Aavemainen kaukovaikutus. 6.7.-017

Kolmekymmenluvulla, kolme tutkijaa Einstein, Podolski ja Rosen tutkivat valon polarisaatiota ja huomasivat ”aavemaisen kaukovaikutuksen”, jota Einstein ei hyväksynyt, koska se ei sopinut hänen Suhteellisuus teoriaansa,

sitä nimitetään EPR-tutkimukseksi.

Einstein käski Podolskin laatia tutkimuksesta yhteenvedon, näin tuon paperin

Anton Zeilingerin ”Fotonien tanssi kirjassa pienenä kuvana”, ja ”Lontoon murretta” en hallitse tarpeeksi, joten tiukkaa tieteellistä tekstiä en pystyisi lukemaan, tyydyin A.. Seilingerin sepustukseen, joka alkoi toivorikkaana, että saataisiin ”etiäisiin yhteys” noin, loppua kohden kirjan toiveikkuus hyytyi.

Turun Sanomat ehti vuosia sitten rekalmoida, ”Zeilingerin opeilla voidaan seurustella samanaikaisesti: kaukovaikutus, Amerikkaan, kiinaan, Etelämantereelle, kuuhun! Zeilinger on seuraava Nobelisti!”

Se kaikki hiipui, NYT toivoni herätti, ”gubitti tietokone”, sen rakenteessa lienee paljon ”lomittuneita elektroneita”? ”Aavemaisen kaukovaikutuksen ehtona, on partikkeleiden lomittuminen”

EPR-tutkimuksessa partikkelit olivat fotoneja, Zeilinger pelkäsi avaruudesta tulevaa valoa olevan liikaa, jotta siitä voisi seuloa Etiäisten viestejä?

Jos ymmärsin alkuperäisen väitteen oikein?

”Viestin siirto”, Ei tarvitse valoa, ”Aavemainen kaukovaikutus”, toisi viestin Andromedan Galaksista meille, tai oman galaksimme kaukaisista kolkista.

”Samalla lailla, lomittuneiden partikkeleiden, Romahtaessa”, täytyy vain osata lukea mitä mikin tarkoittaa?

Toivon, että Etiäiset ”valtaavat gubitti-tietokoneen” ja saadan informaatiota kauempaa, kuin omasta aurinkokunnasta!

Minulta vaan loppuu aika!

Viimeisin tieto lomittuneilla partikkeleilla saavutetusta ennätyksestä on nyt kiinalaisilla, välimatkaa oli 1200 kilometriä!

Transportaalinen siirto valokuitua myöten on myös onnistunut (Hesari)