Ylpeilyä! 2.5.17

Olin perkaamassa tien ojaa Lokakuun 2. päivänä Horsmanmäki-Saramäki kylätiellä, siinä Huttulan talon kohdalla, Nälkömäkeen päin, Vilho Koistinen oli pomona, Uuno Koistinen levitti ja tasasi tielle nostamani mullat, traktorin perälevyllä. Siinä tupakkatauon aikana möläytin: ”Lähen huomenna Turkuun levyseppähitsaajan kurssille!” Uunoa ilmoitukseni näytti järkyttävän, Hän oli ”suuren muuttoaallon mukana mennyt Ruotsiin”, ilmeisesti isän kutsumana tuli kotiin? Vilho lienee kysellyt jotain, eikö ojankaivu enää huvita, tai muuta sellaista? Olin huomannut Maaseidun Tulevaisuus lehdessä ilmoituksen : Turun Pansiossa Laivateollisuuden Telakalla järjestettävästä levyseppä- hitsaajan kurssista. Se näytti sopivalta sen hetkiseen elämäntilanteeseeni, kävin Työvoimatoimistossa, kysymässä mahdollisuutta päästä ky. Kurssille, lienee kysytty olinko työtön? Se ei ollut este että minulla oli töitä, kurssi oli ensisijaisesti tarkoitettu Itä-Suomen alueen työttömille. Täytin lomakkeen kurssille, Toimiston hoitaja Eero Puhakka antoi litteron junalla matkustamista varten, ja kehoitti ottamaan urheilukamppeet mukaan, siihen vastasin:”Luulen että siellä on penkkejä tarpeeksi?” Puhakka vilkaisi kummastuneena, täsmensin:”Min'noon niitä penkkiurheilijoita!” Painoa oli kertynyt noin 120 kg, joten enempään lenkkeilyyn eivät jalkani olisi kantaneet.

Pyhänä 3.10. sitten isäni vei minut asemalle iltajunalle saatteella:”Piäsööhän sieltä poes?” Astuin junaan ja konnarin tultua kysyin vaihdosta Toijalassa?

”Toijalassa joudutte vaihtamaan junaa, siitä jatkaa Kiskobussi; Aika hyvä junayhteys!” Hyvä? Olin sörssinyt matkankin, olisin päivävuoroissa, yhdellä vaihdolla päässyt perille Turkuun. En ollut varannut matkalukemista, oli vain tupakat, niitä poltin ketjussa, Jyväskylän ohitettuamme olin huomaavinani murteen muuttuvan? Tuolloin junat kulki Haapamäen kautta ja Pönttövuoren lävitse mentiin, sen sain myöhemmin monesti kuulla! (Ei olisi pitänyt kaivaa Pönttövuorentunnelia, Savolaiset pääsi sitäkautta etelään)

Puolenyön jälkeen oltiin Toijalassa, asemalaturi oli moderni, lähdin väärään suuntaan kulkemaan, avulias opiskelijatyttö neuvoi: ”Lähtevä juna on täällä!”

Oli siellä Lättähattu, olin kuullut Antti sedältä: ”Junan määränpää on merkitty vaunun nurkkaan taululle”, niin oli ja osoke oli Turku, nousin sisään ja kävin taloksi, uskalsin ihan oikaista penkille. Kiskobussin lähtönytkähdykseen heräsin. Oli vielä pimeää, Urjalasta ja Loimaasta ei ole jäänyt muistikuvia, vasta Kyrön, Auran ja Liedon asemilta nousi väkeä bussiin, joiden oletin olevan työmatkalla Turkuun, jonkun naama jäi muistiin ja telakalla Pansiossa näin. Turun asemalla sitten istuin ja ihmettelin, mitä tekisin seuraavaksi.

Asemahallin keskellä oli kookas kookospalmu, sillä oli tilaa kasvaa, parvekkeet kiersi hallin joitakin seiniä, siellä oli kahvila, ostin kioskinta Turun kartan, esittelyssä kerrottiin Turku nimen olevan väännös Venäjästä Torg, tarkoittaa kauppa paikkaa. Kartasta näin matkani kohteen ”olevan tois'pual' jokke”, matkaakin melkoisesti, lähdin kävelemään radanvartta tihkusateessa, aina välillä tutkien karttaa, sitten löytyi katu joka vei joen ylitse, pääsin Mikaelin kirkon kohdalle ja pysäytin taxin, ilmoitin osoitteen Rykmentintie 4. taxi pyörähti seuraavassa korttelissa toiseen suuntaan, Puistokadulle, minulla ei ollut hajuakaan näistä yksisuuntaisista väylistä. Rykmentintien kevyenliikenteen väylää reunusti lankkuaita, talojen puutarhoissa luumupuiden oksissa roikkui kadun ylle sinipunaisia luumuja, kävi Raamatunlause tajunnassa: ”Olenko tullut Kaanaaseen, jossa viinirypäleet odottaa vain poimijaansa!”

Kadun varressa, aukiolla oli myös parakkikylä, sinne taxi minut tipautti, yhden parakin ovessa luki Toimisto, törpöttelin siitä sissään, sanoin kohteliaasti:”Päevee!”Ja kysyin nöyrästi:”Tiältäkö löötyy kortteer kurssilaeselle?” Toimistossa oli kaksi nuorukaista, tärkeämmän näkönen kysäs:”Tulette sille hitsarin kurssille?” Korjasin: ”Tulen levyseppä-hitsarin kurssille!” Tärkeännäköinen vastasi jo kunnioitusta äänessään:”Tuleepa monipuolisesti oppinut mies!” Se nuorempi juippi katsoi nyt ihan toisella lailla. Huomatessani miten arvostetulle kurssille tulin, poistin naamaltani

vuosien saatossa kertyneen alistuneen ilmeeni ja muutin sen yrmeän ylpeäksi, jos Eeva Tissari olisi nyt minut nähnyt, Hän olisi kiljunut Erna Sack:in äänen korkeudella:”Puavo on'nii ylypee!”