Lapinlahti, Sienipitäjä, 1.2. 18

Tämä on Nurmirousku, en ole varma kasvaako niitä Lapinlahdella? Menin ylvästelemään Turun Yliopiston Sieninäyttelyssä, henkilölle joka näytti hoitavan hommaa: "Oli siellä yksi kotipuolen sien, tummahaaparousku! Mies epäsi:"Siinä oli väärä nimike se ei ole Tummahaaparousku vaan Nurmirousku", myöhemmin huomasin varman eron, sienenjalka on umpinainen.

Tyyppi oli professori Yrjö Mäkinen, asui naapurilähiössä, oli usein bussissa.

Lapinlahti Sienipitäjä. (Savon Sanomissa kerrottiin joka syksy: Lapinlahti on toinen Suomen sienipitäjistä, olikohan Sievi se toinen?)

”Se alako siitä kun Raatakaapan Topi alako ostoo sieniä!” kuului isäni kertomus sienestyksestä, ”Muihin kaappijaihi olj pakko tulla perässä, ku asiakkaat mänj Raatakaappaan ja ostivat suamillaa raholj'la tavarat sieltä. Kiukonmäestä Taavetti Laakkonen oli ahkerin kerääjä, meni aamupäivällä kylätietä meidän ohitse, pärekontti selässään, palasi iltaselle takaisin, Saattoi olla kädessä uusi ”Ripari”, täynnä lakkoja tai vattuja (Ripari = iso rove, eli tuohinen, vitsaksesta tehdyllä rivalla). Taavetti toimitti suolasieniä myös Helmi sisarelleen joka toimi laivalla keittiössä.

Kiukonmäen rinteet kasvoi Haapasienien molempia laatuja, setäni Antti keräsi Tummaa haapasientä pienenä, keitätti ne, ja pilkkoi itse, suolasi, laittoi sipulia

sekaan, haki leivän, voita teki voileivän, levitti sienisalaattia voileivälleen.

Pian kuului pöydän luota: ”Kato piru, ku oh'hyvvee!” Veljeni Matti ja minä rynnättiin katsomaan; Mikä olj' hyv'vee? Antti esitteli menýn ja yhdyimme orgiaan, pian sienipilikkumi oli tyhjä. Ätini kommentoi: ”Oishanne voinu jättee huomiseksii?” Siinä opin syömään Rouskuja,”Paskasieniä” vasta sitten jokus Turús.

Kerran, olin isäni kanssa sienessä Käremäessä, Hukkasuon takana, minulla myös oli kontti selässä, kohdattiin Juhi Karjalainen ”heimoja”, tietysti isä jututti Juhia ja tupakoivat. Metsä raikui huudoista, joihin vastasin, metsästä porhalsi tuttu porukka Aarne Haatainen veljensä Martin kanssa, mukanaan Ahti ja Tapio Kesti, kertoivat ”bonganneensa” jo useita sienestäjiä, ”yksi pakenee eessä liian nopeaan”. Myös me jatkettiin matkaa, isäni tokaisi: ”Mitenkä sinä seesot?” Nahkaiset lapikkaani olivat vettyneet, jalkapohjani olivat kengän ”äärien päällä”! Etsintää jatkettiin, löysin ”Käremäen autiolta” erikoisen karvarouskun? (Tätini Lyyti nimesi sen Sokerisieneksi) Käytiin ilmeisti vielä Aumakankaallakin, ja tultiin Hukkasuon ylitse takaisin, Palometsän kautta ja Kivilammen onki uraa Kiukonmäelle, nilkkani kesti hyvin reissun.

Ale Kainulaisella oli suuri kontti, ja ”hän juoksi Hukkasuon ylitse”, matkaa on noin 300 m. veljeni Matti oli nähnyt tapauksen, Alen poika Unto oli ilmoittanut: ”Alippan tulevan kohta suon ylitse”.

Eräänä huonona sienivuonna opiskelija Jaakko Kainulainen keräsi ahkerasti sieniä, silloin sienien hinta oli moninkertainen normaaliin, vein kerran Jaakon sieniä Penttisen Kauppaan, Ale oli mukana, kysyttiin:”Miten on suolattu?”

Ale änkytti: Ta-tavallinen su-suola! (Alella oli vaikea puhevamma) Ale kehuskeli Jaakon ansainneen noin neljännesmiljoonan markkaa.

Keräsin eräänä syksynä sankollisen sieniä, menin linja-autolla kirkolle ja myin sienet Osulaan. Rahat saatuani tietysti menin Kirjaosastolle ja ostin 2 Tarzan kirjaa a. 1,90 kpl. Kohtasin kaupan luona koulutoverit Tauno ja Lauri Parviaisen, he pyysivät mukaansa, vastapäätä olevaan Maatalouspankin kuppilaan Pajatsoa pelaamaan. Mentiin pelaamaan, koetin säästää lipun hinnan kotimatkaa varten, Parviaisen veljekset ehdottivat:”Kävellää vaekka kotjtii?” Ja pelattin kaikki rahamme, käveltiin kotiin, matkalla käytiin uimassa Lammakkeen lampareessa. Tauno ja Lassi muistelivat jälkeenpäin nauraen: ”Puavo osti sien'rahoillaa kirjoja, myö lyötii kaekki pajatsoon!”

Mykkälän Yrjö tuli yhtenä aamuna, pyytäen kaivuria vesijohdon upotukseen, kunnanjohdosta. Puhe meni Rautakaupan Topiin, ja isäni ihmetteli hänen kohtaloaan? Yrjö tiesi Topin sairastuneen henkisesti, liiketoimet olivat loppuneet siihen.

Turussa, Yli Opiston aulaan oli prof. Yrjö Mäkinen rakentanut Sieninäyttelyn, menin katsomaan, ja sieniä oli paljon pöydillä: Löysin tummanhaapasienen ainakin, ja näin pienen miehen jolta kaikki kyselivät menin rehentelemään: Olen sienipitäjästä Lapinlahelta, ja löysin tutun haaparouskun tuolta! ”Ei, siinä oli väärä kyltti, se on Nurmirousku!” Prof. Mäkinen jatkoi: ”Olin kerran Paisuassa pitämässä Sienikurssia Eemeli Murasen kaupalla, aloin tuntea itseni pieneksi tuon käppänän vierellä.(Nurmirouskun jalka ei ole ontto!) Tunnistus-kilpailulapun täytin, sain postissa vastauksen, ”hyvä sienituntemus”, virhe oli tullut Pantterikärpässienen kohdalla. Ystävystyin, naapuri yhtiössä asuvan Keijo Kulmalan kanssa, vein näytiksi ”Nätin kärpässienen!” Keijo tiiraili sientä hetken, tutki kirjojaan: ”Tämänhän on syötävä Rusokärpässieni!” Paistoi sen samantien ja tarjosi minulle, Keijon takana Holopaisen muorin suunliikkeet näytti: ”Älä syö!”. Minä otin hiukan ja söin, aamulla soi puhelin, Keijo kysyi:”Vieläkö olet hengissä? Keijo Kulmala kävi kyydissäni Kiukonmäellä. Minä kävin Syvärillä Väisästen Sukukokouksessa, Keijo kiersi Kiukonmäen vesisateessa ja löysi melkoisen kokoelman sieniä, erikoisuutena Palopaikalta Lehtikuusen tatti, tietysti Lehtikuusen juurelta (Juttu Kulmalasta ja sienistään, taisi olla Matissa ja Liisassa?) /Puakki

……………………………………………

Näin Mykkälän tuvan seinälla Aku? Vallan tekemän Tuohisen teoksen! Sain siitä inspiraation tehdä Elämäni puu, tuohiteos! Siskoni Kaisa löysi Veikko Korhosen (Verotussihteeri) polttoon menevistä roskista ryhmäkuvan, josta tunnisti isäni (”kuin nälkäkurki”) ja kylän miehiä, Korhosia myös Peltomäeltä.

Sitten, Jätesäkki täynnään tuohi-sommeloita. Kaisa ”tiesi niille käyttäjän”, tarjosi minulle. En itse koskaan saanut niin leveää ja hyvää tuohinauhaa mitä Veikko oli kiskonut Pirttimäen (Myllymäen) koivuista, miksi Hän ei niitä työstänyt? Tein samantien Kaisalle taulun Tykkyä ja kuuraa!, Turussa sitten, ”Elämäni puu”, joka roikkuu tuossa seinällä.

Tuli kaks kuv'voo piällek'käe, olj tarkotus laettoo tuo turjakkeen kuva, jolla säekäätin Portaampiässä MaijaLiisa Pesosen os. Väisänen ”En,en ole niin vanha, että minulla on jo harmaapartaisia oppilaita!”