Meht'kana jahtia! 18.5.17

Kerran iltapäivällä lähdin yksipiippuisen haulikon kanssa Humalapuron varresta metsästämään sorsia, syksyllä muuttoaikaan niitä saattoi parvessa olla kymmeniä. Kerran olin juuri sieltä minne menin ampunut pienoiskiväärillä sinisorsan aivan puronrannasta, suoraan alas ampuen, sorsan ääntä matkien se siihen tuli, ehkä ”pullasorsa?”, ainoa joka jäi puroon, toisten kimmotessa lentoon.

Ammuin sitä ensin veteenkin, mutta ainoa reikä oli tuo ylhäältä alas ammuttu. Tällä kertaa sain tallustella tyhjää puron vartta, alkoi hämärtää kun käännyin takaisin, ja päästyäni Kivilamelta tulevalle onkiuralle kävelin sitä myöten Patvikkolehtoon ja Laanille, setäni Antti odotti maantienvarressa:”Äsken lenti meht'kanaparvi tuolta laanin takkoo, tuone Patvikkolehon taakse, näättivät laskeetuvan ihan suon laetaan!”.

Lähettiin kahtomaan onko ne ihan siinä, polut olivat kankaalla hyviä kävellä, suon laitaan päästyä. Näin valkoisen meht'kanan piirtyvän mättäällä mustaa taustaa vasten, hiivin pitkin askelin hiukan lähemmäksi ja kun alkoi tuntua, ettei enää kestä lähestyä, nostin piipun silmäntasolle, kirkasjyvä oli hyvä hämärässä tähdätä laukaisin, parvi pelmahti lentoon

”Jäeköhä yhtää? Antti kysyi takaa. Kuului siipien takomista ”Jäe!”, mentiin äkkiä tuo 20 metriä, ”pian Antti oli pelkkiä pitkiä käsiä”, kun hän kumarassa kahmi käsiinsä kaksi meht'kanaa sammalikosta:”Jo tämä onnistu hyvästi!”, purkautui Antilta metsästäjän ilo saaliista.

Kotona Antti eli uudestaan tuon metsästyksen riemun:”Puavo jutki kävellä pitkillä askelilla lähemäks' ja pammaatti kaks meht'kannoo hengiltä!” Aikaa oli kulunut 20-vuotta siitä kun Hän narrasi minut juoksemaan meht'kanan jälessä silloin jälkipuhe oli toisenlainen: ”Jottae siinolj tehtävä, Puavo pintti siäret viärinä pitkin suota meht'kana jälessä!”. (Matti veli katsoi säälien huiputettua pikku-veljeä) Tapahtuma paikkojen väliä on vain noin 200 metriä, jäikö Antti odottamaan minua nähtyään parven lentävän Laanialueen ylitse? Kortinpelaajia Laanissa ei näkynyt.