Hakkio -Red River 19.7.17

Hakkio – Red River.

Humalapuron niityn jatkeena niitettiin pari rukoa puron alajuoksulta, sitä kutsuttiin Hakkioksi, vaikka missään ei näkynyt metsässä hakkauksen jälkiä? Hakkiolla puron reunalla, puron toinen puoli oli  jo Kangastalon aluetta, siellä oli isolähde, siinä kasvoi erikoisen näköistä sammalta, puroon valui lähteestä punaista vettä, siitä sanottiin, "että puro märkänöö", se oli vain ruosteista vettä jota valui Kivisuon alta, puron vesi oli puoleen väliin puroa punainen. Lähteen jälkeen alavirtaan oli lampare, ja pajukko täytti puron kokonaan, vesi lorotti juurien alla ja välitse, pajukkoa myöten saattoi puron ylittää jalkojaan kastamatta, tuosta pajukosta ammuin ainakin kolme sorsaa ja kaksi Tavia, yksi sorsa yritti lähteä lentoon aivan edestäni, sen siipisulat irtosivat, eikä se päässyt ilmaan, se oli "siip'sato" vaiheessa, vaihtoi höyheiään talviasuun, se pakeni pajukon sisään, josta sen ammuin, huomasin ettei se ollut sinisorsa.

Talvella mademertaani oli jäänyt myös Vesikko, mikä lienee ollut viimeinen

paikkakunnalla, isäni ja veljeni Kalle innostuivat mateenpyynnistä, ja he vesikon kotiin toivat, silloin elettiin jo 60-lukua. Minä nyljin vesikon tuppeen ja isä lähti Iisalmen Markkinoille, sanoen myyvänsä nahkan Oskari Lappalaiselle, en muista oliko hän saanut nahkan edes myytyä?

Sodan aikaan 40-luvulla niitettiin kaikki puronvarsiniityt, ja Matti veljeni lienee jo niittänytkin, minä olin vain haravoimassa ja etsimässä haukia purosta.

Hakkiolla puro laajeni leveäksi noin 10-metriä leveäksi joeksi, jota jatkui raja- pyykille, jossa loppui meidän tiluksemme, puron ylle kaartui oksaton patvi, siinä oli vain latvassa oksatupsu. Rannalla meurahti, Matti ilmoitti,―Tuossa on haaki! ―Tuossa on toene! Minä kiljaisin, ja nauroin, hauki työntänyt päänsä tuohitorveen, pienenä kala oli mahtunut kokonaan piiloon torven sisään, mutta nyt 4? vuotta myöhemmin, enää pää ja hiukan niskaa oli piilossa. Nojasin siihen puron yllä kaarevana kasvavaan patviin, ja varmasti kiljuin riemuni suureen ääneen, Antti jätti niittämisen, ja tuli hirttämään hauet, ensin sen joka oli kokonaan näkyvissä, sitten joka ol piilossa, Antti ohjasi pyrstön kautta kuparilangan hauen keskikohdalle ja kiskaisi, kaksi ”sukkulaishaukea” oli jo saalis. Sukkulaishaueksi sanottiin 300-500gr painavia haukia.