Novalan pihamaalla, ja "Uus-pakanuutta" Pirttiahossa ? 24.5. 017

Kuva Alatalon pihamaalta, Tuvannurkan ja Pihanpää rakennuksen välisestä solasta näkyy Ylätalo (Tuakkila) Eräässä talonkaupassa nimestä tehty Taakkila!

”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, niin tässäkin. Vasemmalla seisoo Elsa Ruotsalainen, vieressään emäntä Eeva Karoliina Ruotsalainen os. Nissinen. Heidän välissään kurkistaa Johanna Ruotsalainen os. Kauhanen. Emäntä Eevasta oikealle on Heikki Ruotsalainen, Alatalo on ”Heekun” koti. Sitten, veljekset Hannes ja Vilho Ruotsalainen, edessä Vilho hän ehti vielä syntyä savutupaan. Oikealla olevat ovat Enni os. Korhonen ja hänen poikansa Björn? Heekku on Ennin eno. Uunin taloon muurasi ”Puron-Ukko” Heikki Ruotsalainen v.1909. Muurari oli Ylätalossa kertonut: ”Kihlasin tytön (Hilman) Novalan Jussilta!”.(Liisa Väisänen, Heikin vanhin sisar käytti veljestään aina Heekku muotoa)

Eeva Karoliina, nuorikkona v.1905 tultuaan miniäksi, sai ensimmäiseksi työkseen kuoria kulhollisen sipuleita, tuvan uuni lämpesi, huone oli savua täynnään, miniä istui lattialla, savunraja oli hieman ylempänä. Heekku, Novan ja Karoliina Ryynäsen neljäs lapsi asui savutuvassa miehuuteen saakka, kunnes kylälle saapui käsityö-opettaja Hanna Kauhanen, ilmeisesti vetämään kurssia? Asunto löytyi Novalan pihanpää rakennuksesta, jonka savuhormin Hermanni Ruotsalainen (Seebramies)korjasi. Olisiko Herman ollut jo leski? Ja Hän ja Heekku olivat kilpakosijoita? Heekku kuitenkin voitti ja sai Hannan omakseen. Jussi ja Heekku sopivat, Alatalo jää Heekulle, ja Jussi siirtyy Pirttiahoon, joka on noin kolmannes Alatalosta, vanhaemäntä Karoliina huomasi kauhukseen, joutuvansa asumaan Pietarilaisen hienohelman hoteissa, ja halusi muutosta, pyytäen tuttua miniäänsä Eevaa, taivuttamaan Jussin edelleen isännäksi Alataloon, ja Heekun menemään Pirttiahoon? Näin tapahtui, Jussi joutui ottamaan velkaa maksaakseen Heekulle erotuksen tilojen kokoerosta. Tuolloin oli metsäkaupoissa muotia ”Laveranssi kaupat”,

joissa metsää myyviä petettiin niin räikeästi, että myyjä saattoi joutua maksumieheksi. Jussi möi ”Kassarikkolehdon”, kerrottiin sen olleen huono kauppa. Alatalossa oli Mökkiläisenä Novan appi Junnu Ryynänen, Riikka vaimo saattoi tuoda ”varpaispullon” jos emäntä makasi ”laps'akkana” ja Junnu muisti kehua vävynsä taloutta: ”Oovat vua potturikkaeta”. Pirttiahoon siirrettiin kammarit Alatalosta, ja pystytettiin sinne, saneeraten mökkiä suuremmaksi?

Paikkakunnalla kulki Asea-radioita myyvä kauppias, Pirttiahoon ostettiin, Väisälään, Hanhimäkeen ja Rasilaan? Pirttiahoon istutettiin omenapuita ja marjapensaita, äitini oli piikana usein ja kuuli Hannan elämäntarinan, käsityökoulu Tampereella 1902. rakastui opettajaansa, koulun päätyttyä romanssi loppui, seuraavana vuorossa oli suutari, se kihlaus purkautui luistellessa järvenjäällä, luistimella reikä jäähän ja sormus järveen. Taavi veli sai opettajan toimen Pietarista, Hanna vieraili veljen luona, komea, hyvin pukeutunut neito löysi herraseuraa varmasti. Taavi lienee järjestänyt opettajan paikan Pietariin Pitkänmäen koulun opettajalle Pöyhöselle, hänelle syntyi Pietarissa poika joka yleni armeijassa kenraaliksi
Seuraavaksi opettajaksi valittiin Rosa Kivilahti, leskiihminen, Ukkini lampuoti Paavo oli ehdottanut "Nuorempia miehiä, iäkäs nainen ei jaksa kauan pitää koulua!" Johtokunta ei yhtynyt, Rosa Kivilahti oli vielä paikalla, sääntöjen vastaisesti. (Rosa vieraillessaan: "Minä tykkäsin pahaa kun Väisänen vastusti valintaani, mutta olen huomannut ettei tosilla johtokunnan jäsenillä ole mielipiteitä mihinkään asiaan"
Kerran, äitini kutsuttiin apuun kiireellä, v.1938. Hanna esitteli: ”Minulle tuotiin tämmönen, mitä minä teen tälle?” Kauhun paikka oli heitteille jätetty poika, jota tarjottiin kasvatiksi, Heekku ilmeisesti toivoikin sitä, koska omia lapsia ei ilmestynyt? Hanna ei suostunut kasvattajaksi, hän oli tottunut rooliinsa eikä halunnut muutosta, pojalle etsittiin toinen paikka. Heekun aitassa äitini sanoi Matilleen ”joo”. Kerran Heekku oli käskenyt Matin poistumaan aitasta, mutta koijari palasi takaisin.

Setäni Antti oli iäkkäänä vapautettu rintamapalveluksesta , sai määräyksen auttaa Heekkua Rankojen ajossa metsästä v.1942, äiti puki minulle talvivarusteet, ja me miehet ajelimme kuululla iukutammalla Vapulla Pirttiahoon, minut riisuttiin ja Hanna emänta kantoi ison pinkan SEURA-lehtiä luettavakseni, en osannut lukea, kuvia selailin ja ihmettelin emännän pikkuvarpaita, ne olivat toistensa päällä, myöhemmin ymmärsin ”kauneudesta saa maksaa ja kärsiä tuskia”. Väsyin Matti Mainion ja Jussi Juonion katseluun, ratsupoliisi King jäi mieleen. Rippikoulu iässä Zane Greyn teokset olivat minulle tärkeitä. Huomasin Ratsupoliisi Kingiä kertoneen juuri Zane Greyn. Setäni herätteli kotiin lähtemään, olin sammunut Pirttiahon seslonkiin. Oltiin jo kolmannella luokalla, äitini ilmoitti, Pirttiahossa on Robinson Rucoen Ihmeelliset seikkailut, kirja, sovimme että Matti Korhonen kysyy, ja Heekku purki ranka kuormaa pihalla, Matti kysyi: ”Onko teillä Robinson Rucoe? Heekulla löi tyhjää? Minä lisäsin: ”Semmonen kirja kun Robinson Rucoe? Heekku alkoi virota: ”En minä muista? Seuraavana päivänä Heekku oli taas pihallaan ranganajossa, nyt Hän tervehti meitä: ”Meellä on se kirja, suap sen laenaan!” Päätimme että Matti lukee kirjan ensiksi, ja niin kävi, mutta Matin isä Jaakko luki myös ja innoissaan kertoi meillä, mitä kummaa Ropinsonille tapahtui. Heekun ja Hannan muutettua kirkolle, äitini toi Heekulta potilaalle Walter Scottin Waverleyn ja Kenilfort I-II osat, Waverley on hyvä seikkailukirja Englannin viimeisestä kapinasta, Kenilfortit tympi ja ovat vieläkin lukematta.

Sitten kuoli Heekku kirkonkylän ensimmäisessä kerrostalossa, he olivat muuttaneet siihen omakotitalostaan Asematien varrelta. Hanna kuoli vuosia myöhemmin ja isäni rohmusi jäämistön huutokaupasta Ristipistotyön, ja pari taulua. Ristipistoseinävaate kuvaa Väinämöistä kutsumassa Ilmarista katsomaan kuuta kuusenlatvassa, on Wendelinin piirros postikorttiin. Äskettäin aloin epäillä, Kopiota HEILIGER HAIN, ”Uuspakanoiden kultti tauluksi ?”, Wikipedia ainakin kertoo siinä uhrattavan muinaisille Jumalille.

Olivatko Taavi ja Johanna Kauhanen, ”Uuspakanoita” Suomessa?, se oli muotia Saksassa yläluokan keskuudessa, kenr. Ludendorff muiden muassa, ylvästeli Uuspakanuudellaan.

Kuvasta, Vilho, emäntä Eeva ja Hannes kuolivat ”kahdenvuoden sisällä”, kuten pappi siunatessaan Hannesta mainitsi! Emäntä Eevan siunaus sattui Kkh. Hirvosen kannalta huonolle päivälle, hän oli juhlinut ja lähetti kappalaisen puolestaan ”huonosti informoiden”, ja siunaustilaisuudesta tuli farssi! Josta isäni osasi veistellä, olihan siunattava anoppi: ”Siinäs' saivat!

Katselivat ihmeissään toisiinsa, kenestä pappi oikein puhhuu? ”Tämäkin vanhus joutui kohtaamaan kuolemansa yksinäisenä!” Mummollani oli kaksi tytärtä, ja poika jatkuvasti läsnä. Hanneksen hautauksessa olin mukana ja kuulin kuiskeen: ”On kuin toinen ihminen?”, Olin kahdenvuoden aikana laihtunut noin 40 kg?

Heiliger Hain