Kiukon Mäki 7.6.17

— Minkä tähe sinua kututaa Kiukoks? Kysyi Ollikainen luokseen tulleelta mieheltä. — Minulla on syytäe olla kiukkune, meejän Halosten suvulta vietii suur yheksän veromarkan kartano ku Olavin akka jäe leskeks, se Olli rusthollarj' tapettii Saksan mualla sovassa, kruunu tek paekasta kruunun vuokratilan ja anto sev Väesäsille, ne viljelöö nyt sitä. — Enpä ennee ihmettele, kyllä sinulla on syytäe olla kiukkunen, myönsi Ollikainen — Aattelin tievustoo löötyskö minulle torpan paekkoo jostae teejän alueelta? Ollikainen katseli pyytäjää tovin arvostelevasti, ja enempää miettimättä myöntyi: — Meejä alue on pien, se Halolalle kuuluva Olikkala kuuluu nykysin Väesästen vuokratalloon, mutta kyllä sieltä asunnon paekkoja löytyy! Mää ensiks Lahemperälle, sieltä alakaa jok', sitä ee piäse kaavaks' vua veneheetto tulloo äkkiä ettee, lähe siitä purovartta ylävirtaa päe ja ensmäese puro risteykse ylj', vasta toese purovartta lähe seoroomaa, siellä on jo yks torppa, sannoovat sitä Heenäahoks mutta toesellapuole ov vielä tyhjä mäkj', tie sinne asuntosj. On silläe mäellä jo pietty huhta, kaskiakkiii mutta ee siel'loo vielä asujata, on siellä muitae mäkiä, joes'ton valta valita Mää sinne!

 Asia oli sovittu ja puhe taukosi hetkeksi, sitten Ollikaisen uteliaisuus voitti ja hän kysäisi vielä:― Minkä tähe just' tänne haluat asunnon?

Halonen:―Onhan se siellä tavallaa meejän entistä muata, minun ukkin olj sen rusthollarin veljen poeka, seel' ottanna rengin pestin Viänälästä, Niskasen isosta talosta, Siitäe talosta olj sittä isäntä vaehtunu, Matti Ruohtalaene tulj vävyks' ja sae koko talon myötäjäesiks, Niskanen lähti vouti Hardikan lampuojiks Jännevirralle, ja jätti entisen talosa vävyllee. ―Oljko morsian niin ruma, ettee se muuten kelevanna? Uteli Ollikainen ―Matti olj kotonaan kievarissa tottunna elämää levveesti, eekä ollu vielä sortunna avioo, lienöö Vappu vihjassu, että isä antaa talon jos Matti tulloo isännäks heelle, Matti tulj ja poekia alako syntyä joka otrille.

 Niilo se Matin isä sae kreivi Brahelta Tavinsalame kievarii Laamannikäräjii oikeuven, sen pit' rakentoo uloslämpiävä tupa ennenku lupa heltis. Niilo eli Nils on osannu vähä ruohtiakii ja käv' Tukholmassa hoetamassa käräjäluvat kuntoon, seel kuullu siellä missee Olli Halonen tapettiin. Kuningas olj lähtennä 70 Suomalaese rusthollarin kanssa partioon, asiasta olj tietysti huastettu etukättee niin monesti, että paavilaesettii sen jo ties, sitten Demminnin solassa paavilaeset piiritti kuninkaan partion. Paavilaeset tappel alussa keihäillä ja miekoilla, että kuningas säelysj elävänä, siitä ee tullu mittää, suomalaesten rintama pysy ehyenä, sitten alako musketit paakkua, ja hevosia kuatuil', miehiä myös, kuningasta suojeltiin keskellä viimeseen asti, kun viimesiä ammuttii, yks paavilaene upseer löysi etsimänsä, upseerin josta saisi hyvät lunnaat, pitsit hihansuissa paljasti henkilön olevan varakas, veren ja paskan peittämää kuningasta ei löytynyt, ja siihen ehti avuksi ruotsalainen varmistuspartio, jonka joku varovainen lähetti kuninkaalta salaa perään, saksalaiset pakenivat tajuamatta, että ravan peittämä upseeri, oli juuri se kuningas jonka vuoksi väijytys tehtiin Kuningas olj syyttännä varomattomuuttaan:―Minkälaesia urotekoja nämä olisivatkaan vielä tehneet, ellei varomattomuuten olis' heetä vieny ennenaekaseen haataan!

Mutta tuo Demminnin solan tappelu sae kuninkaan luulemmaa, että kaekki sen armeejassa on yhtä uskollisia hänelle, ja oovat aena ympärillä turvana ja se tek' kuninkaan varomattomaks!

―Kään hakemassa sahtia! Ehätti Ollikaenen väliin sanomaan:― Varmaa suu sinultae kuivaa huastellessa, en viivy kaavan! Ollikainen kiiruhti pois, palaten pian haarikkaa kantaen:―Tästä kun hörpätään, ee suu piäse kuivamaa! Esitteli Ollikainen, tarjoten haarikkaa Haloselle, tämä otti kulauksen, viiksiään pyyhkien jatkoi:―Sittä Lytsenissä se tapahtu, kuningas ratsasti smålantilaiste rusthollarii rintamassa, eekä kahtonu ympärillee ja olj sitte yksinnää saksalaiste keskellä, smålantilaeset tekivät kuninkaallee saman tempun kuin juutalaeset Uurialle, jättivät yksinään, niillolj vanahoo vihhoo vanaha Kustaa aejoljta, se vanaha Kustaa alako perimää tullia mullikaapasta Tanskan Skåneen. Sama tulli on vieläkii Sålantilaeste riesana, Kustaa Aadolf perii sitä.

Semmosta ee ollu ennen tapahtunna niihi ylhäisii kuninkaihinkaa aekaa, nyt joku Taalarlandin vallesmanni, ensiks ryösti Paavilaeste kirkot, sen jäläkee alako periä tullia, jota ee millonkaa ennen ollu tehty. Siitähä olj iha kapina jossa kaks kuninkaa Saksasta palakattua armeijoo tapettii smålannin metissä, ja muutamat vangitut kapinalliset tuotii tänne, papit laetto toeste nimeks Smolander, toiste ov'vua Ruohtalaene, ootko huomanna usseehi nim' on Nils? Se kapinanjohtaja Smålannissa olj renki Nils Dacke, sitä pyyvystämmää ov'viety tiältäe metästjiä, elävänä ne ee sitä suanu, kuolleeltae vielä piän katkasivat, laettovat pylyvää piähä kuparista taottu ruunu piässä! Semmosia seel' se kievarin Nils poejallee kertonu, ja minu ukki muisti kaekki vanahanakkii!

(Lähteet: Oskari Matinp.Paldanius Kempele; Kiukon mäki – Taistelu Demminnin solassa - Jussi Tuovinen Maaningan Halola - Dacke kapina - Niskasten Sukukirja)