Juuvelin juttu: Presidentti Kallio onki lohia Somssankoskella!

Juuvelin juttuja 7.

Juuveli maalasi kotiani, veljeni Matin kanssa, ensin asuinrakennus sen jälkeen vuorossa olivat navetan yläosien maalaus, sen seinät oli muurattu luonnonkivistä.

Oli kaunis aurinkoinen päivä, naapurin Matin kanssa päätettiin lähteä Humalalammelle onkimaan, kaivettiin pellonpientareesta matoja pieneen säilykepurkkiin, ja sitten kuiskasin Matille: ”Kysytään Juuvelilta syöpkö kala onkee?”

Maalaajat olivat navetan katonlappeella, jossa heillä oli käytössään siirrettävä kattotikas, Juuvel oli jo 70-vuotias ja seisoi toinen jalka tikkaalla, toinen pärekaton räystäällä ja veteli maalia kaksin käsin pitkävartisella lattia harjalla, Matti veljeni oli rähmällään katolla, toinen käsi tikkaassa kiinni, toisessä kädessään hänellä oli ”rapparin pensseli”, jotka Juuvel ilmoitti kelpaavan hyvin punamulta-maalaukseen.

Hihkaisin katolle päin kysymykseni: ”Syöpköön tänäpäevänä kala onkee?” Juuvel lopetti sutimisen siirsi piippua suupielessään ja ilmoitti: ”Syöp'hän se jos pistättä ensiks lieron onkee!” Sitten hän kääntyi veljeni Matin suuntaan: ”Mutta lohj' se syöp' mielellää sit'sontiaisia, ku sillä on'ne kiiltävät siniset siivet...”, näin veljeäni kouristavan pidätetty nauru, nähtävästi hän jo ennakoi mitä seuraa?

Naapurin Matti ja minä emme tarvinneet lisäohjeita vaan lähdimme kävelemään Humalalammelle.

Juuvelin juttu: Kerran Kyösti (pres. Kallio) tulj virka-aatollaa Kukkosahhoo kyläilemmää, vaehettiin kuulumiset, Selma kavittel' vieraa ja sitten Kyösti kysäs': ”Voeskoon tiällä jossae onkia lohia, minulla on kalavehkeeet aatossa mukana?”

Minä ilimotin: Ohhaa niitä tuolla Varpasjärvellä Somssankoskella, männää huomenissa sinne! Niin tehtii, ajettiin Somssankoskelle.

Kalliolla oli hienoja perhoja ja bambuvapoineen, minä tekasin solakasta rantakoevusta vavan ja siihen sitasin vahvan siiman ja piähän täkykoukun, koukkuun suolasilakan tävyksi.

Kallio heittel ongellaa perhoo ja minä silakkoo, kummallae yhtä huono tuuri ee suatu lohia. Mutta siinä lähellä onki Sihnan Lassi niminen kulukurj, se nostel lohia ja välillä se pujahti lepikkoo, takasi tullessaa  se kuletti koprassaa jottai jonka laetto onkeesa.

Ilimotin Kyöstille, että mään mehtää tarpeelleni ja mänin kytteemään mittee Sihnan Lassi tekköö metässä? Hetken piästä Lassi ilimesty lähelle ja alako kiännellä kuivahtanneita lehmänpaskoja, otti kopraasa löötyneetä sit'sontiaisia, mänj takasi joerantaa.

Minä rupesin nyt kiäntelemmää paskoja, löysin kaks' sit'sontiaesta ja juoksin rantaa vaehtammaa uuven tävyn ja kun sit'sontiane olj ongessa lohi iski täkkyyn kiinni, kiskasin lohen mualle.

Kun kalamies on katteeline myös Kallio kysy: ”Millee tävyllä lohen saet?” Näätin sille sit'sontiaesta jonka laetonj just' koukkuu, ja nii pit' presidentti Kallionnii lähtee kiäntelemmää lehmänpaskoja, perholla ee suanna lohia Somssankoskesta.

Annti Väisäsen kertomana, kun kysyin Matti veljeltäni juttua? ”Sen sama jonka Antti kertoi”.

Puakki

P.S. Lukusilla lukkari yritti korjata Paavo Korhosen? puhevikaa ”Sinä” kuului ”Sihnä”viimein kouluttaja kyllästyi: ”Ole sitten sihna-Paavo loppuikäsi”/ Lassi oli Paavon poika/ Savon Sanomat/Aikojen takaa.)