Puakin Historiaa!

 

Mikaelin Seurakunnan pastori ihmetteli: Olen kuullut Petteri Punakuonosta, ja puhunut siitä, nyt myös näen sen! Vein tekeleeni Härkämäkiseuran harrastelutöiden näyttelyyn v.2000?
Poronsarvet on Ahti Ahosen jäämistöstä (Sutela, isä "Piki Jussi"/Maria Pihakumpu) 
Nyyssejä, Somessa kirjoitettuja kannanottoja, olen harrastanut jo kymmeniä vuosia, kerran tuskailin, Ei historiaan voi luottaa! Keskustelumme toinen osapuoli ehdotti: Puakki kirjoita oma Historiasi! Tämä on nyt sitä!

Jokaisella Valtiolla on kirjoitettu historiansa, jota opetetaan aina uudelle sukupolvelle, olen saanut elää myrskyisen jakson Suomen Historiaa, sen mitä koulukirjoista ehdin oppia, on ajan kuluessa kirjoitettu uudestaan, ainakin Sanomalehdissä.

Katsoin kymmeniä vuosia sitten elokuvan USA:n Vapaussodasta, siitä jäi mieleeni repliikki: 'Historia, sehän on vain kirjoitettuja valheita!', sellaiseksi se onkin paljastunut. Muuten, Rukajärven tiellä elokuvaan, on lainattu yksi teema em. jenkki filmistä, Amerikkalaisen osaston harhaillessa ilman eväitä, kerätään yhteiseen pataan mitä löydetään, sammakoita, mutuja ja nuijapäitä?

Sivistynyt mies loukkaa jalkaansa, on kiire, hänet on pakko jättää jälkeen, kuitenkin tyyppi könttää päivien kuluttua, ja esimies ylistää;”Tiesin, että sivistynyt mies selviää yksinkin!” Rukajärven tiellä leffassa (Veljeni Matin oletuksen mukaan elokuva kertoo Os.Partisen tekemää sivusta varmistusta Pienikänkorven reunaa Porajärvelle, Ryhmä Raappanan oikeaa sivustaa suojaten, hyökkäyksessä Rukajärvelle, Os.Partiseen kuului myös 4:s erillinen. Kk.komppania kapt.Piilonen, jossa setäni Antti toimi konekiväärin alik.

Elokuvassa Osasto Partisen Pienikän saloille lähettämä partio kohtaa paikallisten asukkaiden kala-aittoja, joiden nurkat on hauenpäitä täynnään,

stm. (Reimaluoto) putoaa jokeen, vain sorot nousee pintaan, miestä ei löydy mistään? Päivien kuluttua stm. (Reimaluoto) raahustaa kuvaan, ”sivistymättömänä kiroillen": ”miksi jätitte minut puroon?”

Rukajärven tiellä romaanissa, mainitaan Unto Väänänen, (asui Lapinlahden kirkolla siinä Venäläisen kaupan takana),ampui sodassa "norsupyssyllä"! 
Myös luutn. Hirvonen paljastuu kirjoituksestaan. 

"Kapt. Laiston suon" teurastus kuvaa hyvin, mitä vastoin ohjeita toiminut kapteeni saa aikaan. Nähtävästi tuota tuonen satoa korjaamassa ollut setäni kommentoi: "Siinä lähti kuolleehin peleko!" Joku huomautti: Sinun poskestasj vuotaa verta? Antti oli tuntenut jonkin läpsäyttänneen nuamaa, se oljlii rannaatin sirpale, sirpaletta ee otettu poes, kiäre piälle ja kotj'loma!

Aloitin koulunkäynnin Suur-Suomen aikaan, jolloin valtiomme rajat oli suurimmillaan, oli toteutunut Emil Qvanténin unelma:”Äänisjärvi, Pohjanlahti, Vienanrannat, Auransuu, Siin' on suomalainen mahti, jok' ei oo kenenkään muun”, aikalainen J.W. Snelman oli pitänyt unelmaa järjettömänä, Eemeli oli paennut Ruotsiin, ja vaati ruotsia valtaamaan Suomen ja Itä-Karjalan, ja olisimme taas olleet ”vain Ruotsin Itäinen maakunta”.

Peltolan Martta emäntä vei Matti poikansa, ja äitini minut Pitkänmäen koululle elokuussa 1944. supistetulle luokalle, meidät otti vastaan koulun pitkässä eteisessä kansallispukuun pukeutunut kookas ja komea nainen Eliabeth Järvinen, ”Loimaan plikkoja”, hän esitteli myöhemmin. Toiselle luokalle tuli Kari, hänellä oli hieno penali, sen sisällä oli kynien lisäksi kaksi Tammen pähkinää (niitä sanotaan Maskussa ”tammenterhoiksi”, kerran, kasvitieteilijä ilmoitti ”terhon olevan se osa missä pähkinä on kiinni”) Minun teki mieli noita pähkinöitä! Toisena koulupäivänä kuljimme kolmisin kotimatkaa, Martti Haatainen mukana, Kari jäi Pirttiahoon, hän äitinsä kanssa olivat sotaa paossa. Karin äiti kysyi minulta:”Milloin sinä aloitit koulunkäynnin?” ”Huomenna!” vastasin reippaasti, lähdettiin Martin kanssa taas kotiin päin, päästiin halkosuojan taakse, kun Martti alkoi kuulustelut: ”Miten sinä sanoit Karin äidille? Huomenna! Eilenhän sinä koulun aloitit!” Eräät tyypit ovat turhan niuhottajia, Martti näkyi olevan yksi niistä. Kari katosi koululta aselevon alettua ja palasi etelään. (ja Niitä kirottuja tammenterhoja olen saanut viimeiset 25 vuotta haravoida kryytimaalta, joka toinen vuosi. Viimesyksynä viimeksi)

Koulunkäynti alkoi leppoisasti, leikkien ja laulaen, parinviikon kuluttua huomasin tavatuista kirjaimista muodostuvan asian, jolla oli tarkoitus, Ihmetytti minkä taakse lehmät joutuivat, seuratessaan torveni toitontaa? Mikä oli toitto? Opettaja määräsi jokaisen tuomaan karvapallon koululle, pallon päälle neulottaisiin villalanka päällinnen, kumi pollit olivat loppuneet kaupoista vuosia sitten, meillä kävi parturoimassa Janne Parviainen, hiukset pois, veljeltäni Matilta ja minulta, ehkä lehmän karvoja joukkoon, saippuavedessä vanuttaen, ja pollin alku oli valmis.

Emme tienneet sodankulusta mitään, tuolloin taisteltiin jo Viipurin saaristossa mistä Benedick Zilliacus on kirjoittanut:”Jopa kadehtien seurasin nuorien upseeritoverieni lujaa uskoa, lopulliseen voittoon, minä, olin lukenut ruotsalaisia lehtiä, joissa kerrottiin sodasta enemmän kuin kotimaisissa lehdissä”. Hän näki iso-isänsä omistaman Hapenen saaren siirtyvän venäläisten halttuun. Puna-armeija lopetti taistelutoimet Viipurin valtauksen jälkeen, paikalle oli saapunut Saksalaisia joukkoja apuun, tällä havainnolla Puna-armeijan johto tiesi tavoite oli saavutettu! ”Ylisuurilla voimilla aloitettu rynnäkkö oli johtanut avunpyyntöön Saksaan”, Mannerheim vaati 60 000 miehen suuruista joukkoa apuun, saman määrän, jonka Suomen armeija oli kolmenvuoden taisteluissa menettänyt? Apua oli saatu, Panssariprikaati ja

Lentolaivue Kuhlmey, joka taisteli kuukauden Suomessa ”voitokkaasti”. Stalinin hyväksymä juoni onnistui täysin! Nyt alkoi ArmeijaRyhmä Keskustan tuhoaminen,"jonka hämäys operaatio Suomeen tehty rynnäkkö oli".

Operaatio Bagration, Gruusialaisen kenraalin nimellä tehty suunnitelma, oli Rokossovskyn esikunnan laatima, Stalin oli ehtinyt hyväksyä STAVKAn suunnitelman,”Yhdellä kiilalla”, Rokossovski vaati ”kahden kiilan hyökkäystä” yksi kiila on helpompi katkaista, kuin kaksi kiilaa, ja Rokossovskilla oli vielä mukana ”Suon ylitse panssarivoimilla tehtävä rynnäkkö, tiedettiin suota puolustavan vain jv. Pataljoonan”. Rokossovski pelasi korkeilla panoksilla, Hänet ajettiin neuvotteluista ulos kahdesti ”Arestiin”, Voroshilov ja Malenkov pehmitti: ”Turhaan intät Ylipäällikköä vastaan”, Stalin kuitenkin nöyrtyi: ”Jos komentaja on noin varma, hänen on saatava yrittää! (Zukov lupasi lähettää traktoreita kiskomaan panssarit suosta) Bagration Operaatiossa ”Puna-armeija saavutti 50 km päivävauhdin, saman jolla Saksan joukot oli rynnänneet itään”. 16-kenraalia antautui 2 teki itsemurhan, kenr.Tippelskirch(haavoittuneena) pelasti joukkonsa Rokitnon soille, ArmeijaRyhmä Keskustaa ei enää ollut, sillä sen ilmavoimat puolusti Suomea!

Winston Churchill teki virhepäätelmän, "Saksan joukot on lyöty", ja antoi luvan kapinaan Varsovassa, Saksan strategiset reservit olivatkin Galitziassa, (Puna-armeijan hämäys-osasto oli kuukausia päivisin ”siirtänyt faneerisia panssarin kuvia Galitzian rintamalle, öisin niitä vietiin takaisin, marsalkka Keitel myönsi Núrnbergissä:”Oletimme -43. Pääiskun tulevan Galitzian rintamalle”)

Sitten reservejä siirrettiin Varsovaan, ja Saksan rintama siellä vakiintui. Puna-armeija hyökkäsi seuraavaksi Galitziassa, ja ”portaittain” etelään päin, Saksan reservit pidettiin aina liikkeesä, siten niistä oli vähiten haittaa.

Suurvalta, pelasi suurtapeliä, ”turhassa” hyökkäyksessä Suomeen kaatui ehkä 40 000 puna-armeijalaista? mutta säästyi 200 000? Kun Lentolaivue Kuhlmey ei ollut sotkemassa Operaatio Bagrationia, yhtä sodan ratkaisu taisteluista? Baltian ja Suomen sotatoimia johtanut kenr. Govorov ”yllättyi” saadessaan käskyn pysäyttää sotatoimet Suomessa!:”Olen kahdessa viikossa Gelsingissä! Stalinin vastaus oli jyrkkä:”Gelsinki ei ole Berliini!”

Vuonna 1943 Teheranissa Stalin lupasi:”Suomi saa pitää vapautensa!”

Winston Churchill lisäsi:”Mutta selkäsaunan ne ansaitsee!”(Oli huomattu suomalaisten auttaneen Saksalaisia Muurmanskin saattueita tuhottaessa, ja 40-luvun lopulla ”nimimerkki Stewen” ylvästeli Suomen Kuvalehdessä:”Olin juuri lähdössä toimistosta, kun tuotiin salakielinen sanoma, huomasin sen helposti avattavaksi. Siinä kerrottiin saattueen matka reitin suunnitelmasta, ilmoitin tietoni saksalaisille. He lähettivät kiitoksen vähänajan kuluttua, tiedosta oli ollut heille suurta apua)

Vain Paasikiven sihteeri Heikkilä mainitsee: 'Taistelumme v.1944 oli turhaa, mutta emme tienneet Stalinin Teheranissa antamaa lupausta!' Kaatui siis

20 000 sotilasta turhaan ”Torjunta voitoissa”, joissa ammuttiin kaikki tykkien ammukset. Marskin arvio oli: ”Saksan paettua Baltiasta, emme tule mistään saamaan suursodan tarvitsemia tarvikkeita, joten on pyrittävä aselepoon.”

Syksymmällä sota tuli kyläämme, pakolaisia sijotettiin suuriin Aatilan tyhjiin huoneisiin, Ville Karjalainen oli saanut käskyn kengittää hevosia, hän tuli meille, ja kengitti pihamaalla, hevonen oli aina kiinni tallin seinässä, erään evakon hevosenkenkä oli kulunut matkalla, vain ”puolikas ohut lipasko” oli jäljellä. Nuorukainen seisotti kärryään pihallamme, ja kertoi: ”Kyllä pommin )näkee kun se irtoaa koneesta!”, katselin kateellisena kun en ollut kokenut tuollaista seikkailua.(Olin, vaan en muistanut, oltiin Timpurin luona tulossa mummolasta kun pommikoneet oli lentäneet Iisalmea kohti, olimme menneet kuusten alle, sitten "oli kuulunut jyskettä", kertoi äitini.

Ensimmäinen koululuokkamme loppui Jouluun, sai ruskeakantisen todistusvihkon, jonka kansilehteä kiersi hakaristien jono, Peltolan Martta vihoitteli: ”Meejän Matille ee kannattanu antoo ies totistustakkaa, vua lehti, joho numerot olj kirj'otettu!” Kaikesta oli pulaa joten opettaja oli ottanut todistuksen keskimäiseltä aukeamalta yhden lehden ja kirjoittanut arvostelun siihen. Toiselta luokalta Mattikin sai todistuksen, jonka mukaan ekaluokan sivut liitettiin. Todistus oli nyt Sinikantinen, Suur-Suomen aika oli ohitse!

Toinenluokka oli täysiaikainen, sille tuli toiselle luokalle Raisa Kiprusoff, Aunuksen pakolaisia,veljensä Ville oli noin 15 vuotias yritti käydä koulua, ei tullut mitään, Veera vain kävi koululla, hän oli ”aikuinen”, olivat majoituksessa kaukana, Sopen talossa. Serkkuni Elvin talutti Jussilan Katri, erään välitunnin jälkeen tipolaan takaisin, yläluokan opettaja ei hyväksynyt Elvin ”tavaamalla lukemista”.

Oli alkanut kouluruokailu, pitkään käytävään oli muurattu uusi hella ja siinä kokkasi Heikkisen emäntä alkuun? Välieteisen nurkkaan oli ilmestynyt 200 ltr vetoinen pahvitynnöri ”maitojauhetta”, ehkä, Amerikan apuna.

Keittäjä vaihtui ilmeisesti Joululta?, Hilkka Paldanius Kukkosahon miniä!

Makaronivellin valmistuksessa oli tullut sama virhe, kuin ”riisipuuron keitossa Nerkoon ponttuulla”, Makaroni puuroa ei voinut syödä, se oli kovaa, ja siinä oli kummallinen sivumaku (Ehkä palanut pohjaan?) Liisa opettaja huomasi etomiset ja julisti: ”Kukaan ei poistu luokasta, ennenkuin puuro on syöty!” Itse hän näytti esimerkkiä pöytänsä takana. Takanamme, ekaluokkalainen Jaakko Sutinen oli syönyt annoksensa, vieressäni istuva Elvi tarjosi santsia omastaan, Jaakko tyhjensi senkin, minä tarjosin lisää, ja pääsin ulos, Jaakko jäi tyhjentämään Matti Korhosen annosta.

 Koulunkäynti sujui entisissä merkeissä, kunnes, lukutunnilla Raisa sanoi ”kenkät”, opettaja käski sanoa uudestaan, Raisa sanoi ”kenkät, sitten Raisa sai jatkaa, ja taas meni pieleen: ”sängysä”, nyt opettaja oli saanut terpeekseen, marssi karttakepin kanssa Raisan luokse ja silvalsi kepillä Raisaa kylkeen, ainakin kerran, sitten opettaja palasi pöytänsä taakse ja otti pilleripurkin, laittoi jotain suuhunsa.”Raisa katosi pian”, Kiprusoffin perhe pakeni Ruotsiin, oli käynnissä Aunukselaisten takaisin siirrot Raisa jäikin Ruotsiin, oliko kepillä lyönti luokan nähden niin nöyryyttävä muisto? Ville palasi Suomen Naantaliin, hänen pojanpoikansa? tuntee lätkän peluuta seuraavat.