Juuvel myöhästyi isän viimeiseltä aterialta, 19.11. -17

Juuvelin juttuja 1.

Äskettäin julkistettiin kirja ”Nätti Jussi”, eli kuvaus Juho Nätti nimisen miehen kertomia juttuja, tämä Nätti Jussi vaikutti Lapissa ja oli hyvin kuuluisa laajalla alueella, kuulin hänestä Turussa kun Ranualainen kurssikaverini kertoi: ”Nätti Jussi heräsi krapulassa Rovaniemellä ojasta, molemmissa kainaloissaan hänellä oli kuolaaksi kuristunut poliisi”

Kotiseudullani Lapinlahden Ollikkalassa asui Joel Korhonen, syntynyt Nilsiässä (Varpaisjärvi) v.1880. Pitkälänmäenkylässä N;2 Pirttimäki. (Myllymäki)

-Joel oli solakka ja aikalaisekseen pitkä, noin 180 sm, kasvot kapeat otsa korkea ja erikoista oli viikset ne teki hänet paljolti presidentti Ståhlbergin näköiseksi, nyt nähtyäni A.Edefeltin maalauksen herttua Kaarle herjaa Klaus Flemingin ruumista, taulussa Kaarlen kippurakärkiset viikset vastaa Juuvelin viiksiä.

Huvittavaa on, että Joelin vaimo Selma Ruotsalainen oli sukua Ståhlbergille, hänen ukkinsa isä David (Tuakki 1) oli Heinäahon emännän Anna Bergin poika, Anna oli äpärä ja Maaningan Halolan ”Madamin” Lisa Bergin tytär, Lisa oli Pyhäjärven pappilan mamsselli, äiti oli Elisabet Turkov, ent. Berg, os.Ståhlberg, synt. 1699 Turussa Mätäjärven korttelissa Miltopeuksen talossa. Isä, maist. G. Ståhlberg, äiti Helena Laurenius.

• Blogger

-Joel osasi juttelun taidon, matalalla sointuvalla äänellään hän ”hymisi” tarinoitaan ilman taukoja, noiden juttujen todenperäisyydestä en mene takuuseen, hänen juttunsa olivat yleensä jotenkin sidoksissa omaan aikaansa 1800-luvulta, sota-aikaan.

Aikana jolloin Posti kulki kahdesti viikossa, Radioita oli harvassa talossa, eikä televisioista tietoakaan, Juuvelin jutut olivat ajanvietettä!

Juuvelin Juttu:

”Isä alako saerastella ja oljhan sillä ikkeeki jo melekosesti, sittä uuvevue uamuna 1908 seel' käskennä Antti veljee valakasemmaa kesänjuosseen mullika: ”Tehkeepä puoliseks' kunnon mykyrokka, nui nikkää viimesek evvääks' tässä mualimassa, sillä nyt näkkyy tulova minulle lähtö!”

Antti olj' het' uamusta valakassu nuore vasika ja ottanna lepän taltee mykyjä varte, akkaväelle tulj' kiire suaha myvyt leivottua, päevä olj' jo pitkälti iltapäevässä ennenku ruoka alako olla valamista,

Isä olij' käskennä lähettämmää tiijom' minullekkii silloselle asunjpaekalle, ja hakemaa kotj'tii siitä nuapurista vanahimman sisare Annin rokalle, seel' emäntänä Sonnisella, ne saevat puolet talosta, ja nim' Pirttimäk tulj siskon talon nimeks. 

Antin osan nimeks tulj Myllymäk' 

Minulle tiijo suanti ollii jo vaekeempi homma ku meellä Selman kanssa olj'jo oma huus'holli kaakana Lapilahe puolella Ryynälänmäellä, siinä ihal'lähellä Pajujärvee

Olhan se Antti velj' lähettännä renkisä hevosella tuomoo sannoo minullekkii, mut'tee se renki tienny suorimpia talaviteetä Sopem'mäen js Kuatrom'mäe kaatta Mäkj'kyllää ja Immolaa, seel ajellu valtateetä myöte ja matkoo kerty melekee toene mokoma lissee!

Iltapäevä olj jo pitkällä ennenku sanantuoja olj' meellä, mi'nen kehanna lähtee yötämyöte ajamaa, leppuutettii isä hevosta yö'seutu meellä ja lähettii vasta uamulla.

Isä olj' rokkoo syyvessää antanna Annille perinnöks' puolet talosta ja sen nimeks tulj Pirttimäkj'

Velj' Antti sae talosta toesenpuolen ja sen nimeks tulj Myllymäk', minä jäe ilima ku e ollu paekalla.

Ku puoline olj' syöty isä olj' vielä käskennä: ”Ku aekoo näkkyy vielä olova, nii keetteepä vielä kahvittii!”(Tämä lause huvitti Elsa tätiäni erikoisesti!)

Ne olj' jiännä isän viimesiks' sanoks', kum'minä seoroovana päevänä joovunj' Pirttimäelle isä makasj' jo kylymänä puariim'piällä aetassa”