Juttuja Juuvelista 18.5.17

Kerran, luultavasti sunnuntaina? Joel Korhonen eli Juuvel oli käymässä kotonani Väisälässä kesällä v. 1950? isäni oli kotona lomapäivillään, hänen työnsä oli Iisalmessa ajaa T. Makkosen linja-autoja.

Muistan isäni kysymyksen:”Seenät mualataan punaseks, nurkat ja ikkunoehi vuer'laavat valakosiks, samonj' katon piätylaavat, entäs harjalaavat?”

”Ne mualataa punaseks”, ilmoitti Juuvel: ”Kyyttojä ee ennee tehä!” Ilmoitti Juuvel asiantuntijan varmuudella, samalla nähtävästi hän ilmoitti tarvikkeiden määrät joita tarvittiin asuinrakennuksen ja navetan puuosien maalaukseen, maalausurakka oli sovittu.

Olin vasta 12 vuotias, enkä oikein ymmärtänyt Juuvelin vertauskuvallista puhetta ”kyytöstä”? Sehän tarkoitti itä-suomalaista lehmää jonka selkä on valkoinen

”Minä mualoon aena talo isännän aatteeväriseks', ilmoitti Juuvel ja jatkoi: ”Yhe oon mualanna iha sin'mustaks!”

Ei sentään Kukkosahoa, Ykspihlajan reissu oli ”mustapaitojen” touhuja, yksi tuon aatteen johtajista oli Martti Pihkala, ja taisi johtaa Ykspihlajan lakonmurtajia?

Tällä ilmoituksellaan Juuvel muistutti ukkini Paavon kuuluneen sosdem puolueen paikallisiin johtajiin, ja myöhemmin Työväen ja Talonpoikien liittoon, joka sitten lakkautettiin kommunistien peitejärjestönä.

Sitten eräänä aamuna Juuvel saapui ja alettiin valmistella maalintekoa, Juuvel ilmoitti: ”Se on vähä samal'laesta ku viinankeetto!”Keittoastiaksi oli varattu vanha muuripata, Juuvel mittasi pataan sopivan vesimäärän, tuli alle ja sittten karkeaa suolaa parikiloa, viht'rilliä eli rautaoksidia sama määrä, sitten odotettiin veden kiehumista ja ruisjauhoja veteen 2-3 kiloa 20 minuutin kiehutus, sen jälkeen punamultaa ja taas kiehutettiin..

”Kun mualin piälle ilimestyy keittäissä nahka, sillo se o' valamis ja jos se alakaa tuntua pensselissä liijan sakkeelta, kusetta vua astijaa jotta sutiminen helepottuu!” Opasti Juuvel

Juuvel käveli kotiinsa yöksi 3 kilometrin matkan, ilmestyi meille aamulla, maalasi päivän. Kerran saavuttuaan hän pyysi: ”Annatko Johanna vähä kermoo, tein uamulla Selmalle liäkettä, ja siinä hieroessa kämmenii välissä turkinpippuria, avonaesesta lasista tuulempuuska pölläätti sitä pippuria silimii, niitä kirveltää vieläkii”. Mummoni järjesti kermaa Juuvelin kirveleviin silmiin.

Asuinrakennuksen seiniä maalasin minäkin, ja lienen veljelleni leikitellyt, perheessämme tunnetulla lauseella: ”Vettääp jos vettääp?”(Ukkini Paavon isä Antti oli ”saanut slaagin”, ja puhui jäykästi)

Juuvelin ensimmäinen juttu: ”Olin sillo paekalla Pellompiän pihassa, seel' pyhäuamu ja siinolj' niitä kylän nuoriamiehiä, ja ukkinno Puavo tarjos väk'karttua kilipoo vetämää, kukkaa ee halunna, joku ehotti: ”Tarjoo isälles!” Antti istu siinä aetan rappukivellä ja polttel piippuvaa, tarttu poekasa tarjoomaa karttuu. Puavo vet', eekä suanu karttua irti isäsä käestä! Antti käski :”Vettääp, jos vettääp!” Puavo ee lopettanna siihe, se sano: ”Lähtöö jos viän kahella käellä?” Antti kehotti: ”No, vettääp jos vettääp! Puavo vet' kahella käellää, mutta karttu pysy Anti käessä!”

(Kylän silloisista ”nuorista miehistä” oli enää elossa Juuvel, hänen lankonsa ”Taatu”,Taavetti ja Nova, Pellonpään Heikki, Novalasta Heikki ja Hermanni, sekä Jussilan Johannes Sonninen?)

Tarina, jonka hän kertoi vastasi täysin kotonani kuulemaa, joten Juuvel lienee ollut paikalla?

Juuvel oli kieltolakiaikaan ollut myös Raittiuspoliisi joten pontikan valmistus oli hänelle tuttu asia, ja viran puolesta hän joutui nimismiehen avuksi Kiukonmäelle kun oli tarkoitus pidättää pontikan valmistuksesta naapurimme,”Rankkimelaksi” kutsuttu henkilö. Pidätys onnistui, valmistaja oli käsiraudoissa mutta nimismies ei hallinnut tilannetta, ilmiantaja Alhström yhtiön tj. Häyrynen sai juoda valmista pontikkaa ja päästi pohjalaisen luontonsa valloilleen, pahoinpiteli pidätettyä, ja paiskasi Juuvelin maahan kaadetun rankki-mäskin päälle, sen jälkeen pyöritteli vielä keittopaikan hiilillä. Aamulla Juuvel oli saapunut Väisälään aamukaville, ja esittänyt: ”Jos Johanna puhistasit vähä näetä minun vuatteetan? Mummoni oli kaapinut enimpiä mäskiä ja hiillosta pois vaatteista, ”Olj se kurjan näkönen”, mummoni muisteli....