Kympin Tytt!ö! 30. 4.17

Ennenvanhaan, Pappisvallan aikaan oli tärkeää hyvä suoritus lukusilla, osata lukea, ja muistaa ulkoa annetut läksyt.

Lapinlahden Seurakunnan Rippikirjoista poimin kaksi ”täyden kympin suoritusta”, Loviisa Korhonen s.1830. Ja Henrik Ryynänen, Irvikon poikia!

Heillä oli kaikki suoritukset isolla X:silla merkattu.

Loviisa Korhonen oli Kiukonmäkeen Maaningan Korholasta muuttaneita Korhosia.

 Adam isäntä s.1801, lienee saanut tarpeekseen riitelystä ja oikeusjutuista Halolan aatelisten kanssa?(Jussi Tuovisen /Maaningan Halola)

Suostui luopumaan Viannan koskiosuuksista ja Korholasta, vaihdossa Kiukonmäkeen Ollikkala N:48, lisäksi sai rahaa, jolla osti yhtäsuuren alueen Kiukonmäkeen rajoittuvaa Hanhimäen tilaa N:51, eli Kumpuslehdon

Adam isäntää myöten talossa kaikki olivat ”lukeneet läksynsä hyvin”, yleisesti isäntien suoritusta on katsottu läpi sormien, ”jotain sentään on kuulusteltava lukusilla örähtänyt”

Koska Loviisa oli naitu Näykkääseen, heräsi mielenkiintoni? Ettei vain? Mutta näin aviomiehen olleen Mikko Lappalainen, ja minun lähteeni loppuivat siihen.

Vekko Lämsä oli jatkanut pitemmälle, Mikko Laitinen oli kuolla kupsahtanut pian ja Loviisa oli nainut rengin Pekka Partasen! Nyt! Eteni asiat kuten olin odottanut? Poikaan Karl Johan Partaseen sopii ne legendat joita Syöm'mualla kerrottiin, eiku kerrattiin!: ”Minulla on viisi maata, ja viisi hyvää hevosta, sekä seitsemän hullua poikaa, joista yksi kaapilla soittaa!”(Puhuiko ”Näykkään hiivattiukko” joskus kirjakieltä, kun loru sanottiin noin?”. Ainakin setäni Aatun kuulin sen noin hoilaavan.”Kaapilla soittava”, oli tietysti urkuharmoonia soittava Joonas! Pällikkään koulun kuulu opettaja, ja Nuorisoseuran puheenjohtaja, oli myös Raittiusseurantalo, jolle oli sukeutunut kansan suussa Pamppula nimitys! Nåytelmiä esitettiin, nähtävästi myös isoissa taloissa, joissa oli tilaa, esim. Tuakkilassa? Äitini muisti Puron Einon repliikin: "Kun silittelin sitä piian pintoo, se oli kuin mansikkamaito!"

Jos Pällikkäällä puhuttiin opettajasta, tiedettiin kyseessä olevan Joonas Partanen. Pitkänmäen koulun 50-vuotisjuhlasta, 50-luvulla, näin kolmen miehen polkevan pyörillä kotiinsa päin, Joonas Partanen, Lauri Korhonen ja kolmas saattoi olla Hannes Partanen?, jota en tuntenut, he olivat koulun ensimmäisiä oppilaita, Joonaan kerrottiin olleen kortteeria Novalassa (savutuvassa!)

Joonaan avioliitto ei ollut ”Hiivattiukkoa” miellyttänyt, hän oli muistanut tuoda asian julki aina kiertoteitä:”Tätä kampetta ee ookkaa kaekilla kööhillä, eekä Uuvismäkeläisillä!”(Tiesi hiivattiukon sanoneen, Pentti Väänänen)

Jos ryyppyseurueessa joltain ryyppy pullahti lattialle, ukko ryysti ”koktailin” suuhunsa, ilmoittaen: ”Tämähän on silkkaa viinaa!”(/Ilmari Ruotsalainen) Joonaan maine, kauas kantoi, Vieremän Salahmille saakka. Iso isäntä Murennus mäestä, Artturi Tiilikainen tievusteli; Miten menee mukavasti? Joonas Partasen puuhat Pällikkäällä? Nuorisoseuraa johti jämäkästi, seurasin sitä, lehdestä luin. Mustaksi mieli muuttui, masensi Artturin ankeaksi, Joonas on joron jälillä, uusi usko mielessä mukana, Paratiisista Partanen puhuu. Nuorisoseura nukuksissa.

Kaivoin ojaa Olavi Partaselle Varpasenmäen rinteellä, Olavi kertoi ”isänsä metsään tulleen aukkoja, on niin monta lasta opiskelemassa, se maksaa”, Metsänhoitoyhdistys lienee vaatinut metsäojan kaivun vetiseen notkoon?

Menin sitten mäelle, ihan henkeä salpasi näkymä Hernejärvelle, se oli siinä kuin varpaiden alla, rinne järven suuntaan on jyrkkä, oli poutapilviä taivaalla, täydellinen maisema, emäntä kävi sanomassa Joonaan tulevan pian.

Joonas tuli ja lähdettiin metsään Ilmapurolle päin, jossa vetinen notko oli, Joonas oli kanssani kokoajan, laitteli vetisimpiin paikkoihin telojakin, kerran, tupakkatauolla Joonas muisteli: ”Nuorena opettajana olin mukana Pällikkään vaalilautakunnassa, sitten ensimmäisen vaalipäivän jälkeen, sinetöitiin paikat ja lähdettiin kotiin joukolla, matkalla Väisäsen Paavo ja Jussi Kauppinen alkoivat politikoida, niin saavuttiin Pajumäen portille, kun Paavon ja Jussin etäisyys kasvoi, huuto koveni!”

Joonaan pojat Martti ja kuopus Kalervo tulivat kaivu paikalle, Martti kehoitti pappaa ”Helittämään tahtia, pian tossun kannat saattaa lyödä tyhjää? Ja äiti käski hoitamaan loppuun lehmän astutuksen, kyllä sitä koetettiinkin, mutta äidin mielestä homma ei onnistunut”. Emäntä lienee tiennyt sen minkä Timpuri oli pukenut sanoiksi, Timpurin emäntä Liisa oli väittänyt:”Raksnokka ehti vällii?” Heikki oli pomissut:”Sonnin pittää juntata, nii sittä kantavaks' lehmä tulloo!”

Martti ja Kalervo jatkoivat matkaa Ilmapurolle, jossa Martilla oli vapaa-ajan asuntonsa.

Myöhemmin ihmettelin, miksi Joonas kulki Pajumäenportille, miksi hän ei oikaissut suoraan Näykkääseen Koululta, Joonas meni tietysti yöjalkaan Uudismäelle! Vävy oli tehnyt portin Uudismäen kuistiin? Se oli kylällä ollut tapaus!

Mitä nimitystä isäntä Heikki portistaan lienee käyttänyt? Ehkä aita-luukku kävi nimeksi? Reki oli talaviajupeli, kärry kesäajupeli.

Veräjän kanssa on saattanut Heikillä myös olla vaikeuksia? Hilan löysin minäkin Ristisanoja täyttäissä, mistä murteesta elektroniputkeen keksijät sen sitten löysivät? .

Hiivatti ukon pojista Ville oli kannattanut jääkärien vapauden aatetta, oli ollut mukana myös Viron vapaussodassa.Jatkosodan aikaan Aatu Korhonen kertoi kyllästyneensä raskaan miinan kantamiseen ja heittänyt mättäälle:”Minä en tuota kanneksi!” Ville Partanen oli poiminut mukaansa:”Ee asseeta nui vuan heetellä!” Se oli silloin kun Ville vielä turvasi aseisiin Kommunismia vastaan käytävässä sodassa. 

Helluntaiherätys nujersi myös Villen nuoruuden aatteet, tilalle tuli hätä haudanjälkeisestä ajasta! ”Viljo niminen mies”, kertoi:”Ville suarnasj; Jos luoja olis' tarkottanna, että immeenen polttaa tupakkoo, se olis tehny korsteenin immeeselle!” Viljo ite olj papille sanonu jo 1922; ”Min'noon Jumalan kieltäjä! Nyt minä sanoisin; Minulla on ateistinen mualiman katsomus”

Kutsu kuului, ”Pienelään rehuja jauhamaan sopisiko tulla?” Menin, syksyisen lumisateen jälkeen. Kaikki oli niin valkoista, lumi oli painanut Pienelän ympärillä lepät luokille, valkoisen taakan alle, olisi pitänyt olla ”Kaunis talvinen maisema!” Ei innostanut, lopullinen tuomio tuli kun huomasin kivinavetan, ”teese itse miehen” latoman kivikasan, jolle oli katto laitettu, näkyi onkalo johtavan yhdenruudun akkunaan, täytyihän lehmällä valoakin olla!.

Kelasin omahyväisenä mielessäni, naapurista Heikkisen tyttö Raili oli äidilleni huomauttanut:”Nuo lehmät oovat navetan kaunistus! Paskaiset lehmät? seisoivat tosin kuin korokkeilla näyttelyssä, mutta valoa riitti, kolme yhtä suurta akkunaa kuin tuvassamme, kivinavetan eteläseinällä, ja valkoiseksi kalkitut seinät.

Jos minulla oli mieli maassa, masentunut oli isäntä Villekin ollut:”Lehmä olj kippee mutta onneksi paranj” käytiin torpassakin kahvilla, emäntä istui turkki päällään kuin matkalle lähdössä? Oliko tupa niin hatara että tarvitsi turkin suojaksi? Tupaan tuskin muita olisi mahtunutkaan kuin me kolme. Taistojen teillä, asein saavutettu vapaus ei ollut riittänyt Ville Partaselle, nyt hän turvasi haudantakaiseen onneen, kultakruunuineen ja kultaisiin teihin joita saisi astella valkoisissa vaatteissa!