Leikkikaverit 17.4.17

Leikkikaverit 17.4.17

Naapurissa asui Matti Korhonen, minua kaksikuukautta vanhempi, jos näin Matin ulkona, kiljaisin: ”Tule tänne!”, yleensä Matti vastasi: ”Eeku tule sinä tänne!” Siten huudeltiin aikamma, kotiemme välimatka oli noin 200 metriä? Jompi kumpi taipui, kerran talvella laskettiin kelkalla Peltolan peltoa, Alakaivolle päin, miehillä on paha taipumus salaa tupakointiin, niinpä mekin mentiin sakeaan tureikkoon tupakalle, edittiin tehdä sätkät, kun Martta emäntä pyyhälsi paikalle, alkaen syyttää minua: ”Meejän Mattia ee tarvihe opettoo tupakoemaa! En voinut puolustautua, kessut lienee olleet meidän hakkurista otettuja?. Oltiin Aatilan navettaröhjön takana, parret kasvoi jo sammalta, joten lehmiä ei ollut vuosiin pidetty navetassa, navetan takana notkossa oli suohauta, pinta vihreänä pikkulimaskasta, Matti huomasi: ”Oskarin katiska!” Hän tunnisti. Oskari Paldanius kortteerasi Aatilassa toisen poikamiehen talossa, Ehkä Oskari saneerasi silloin purojen siltoja, mutta ”rysää piti Novalassa?”, sillä pian Oskarin poikamiespäivät oli ohitse ja hän oli aviossa Novalan Hilman kanssa.

Katiskassa oli vaaksan mittainen ruutana, meillä oli käytössä ”vanha venäläinen tapa”, se tyhjentää pyydyksen joka ensiksi ehtii, Matti vei saaliimme äidilleen ja hänellä oli parempi tuuri kuin Brofeltin Jussilla, Pappilan piika pieraisi Jussin särjelle, eikä valmistanut siitä syötävää, Martta emäntä paistoi ruutanan heti, taisi ilmoittaa ”Sen haisevan mudalle!” Meistä Matin kanssa se oli kurmé ruokaa, ja siitä alkoi kalastuksemme Aatilan suohaudoilla

Matin ukin Aatin sisar oli naitu Jonsan Laitilaan, siellä on Jonsa, Pieni Jonsa, niiden lisäksi vielä Syväri ”syvvee vettä” Laitilan miniä muisti Kiukonmäen kalastusmahdollisuudet, Kumpunen 2 kilometrin päässä, kalastusoikeus Karvasalmella, ja hän toimitti veljensä vieraillessa, kotimatkalle viemisiksi peelarissa useita ruutanoita. Niitä vietiin sellaisiin suohautoihin joissa oletettiin niiden elävän, ainakin viidessä oli vielä sodan jälkeen, ja niistä oli meille pojille paljon hupia.

Kerran kesäisenä iltana perkasin ruutanoita kotini rapulla, Radiosta kuului urheiluselostajan kiivailu: ”Viljo Heino on edelleen maailmanennätys vauhdissa ja hetken päästä kuuluttaja huusi: ”Heino alitti sekunnilla Zatopekin ennätyksen!” Eppäilijänä kävi mielessä, jos ajanottaja vähentäisi pois sekunnin, huomasiko sitä kukaan. Olin kuullut isän puhuvan Heinon epäurheilijamaisesta käytöksestä, huomattuaan Zatopekin aivan takanaan, Heino alkoi huitoa käsillään sivuilleen, Zatopek siirtyi viereiselle radalle ja ohitti Heinon. Tuo Heinon Maailmanennätys juostiin Turun Urheilukentällä! Noin pariviikkoa myöhemmin näin Savon Sanomissa pienen ilmoituksen: ”Zatopek alitti Heinon tekemän Maailmanennätyksen!”

Tätini Lyyti keksi halvan pyydyksen ”Viholaissäkkiin” vanha puuvanne pitämään säkin suuta auki, leipäpala sisään ja kivi painoksi ja säkki suohautaan, kaloja tuli, siis ruutanoita. Siinä riemu raikui, kun viisi Korhosta ja yksi Väisänen mekasti Mäk'pellon suohaudalla

Adam ja Risto Korhonen lienevät huomanneen, että pienistä ”keidassoista” ajettu muta oli parempaa maanparannusainetta kuin rahkaturve ”köttisuo”,?

Aatilan jaossa 5 suohautaa oli jäänyt Jaakko Korhosen tilaan, yksi peltojen keskeltä Aatulle. Pienelle metsän keskellä olevalle suolle on kaskiahoilta satanut koivun ja lepän lehtiä, muuttuen ”kompostiksi”. Aatu täytti oman suohautansa pelloilta keräämillään kivillä.