella, Juhlapuhuja oli toiveikas:”...huomenna, sitten onkin taas jo pouta?

Katselin kauhuissani perinne-kulkuetta ja siinä Ahto Halosen hevosta, se vapisi kauttaaltaan yleisön keskellä, onneksi kulkue liikui ja hevonen liikkui mukana, yleisö ei ymmärtänyt vaaraa missä oli? Pillastunut hevonen yleisön joukossa olisi saattanut saada aikaan paljon tuhoa?

Kuulin: ”Puron Kalle on noossu uamulla klo 4. kylyvämmää ruistaa, ku olj huomannu satteen tulovan”!,

Minä olin tarpeeksi vilustunut, palasin Linja-autolla Kiukonmäelle, isä toi traktorin illalla, isäni oli saanut sovittua kyydin aamuksi. Minä menin tiehaaraan, odottamaan kyytiä, se tuli, väärään suuntaan,”Lupasi kiertää vain Paisuan kautta, menin kyytiin, koluttiin Sydänmaa, kirkolle palattua kuulin: ”Ollaanko jo raatatiellä?”. Sydänmaalaiselle ”junanjäljet” on jo nähtävyys!

Ei satanut, puolilta päivin alkoi aurinko paistoi, kiertelin Pentti Väänäsen kanssa Näyttelyaluetta, syöden alennuksessa myytyjä nakkeja.
Aloitin tuolloin betoni brosyyrien keruun, vain nuo esitteet kiinosti niin paljon, että otin mukaani? Ensimäinen Maatalousnäyttely jossa olin pidettiin Iisalmen Sankarniemellä 1953? näyttelyssä lienee ollut jo "Pikku Valmet?" Juhlapuhuja muisteli: "Edellisessä maatalalous näyttelyssä, kynnettiin vielä hevosilla, kyntäjien takamukset heitteli vaossa kävellessä!"