Olin
perkaamassa tien ojaa Lokakuun 2. päivänä Horsmanmäki-Saramäki
kylätiellä, siinä Huttulan talon kohdalla, Nälkömäkeen päin,
Vilho Koistinen oli pomona, Uuno Koistinen levitti ja tasasi tielle
nostamani mullat, traktorin perälevyllä. Siinä tupakkatauon aikana
möläytin: ”Lähen huomenna Turkuun levyseppähitsaajan
kurssille!” Uunoa ilmoitukseni näytti järkyttävän, Hän oli
”suuren muuttoaallon mukana mennyt Ruotsiin”, ilmeisesti isän
kutsumana tuli kotiin? Vilho lienee kysellyt jotain, eikö ojankaivu
enää huvita, tai muuta sellaista? Olin huomannut Maaseidun
Tulevaisuus lehdessä ilmoituksen : Turun Pansiossa Laivateollisuuden
Telakalla järjestettävästä levyseppä- hitsaajan kurssista. Se
näytti sopivalta sen hetkiseen elämäntilanteeseeni, kävin
Työvoimatoimistossa, kysymässä mahdollisuutta päästä ky.
Kurssille, lienee kysytty olinko työtön? Se ei ollut este että
minulla oli töitä, kurssi oli ensisijaisesti tarkoitettu Itä-Suomen
alueen työttömille. Täytin lomakkeen kurssille, Toimiston hoitaja
Eero
Puhakka antoi litteron junalla matkustamista varten, ja kehoitti
ottamaan urheilukamppeet mukaan, siihen vastasin:”Luulen että
siellä on penkkejä tarpeeksi?” Puhakka vilkaisi kummastuneena,
täsmensin:”Min'noon niitä penkkiurheilijoita!” Painoa oli
kertynyt noin 120 kg, joten enempään
lenkkeilyyn
eivät
jalkani
olisi kantaneet.
Pyhänä
3.10. sitten isäni vei minut asemalle iltajunalle
saatteella:”Piäsööhän sieltä poes?” Astuin junaan ja
konnarin tultua kysyin vaihdosta Toijalassa?
”Toijalassa
joudutte vaihtamaan junaa, siitä jatkaa Kiskobussi; Aika hyvä
junayhteys!” Hyvä? Olin sörssinyt matkankin, olisin
päivävuoroissa, yhdellä vaihdolla päässyt perille Turkuun. En
ollut varannut matkalukemista, oli vain tupakat, niitä poltin
ketjussa, Jyväskylän ohitettuamme olin huomaavinani murteen
muuttuvan? Tuolloin junat kulki Haapamäen kautta ja Pönttövuoren
lävitse mentiin, sen sain myöhemmin monesti kuulla! (Ei olisi pitänyt kaivaa Pönttövuorentunnelia, Savolaiset pääsi sitäkautta etelään)
Puolenyön
jälkeen oltiin Toijalassa, asemalaturi oli moderni, lähdin väärään
suuntaan kulkemaan, avulias opiskelijatyttö neuvoi: ”Lähtevä
juna on täällä!”
Oli
siellä Lättähattu, olin kuullut Antti sedältä: ”Junan
määränpää on merkitty vaunun nurkkaan taululle”, niin oli ja
osoke oli Turku, nousin sisään ja kävin taloksi, uskalsin ihan
oikaista penkille. Kiskobussin
lähtönytkähdykseen heräsin. Oli vielä pimeää, Urjalasta ja
Loimaasta ei ole jäänyt muistikuvia, vasta Kyrön, Auran ja Liedon
asemilta nousi väkeä bussiin, joiden oletin olevan työmatkalla
Turkuun, jonkun naama jäi muistiin ja telakalla Pansiossa näin.
Turun asemalla sitten istuin ja ihmettelin, mitä tekisin
seuraavaksi.
Asemahallin
keskellä oli kookas kookospalmu, sillä oli tilaa kasvaa, parvekkeet
kiersi hallin joitakin seiniä, siellä oli kahvila, ostin kioskinta
Turun kartan, esittelyssä kerrottiin Turku nimen olevan väännös
Venäjästä Torg, tarkoittaa kauppa paikkaa. Kartasta näin matkani
kohteen ”olevan tois'pual' jokke”, matkaakin melkoisesti, lähdin
kävelemään radanvartta tihkusateessa, aina välillä tutkien
karttaa, sitten löytyi katu joka vei joen ylitse, pääsin Mikaelin
kirkon kohdalle ja pysäytin taxin, ilmoitin osoitteen Rykmentintie
4. taxi pyörähti seuraavassa korttelissa toiseen suuntaan,
Puistokadulle, minulla ei ollut hajuakaan näistä yksisuuntaisista
väylistä. Rykmentintien
kevyenliikenteen
väylää reunusti lankkuaita, talojen puutarhoissa luumupuiden
oksissa roikkui kadun ylle sinipunaisia luumuja, kävi Raamatunlause
tajunnassa: ”Olenko tullut Kaanaaseen, jossa viinirypäleet odottaa
vain poimijaansa!”
Kadun
varressa, aukiolla
oli myös
parakkikylä, sinne taxi minut tipautti, yhden parakin ovessa luki
Toimisto, törpöttelin siitä
sissään, sanoin kohteliaasti:”Päevee!”Ja kysyin
nöyrästi:”Tiältäkö löötyy kortteer kurssilaeselle?”
Toimistossa
oli kaksi nuorukaista, tärkeämmän näkönen kysäs:”Tulette
sille hitsarin kurssille?” Korjasin: ”Tulen levyseppä-hitsarin
kurssille!” Tärkeännäköinen vastasi jo
kunnioitusta äänessään:”Tuleepa monipuolisesti oppinut mies!” Se nuorempi juippi katsoi nyt ihan toisella lailla.
Huomatessani miten arvostetulle kurssille tulin, poistin naamaltani
vuosien
saatossa kertyneen alistuneen ilmeeni
ja muutin sen yrmeän
ylpeäksi, jos
Eeva Tissari olisi nyt minut nähnyt, Hän olisi kiljunut Erna Sack:in
äänen korkeudella:”Puavo on'nii ylypee!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti