Pormestarin Saimi huolet 22.4.17

”Lyyti rakas, en voi elää päivääkään ilman sinua”, eli silti 90-vuotiaaksi?

Pormestari potra poika, sai Saimin seuraksensa, pyöränsä tangolle tanakan.

(Posautti poukamahan, lähellä Pehkosen pesuvettä!), kastui kostyymi korea, vettä valui virtanansa. (Pormestari pokisi: Heitäppä housusi hopusti!),

Ettet kylmety kovasti, väännämme veden väkisin, litimärät laskostamme.

(Vääntö tuotti väsymystä, pormestari poloiselle) Sekä tieto tuotti tuskaa.

Tähän päättyi pyöräretki, matka Pamppulan pitoihin. (Sulkeisissa Vapin Villen

riimittelemää)

Topilan talossa tapahtui tämä, yökyöpeli kompasteli, navetan nurkalla narahti,

kusikaivohon kulahti. Sulhasella suunta selvä, sievä Saimi sylihin saada, suukotellen, seurustellen, vokotella vaimoksensa. Voiko kohtalo kovemmin koettaa, kusisena, kotiin Kötteliin kävellä?

Sitten tyttönen töpeksi, Saimi siirtyi Jussilahan, kiireellä Keepinän kotihin, luuliko likka lopultakin, Pormestarin poissa pysyvän? Ei, nyt oli mestat mahtavammat, suvun luona Saimi saartaa. Pääsi Pormestari lähelle, luuli Saimin syliinsä saavan? Liikahti likan lapikas, Pormestarin palleaan pamahti,

Saimin saapas säväkästi. Täys tyrmäys tuli tylysti!

Keepinä katseli, komensi:”Leipääs likka potkit, torjut tuhdin turvallisen. 

Potkua palleaansa, Pormestari ei pahana pitänyt. Hävetti Hintriikan häpäisy!

Kuinka Keepinä kehtasi, tohti tädille tehdä? Tulitikut levitti lattialle, tokaisten: "Ota tuolta tarvitessasj"