Kympin Tytt!ö! 30. 4.17

Ennenvanhaan, Pappisvallan aikaan oli tärkeää hyvä suoritus lukusilla, osata lukea, ja muistaa ulkoa annetut läksyt.

Lapinlahden Seurakunnan Rippikirjoista poimin kaksi ”täyden kympin suoritusta”, Loviisa Korhonen s.1830. Ja Henrik Ryynänen, Irvikon poikia!

Heillä oli kaikki suoritukset isolla X:silla merkattu.

Loviisa Korhonen oli Kiukonmäkeen Maaningan Korholasta muuttaneita Korhosia.

 Adam isäntä s.1801, lienee saanut tarpeekseen riitelystä ja oikeusjutuista Halolan aatelisten kanssa?(Jussi Tuovisen /Maaningan Halola)

Suostui luopumaan Viannan koskiosuuksista ja Korholasta, vaihdossa Kiukonmäkeen Ollikkala N:48, lisäksi sai rahaa, jolla osti yhtäsuuren alueen Kiukonmäkeen rajoittuvaa Hanhimäen tilaa N:51, eli Kumpuslehdon

Adam isäntää myöten talossa kaikki olivat ”lukeneet läksynsä hyvin”, yleisesti isäntien suoritusta on katsottu läpi sormien, ”jotain sentään on kuulusteltava lukusilla örähtänyt”

Koska Loviisa oli naitu Näykkääseen, heräsi mielenkiintoni? Ettei vain? Mutta näin aviomiehen olleen Mikko Lappalainen, ja minun lähteeni loppuivat siihen.

Vekko Lämsä oli jatkanut pitemmälle, Mikko Laitinen oli kuolla kupsahtanut pian ja Loviisa oli nainut rengin Pekka Partasen! Nyt! Eteni asiat kuten olin odottanut? Poikaan Karl Johan Partaseen sopii ne legendat joita Syöm'mualla kerrottiin, eiku kerrattiin!: ”Minulla on viisi maata, ja viisi hyvää hevosta, sekä seitsemän hullua poikaa, joista yksi kaapilla soittaa!”(Puhuiko ”Näykkään hiivattiukko” joskus kirjakieltä, kun loru sanottiin noin?”. Ainakin setäni Aatun kuulin sen noin hoilaavan.”Kaapilla soittava”, oli tietysti urkuharmoonia soittava Joonas! Pällikkään koulun kuulu opettaja, ja Nuorisoseuran puheenjohtaja, oli myös Raittiusseurantalo, jolle oli sukeutunut kansan suussa Pamppula nimitys! Nåytelmiä esitettiin, nähtävästi myös isoissa taloissa, joissa oli tilaa, esim. Tuakkilassa? Äitini muisti Puron Einon repliikin: "Kun silittelin sitä piian pintoo, se oli kuin mansikkamaito!"

Jos Pällikkäällä puhuttiin opettajasta, tiedettiin kyseessä olevan Joonas Partanen. Pitkänmäen koulun 50-vuotisjuhlasta, 50-luvulla, näin kolmen miehen polkevan pyörillä kotiinsa päin, Joonas Partanen, Lauri Korhonen ja kolmas saattoi olla Hannes Partanen?, jota en tuntenut, he olivat koulun ensimmäisiä oppilaita, Joonaan kerrottiin olleen kortteeria Novalassa (savutuvassa!)

Joonaan avioliitto ei ollut ”Hiivattiukkoa” miellyttänyt, hän oli muistanut tuoda asian julki aina kiertoteitä:”Tätä kampetta ee ookkaa kaekilla kööhillä, eekä Uuvismäkeläisillä!”(Tiesi hiivattiukon sanoneen, Pentti Väänänen)

Jos ryyppyseurueessa joltain ryyppy pullahti lattialle, ukko ryysti ”koktailin” suuhunsa, ilmoittaen: ”Tämähän on silkkaa viinaa!”(/Ilmari Ruotsalainen) Joonaan maine, kauas kantoi, Vieremän Salahmille saakka. Iso isäntä Murennus mäestä, Artturi Tiilikainen tievusteli; Miten menee mukavasti? Joonas Partasen puuhat Pällikkäällä? Nuorisoseuraa johti jämäkästi, seurasin sitä, lehdestä luin. Mustaksi mieli muuttui, masensi Artturin ankeaksi, Joonas on joron jälillä, uusi usko mielessä mukana, Paratiisista Partanen puhuu. Nuorisoseura nukuksissa.

Kaivoin ojaa Olavi Partaselle Varpasenmäen rinteellä, Olavi kertoi ”isänsä metsään tulleen aukkoja, on niin monta lasta opiskelemassa, se maksaa”, Metsänhoitoyhdistys lienee vaatinut metsäojan kaivun vetiseen notkoon?

Menin sitten mäelle, ihan henkeä salpasi näkymä Hernejärvelle, se oli siinä kuin varpaiden alla, rinne järven suuntaan on jyrkkä, oli poutapilviä taivaalla, täydellinen maisema, emäntä kävi sanomassa Joonaan tulevan pian.

Joonas tuli ja lähdettiin metsään Ilmapurolle päin, jossa vetinen notko oli, Joonas oli kanssani kokoajan, laitteli vetisimpiin paikkoihin telojakin, kerran, tupakkatauolla Joonas muisteli: ”Nuorena opettajana olin mukana Pällikkään vaalilautakunnassa, sitten ensimmäisen vaalipäivän jälkeen, sinetöitiin paikat ja lähdettiin kotiin joukolla, matkalla Väisäsen Paavo ja Jussi Kauppinen alkoivat politikoida, niin saavuttiin Pajumäen portille, kun Paavon ja Jussin etäisyys kasvoi, huuto koveni!”

Joonaan pojat Martti ja kuopus Kalervo tulivat kaivu paikalle, Martti kehoitti pappaa ”Helittämään tahtia, pian tossun kannat saattaa lyödä tyhjää? Ja äiti käski hoitamaan loppuun lehmän astutuksen, kyllä sitä koetettiinkin, mutta äidin mielestä homma ei onnistunut”. Emäntä lienee tiennyt sen minkä Timpuri oli pukenut sanoiksi, Timpurin emäntä Liisa oli väittänyt:”Raksnokka ehti vällii?” Heikki oli pomissut:”Sonnin pittää juntata, nii sittä kantavaks' lehmä tulloo!”

Martti ja Kalervo jatkoivat matkaa Ilmapurolle, jossa Martilla oli vapaa-ajan asuntonsa.

Myöhemmin ihmettelin, miksi Joonas kulki Pajumäenportille, miksi hän ei oikaissut suoraan Näykkääseen Koululta, Joonas meni tietysti yöjalkaan Uudismäelle! Vävy oli tehnyt portin Uudismäen kuistiin? Se oli kylällä ollut tapaus!

Mitä nimitystä isäntä Heikki portistaan lienee käyttänyt? Ehkä aita-luukku kävi nimeksi? Reki oli talaviajupeli, kärry kesäajupeli.

Veräjän kanssa on saattanut Heikillä myös olla vaikeuksia? Hilan löysin minäkin Ristisanoja täyttäissä, mistä murteesta elektroniputkeen keksijät sen sitten löysivät? .

Hiivatti ukon pojista Ville oli kannattanut jääkärien vapauden aatetta, oli ollut mukana myös Viron vapaussodassa.Jatkosodan aikaan Aatu Korhonen kertoi kyllästyneensä raskaan miinan kantamiseen ja heittänyt mättäälle:”Minä en tuota kanneksi!” Ville Partanen oli poiminut mukaansa:”Ee asseeta nui vuan heetellä!” Se oli silloin kun Ville vielä turvasi aseisiin Kommunismia vastaan käytävässä sodassa. 

Helluntaiherätys nujersi myös Villen nuoruuden aatteet, tilalle tuli hätä haudanjälkeisestä ajasta! ”Viljo niminen mies”, kertoi:”Ville suarnasj; Jos luoja olis' tarkottanna, että immeenen polttaa tupakkoo, se olis tehny korsteenin immeeselle!” Viljo ite olj papille sanonu jo 1922; ”Min'noon Jumalan kieltäjä! Nyt minä sanoisin; Minulla on ateistinen mualiman katsomus”

Kutsu kuului, ”Pienelään rehuja jauhamaan sopisiko tulla?” Menin, syksyisen lumisateen jälkeen. Kaikki oli niin valkoista, lumi oli painanut Pienelän ympärillä lepät luokille, valkoisen taakan alle, olisi pitänyt olla ”Kaunis talvinen maisema!” Ei innostanut, lopullinen tuomio tuli kun huomasin kivinavetan, ”teese itse miehen” latoman kivikasan, jolle oli katto laitettu, näkyi onkalo johtavan yhdenruudun akkunaan, täytyihän lehmällä valoakin olla!.

Kelasin omahyväisenä mielessäni, naapurista Heikkisen tyttö Raili oli äidilleni huomauttanut:”Nuo lehmät oovat navetan kaunistus! Paskaiset lehmät? seisoivat tosin kuin korokkeilla näyttelyssä, mutta valoa riitti, kolme yhtä suurta akkunaa kuin tuvassamme, kivinavetan eteläseinällä, ja valkoiseksi kalkitut seinät.

Jos minulla oli mieli maassa, masentunut oli isäntä Villekin ollut:”Lehmä olj kippee mutta onneksi paranj” käytiin torpassakin kahvilla, emäntä istui turkki päällään kuin matkalle lähdössä? Oliko tupa niin hatara että tarvitsi turkin suojaksi? Tupaan tuskin muita olisi mahtunutkaan kuin me kolme. Taistojen teillä, asein saavutettu vapaus ei ollut riittänyt Ville Partaselle, nyt hän turvasi haudantakaiseen onneen, kultakruunuineen ja kultaisiin teihin joita saisi astella valkoisissa vaatteissa!

Ruuna Reipas!

Talvella 1965 pyhäpäivänä varhain tuli kylään naapurimme Yrjö Pihakumpu, tervehdyksen jälkeen selvisi, että hänellä oli asiaakin: ”Ka' eikös lähetä raveihin Varpaisjärvelle, siellä on myös mukana niitä Orlovilaisia hevosia?” Isä murahti:”En minä kehtoo, miten tuo Puavo lähtenöön?”

Jostain syystä minua alkoi asia kiinnostaa, ehdotin:”Jos raktorin kyyti kelepoo, nii lähetää?” Kelpasi, raktorin nostolaitteissa oli ”löntin kuljetuslava”, en muista, istuiko Yrjö lavalla, vai rättikopissa, mutta taivalta tehtiin, Nikinmäen kautta Vuoriselle ja edelleen Varpaisjärven kirkonkylälle. Väenpaljous järveltä lienee näkynyt kadulle? joten pysäköin raktorin kaupanpihaan ja kävelimme rinnettä alas jäälle. Jäällä oli käynnissä rähinä, kirottiin:”Ee ehitty mukkaan kun lähettäjä töpeksi!”

Lähettäjä karjui takaisin:”Kutun lähön vielä takasi, mutta sittä on oltava kaekkii mukana!” Lähettäjä karjui megafoniin ”Lähtö uusitaan”, hevoset pysähtyivät ja kääntyivät kulkemaan takaisin lähtöpaikkaansa, kyseessä olikin kisojen päämatka, 2000 metrin tasoitus ajo, ruuna Reippaan vaaleaharja näkyi jossain 150 metriä lähtöviivasta. Lähtikö ajokit voltista, luultavasti? Aja komennon jälkeen, näin kokeneen Aapeli Miettisen ”lyövän ruunaa munille”, ja Reipas oli täydessä ravissa, kun toiset vielä katseli lähettäjää:”Kutsuuko se takaisin? Ei kutsunut enää, ja ravi pääsi alkuun, pian kuuluuttaja käski erästä kuskia ”ajamaan ulos radalta epäpuhtaan ravin vuoksi”. 

Ei hepan ravi ollut epäpuhdasta, vaan hevosen takaraaja oli jäykkä, jota se raahasi!(Miksi oli mukana?) Hannes Partanen Varpasenmäestä, ori Markun rattailla oli toinen jonka ”tunsin”, Reipas ja Aapeli olivat lehdista tuttuja, Aapeli ajoi ravia Moskovassa saakka. Reipas voitti viimeiset kisansa, aika oli jotain 2,08..osia, pitkästä takamatkasta huolimatta, ymmärsin hyvin, että lähdössä on mentävä, eikä aikailtava, tavoittaakseen edellä lähtevät. Ori Markku mainittiin, lienee sijoittunut alkupäähän? Menin Yrjön viereen:”Missees ne Orlovilaeset on?” Kysäisin. ”Ka' eikös ne tuossa ole!” Yrjö viittasi jonnekin? ”Tuommoisia rääpäleitä”, kävi ensiksi mielessä? Siroja, solakoita, toinen oli hiirakko, vai oliko molemmat? Strelka ja Belka olivat niiden nimet, vireitä, polkivat paikoillaan jatkuvasti, päiden ylle oli laitettu ”diadeemit”, lisäämään niiden soreutta!. Orlovilaiset suorittivat ”näytösjuoksun, lentävällä lähdollä”, aika oli sitten sitä, 1,55 osia? Har-mit-taa, näin jälkeenpäin, kun en älynnyt tarkata Orlovilaisten askellusta? Isältäni olin kuullut: Oekeen hyvän ravurin tuntoo siitä, ”se heittää etukavioitaa, etteen päe”, kun seuraa Raveja TV:stä Lämminveriset ravaa juuri noin, sirosti heittäen etukavioitaan eteenpäin.

Orlovilaiset kuuluu lämminverisiin, ”Oli Euroopan nopein hevosrotu, kunnes Amerikan rotua saatiin eurooppaan 1800-luvun lopulla, niitä risteytettiin keskenään.

v. 1945 Berliinin valloitus operaatioon kuului, ”Ivan Konjevin johtama Armeija hyökkää etelässä, ensimäisenä kohteenaan Hevossiittola, jonne oli kuljetettu N-liitosta sotasaaliina ryöstetyt Orlovilaiset”, sen jälkeen armeija sai luvan osallistua Berliinin valtaukseen”.

Kysyin Paavo Pentikäiseltä(Kuolemajärveläisiä) 30-vuotta sitten:”Näkeekö Orlovilaisia ravureita enää kilpailuissa?” Paavon mukaan:”Kyllä ne pärjää pitkillä matkoilla!” Nykyisin Suomen lämminveriset lienee kaikki amerikkalaisia? Joidenkin Suomen kylmäveristen ”etu-kaviot heittää eteen”, onko se saatu aikaseksi jalostuksella, vai opetuksella?

Einar Vidgreen osti ensimmäisen Amerikan rotuisen tamman Pohjois-Savoon nimeltään:Barbro Assasin, kuiskailtiin 'olleen loppuunajetun, Amerikassa ajetaan jo 4-vuotiaat loppuun', kertoi Savon Sanomat. Suomessa Agapetus kilpaili vielä15-vuotiaana! Einari lienee saanut lämminveri varsoja ”sala-murhaajaltaan”?¨

'Juuri saamani tiedon mukaan seuraavassa on raskaita virheitä, korjataan.

Noihin aikoihin isäni ja muutama kylän mies, lienee ollut mukana Heikki Kinnunen, Kuusela (Myllyaho) joka oli ”hevosmies”, järjestivät ”laukkakilpailun Kiukonmäki-Tuovila? Ja takaisin  "Yrjön hevonen tuli toiseksi", väriltään taisi olla ”hiirakko?” Eetu Valta ensimmäiseksi, Joonas Katainen Jymyllään kolmanneksi Jymy oli Raskassarjalainen, lienee elopaino ollut tonnia lähellä? Heinäahon talossa oli tuolloin komea liinaharja ruuna Lento, Heikki Kinnunen kävi testaamassa Lennon: ”Ei siitä ravuriksi ole, sen askel putoo alas, matka ei taitu!” 
Aaku Kinnusella oli kookas heppa, sillä oli "pahat rivit, vuohiset täysin karvattomat" Aaku ajoi savottaa samaa tietä meidän kanssa, jossain näkyi hangella jäljet lumessa, puun oksia oli hangella, takaisin oli tultu "kuivasen kanssa" Aaku vei rangan kotiin. 

  Jaakko Vienanen, Yrjö Pihakummun veli oli kertonut;”Vielä tuntevansa kaipuuta Kostamukseen, kotiseutuunsa”

Yrjö:”Ei tuntenut niin mitänä!”.

Kiukonmäen Tiet! 26.4.17

Kiukonmäellä on useita vanhoja tienpohjia, Alakaivon kautta kulkeva saattaa olla ensimmäinen, se lähtee ”Sonnilan" ja Väisälän rajaa ja on jatkunut Myllypurolle saakka? Kuljimme sitä myöten talvella suksin latua myöten, Heinäahon koulua käydessämme.

Tuon tien alku ainakin sopii hyvin ”vanhimman Korhosten asuin paikan” kohdalle, siitä oli jäljellä vain kiveykset, ja lopullisesti hävisi tien parannustoiden yhteydessä. Kiukonmäen talon jaossa, Harjun N:48/2 ja Kiukonmäki N:48/1. Alakaivoa myöten tie on jäänyt Kiukonmäen (Aatilan) tilukseen. Johan Korhonen s.1829 näyttäisi asuneen Pällikkäällä N:44.? ja ”Junnu” näyttää tulleen mäelle isänsä kuoleman jälkeen, ja halunnut osuudelleen Harju, nimen? Harjulta tie on kulkenut korkeinpien kumpujen ylitse ja pahan kivikon kautta oli ”Ylätie”, joka vei Paisua-Kirkonkylä tielle.

Tietalkoissa ”setä”Matti Korhonen kertoi:”Sonnis Hannes”, otti urakalla kaevoo raviojan ”alatielle”, eli jyrkänrinteen alareunaan, luiskaa oli leikattu korkealta, ja saatu siten multaa uudelle tielle, on käytössä edelleen, lienee muutos tapahtunut noin 1935 paikkeilla, ojan reuna oli nurmeton lapsuudessani, ja rinteen yläosaan oli tienreuna-leppään vuoltu merkkrjä, sanoivat siihen olevan 3 kilometriä Pitkänmäen koululta.

Kerrottiin ”ennenvanhaan, väljänmetän aikaan”, kuistien reunustaneen teitä, Väisälässäkin tie oli mennyt kujaan, navetan ja ladon välistä, sontatunkion ylitse, ja taas toiseen kuistiin.

Vain pellot, rinneaituus, kasket, ja nauriskasket oli aidattu, muu ”oli väljänmehtää”. Tie kaarteli yleensä peltojen reunoja, niillä olevia rauniota, joilla kasvoi vattuja, kaikki oli hyvin hevoskuljetusten aikana, keväällä saattoi tiet jäädä korkealle, jäätyneen polanteen sulaessa hitaammin kuin lumi tien vieressä. Kunta alkoi osallistua teiden ylläpitoon antaen soranajoon määräsumman, edellytyksellä että tien käyttäjät kunnostaa myös tietä.

Antti setäni oli saatu Kepun tukimieheksi, ja Pihkarannan Veikko järjesti Pekka Silvolan meille puhujaksi, myös Volmar Hernberg oli mukana, Silvola poliittisena kettuna utsi kylän asioita, ja rakensi puheensa paikalliselle aiheelle:”Teille tuo tie on yksi rasite!” Tietysti vaalipuheessa kunnan ja valtion olisi kannettava kaikki vastuu että tie vielä päällystettäisiinkin!

Sitten ostettiin traktori, siihen veli Kalle teki lumilingon, ostettiin kaivurikin, koska kylätie kulki syvällä vattupehkojen katveessa, lumi tuulella kasasi miehenkorkuisia nietoksia tien kohdalle. Niitä ei enää voitu lingota, ne oli avattava kaivurilla.

Isä alako vaeneksia:”On iha järjetöntä kunnan lahjottammoo hiekkoo levitellä vatukoihi ympärille, siirettää tie tuoho pellolle, tulloo vielä pitkä pätkä suoroo tietä?” Minä vastustin: ”Ee nyt keskelle peltoo, ennen tuoho kiertämmää pello reonoo?”. Isällä olj valtti takataskussaa: ”Etkö sinä muista, mitä Puron Kalle sano? Jok'kaene suap peltoo tekemällä, kunnollista tietä ee sua?”

”Tehhää minum'puolesta!” myönnyin, vielä oli saatava veljeni Kalle, mukaan

aloin pehmittää: ”Nuo Valakosen poejat ajjaa tuossa tuhatta ja sattoo nurkkoo pyyhkii, Jos tyttäres Tamara kävelöö, tielle?”

Parinpäivän päästä Kalle ajoi kaivurin pihaan, ja kysäsj: ”Mihinkä se pirun tie sitten tulloo?” Isä Mattiin tulj vaahtia: ”Tuohon vanahan navetan kohalle vua”

Ehotin:”Hae nyt ensiks Timpuri Ilmarj puhheenjohtajana mukkaa linjoomaa?”

Isä haki autolla Ilmarin, silloin näin rauhallisen Ilmarin ottavan lähes juoksu askelia, kun ottivat isän kanssa linjoo riih'tieltä – Kahaveräjälle. Uusitie tuli pellon korkeimmalle kohdalle, jolta myrskytuulet viep lumet talavella yli, ja meidän tuvannurkasta tie siirtyi 15 metriä kauemmaksi. Kalle sae kuulla miel'pitteetä Kahaveräjällä: ”Oes' entistäkkii tietä hyvästi piässy!”

Riihinotkosta eteenpäin kunnostettua osuutta en ollut seuraamassa, kuulin Humpilta kotoisin olleen urakoitsijan tehneen työn 3000 mk urakalla.

Taavetti Laakkonen oli taivutettu sallimaan suora linjaus entisen kotipihan halki, (Lato piti siirtää?) pitkin kivirauniota, josta tuli hyvä tiepohja, Tynnörisuon laskuojaan, ja siitä edelleen Leppäahon tiehaaraan, on yksi Ollikkalan suorimpia kyläteitä, joka on tehty ilman piirustuksia ja vaakituslaitteita.

Pällikkään tien "kiemurat" 25.4.17

Veikko Ruotsalainen Takra-raktorillaan nyhti erään alueen Jurkkola niitystämme, siinä tultiin tutuiksi ja Veikko ehdotti Hirvenkaato porukkaa. Sellainen perustettiin Martti Heikkinen oli myös mukana, metsästettiin ainakin neljänä vuotena, eikä saatu yhtään hirveä, isäni ampui kerran, mutta luoti osui säkään, lävistäen hirven niskan niin korkealta, ettei se otuksen menoa haitannut. Harrastettiin myös ajokoira metsästystä, meillä oli Tsuhna niminen ajokoira, tuolloin meillä oli Pobeda-merkkinen henkilöauto, veljeni Matti ajoi, minä aukaisin portteja, niitä oli kaksi Nikinmäki – Puro matkalla, liejuisella, ja rapakkoisella tiellä.

Eräällä kerralla, saalista ei liene saatu? Mutta sattuneet tapaukset johtivat tulevaisuudessa moneen muutokseen. Oli tullut jo tavaksi, Veikko pyysi jahdin päätteeksi sisään kahville, nyt sattui Puron vanhalla Kallella olemaan vieraina kaksi tärkeän näköistä herraa. Kalle pyysi: ”Jos sinä Siiri keettäsit meelle kahvit?” Siiri keitti, Kalle kehoitti vieraitaan pöytään, Kalle joi kahvinsa tievaen kautta, herrat polttivat suunsa, ryystämällä kupin reunalta, siitä erottaa paremman väen rupusakista, Kalle jatkoi keskusteluaan: ”Jos työkiii tulisia ite sinne kokkookseen, nii muuttii viimen taepusivat tulemaa siihe mukkaa!”, tiesin asian koskevan Tietä! Me istuttiin pihanpuoleisella penkilla, minä inventoin mikä tuvassa oli mielenkiintoista, uuni oli samantyylinen kuin Novalassa, lienee ollut saman tekijän tekemäkin, eteläseinällä oli hirsi halki puolitoista metriä, että tuvassa lienee ollut hyvä ilmanvaihto? aurinko paistoi raosta sisään.

Herrat poistuivat salkkuineen, Kallen saattelemana, sitten hän palasi takaisin tuli isäni viereen seisomaan, katseli akkunasta pihalle: ”Se, tie tulloo kulukemmaa tuolta navetantakkoo, peltoo pitkin!”

Isäni puuttui asiaan:”Annatta pelltoo jiähä tie alle?” Kallella olj vastaus siihe valamiina: ”Peltoo suap' jokkaene itekkii tekemällä, tietä ee sua!”

Veikko pyysi puintiaikaan avuksi, nyt oli Purolla revohka, tietyöt oli menossa, Nikinmäestä-Purolle ja Vuoriselle, Varpaisjärvelle saakka, tie oli yhtä soraharjannetta, puskutraktorit oli työntänyt pintamaat syrjään, ja Vuorisen järven takaa oli ajettu soraa tieksi, ja vain soraa. Kerran autereisena aamuna Kalle jakoi varastokojusta lapioita ja rautakankeja, ottajat olivat tien osakkaita, ja kuittasivat tiemaksuja työllään, tunsin erään Kallen sukulaiseksi Väyrysen rannalta.

Kalle aloitti: ”Tarkotus on että siellä työpaekalla myös jottae teh'hää näellä kapineella!” Hynysen Reijo siihen: ”Kuka piru tämmösellä helteellä pystyy mittää tekemää!” Siinä keskustelivat vanha, ja uusiaika, nyt otettiin asiat lunkimmin. Kuulin, että nuori rakennusmestari oli niin tarkka, ettei Nikinlammen vesi käynyt rumpujen valuun, humuksen takia, vesi täytyi ottaa Puronkaivosta. Illallatuli minulle koti-ikävä, ei millään olisi saanut lähteä.

Ilmoitin:”Jos vielä äet' hylykee?”Siiri emäntä kuului sanovan: ”Kyllä tiältä äetijä löötyy!”, Nyt saa kaiholla muistella, kuinka kenkä oli kevyt ? Kumpusen päitse oikealta puolen, selkälinjaa N:48 ja N:47, talojen rajaa pitkin, keskellä Kumpussuota on Novalan rajapyykki, Novalan tila ei yltänyt lampeen saakka. ”Lapio-osat laskusta olivat 'enklaaveja' luhdalla, toisten lapio-osien keskellä”!

Jossain lienen siirtynyt tutuille lehmipoluille, joita pitkin sitten kuljin kotiin,

Aamulla sitten selvisi kieltelyt kotiin menosta, sinä iltana oli Tiekunnan illanvietto Purolla, minulle ”ei uskallettu kertoa, jos tieto olisi levinnyt Kiukonmäelle asti”, ja olisi tullut sieltä kuokkijoita?? Ei meidän kylällä ollut häjyjä!

Päivän mittaan sitten kuulin miten paljon kukin oli ryypännyt, ja ketä kukin oli tanssittanut, emäntä Siiri naureskesli minulle: ”Sen tähe sanon'nii illalla, äeti löötyy tiältäkkii!”

Seuraavana kesänä olin taas, ainakin puintihommassa, nyt oli tiemestari vaihtunut, hän oli jo ikämies ja erittäin täsmällinen toimissaan, jos joku tarjosi tupakan, hän ensin inventoi oman töpsänsä:”Voi, voi olen jo ylittänyt päivän kiintiöni!” Otti sitten tarjotun tupakan, tiemestarin täsmällisyys ilmeni myös aamuin, illoin ilmoittautumisena isäntä Kallelle, Pällikkään osuuden ylipäällikölle.

Tiellä lapiomiehinä olleet pojat olivat kiroilleet sorakuormia kipanneiille kuskeille, epätasaisesti levinneestä kuormasta, siitä mestari oli tykännyt: ”Tuohan kuulostaa hyvältä?”

Seel' sinä vuonna ku Lapilahella olj Farma-näättely, Veekko pyys' minua sah'huuseen avuks', kentällä olj' yheksän metrisiä petäjiä tuvan ”kengitystä” varten, alahirsissä oli nähty lahovikoja? Isäntä Kallella oli oma projektinsa pelloilla, ”kiviojan kaivu ja valmistus”, ”Jätin jaossa peltoo sev'verran itellennii, et'ton työl'lupa!” Kalle täsmenti viljelyään

Veikko isäntä oli haalinut apulaisikseen myös lankonsa Heinämäestä Lukkarisen veljekset, heistä kiersi juttu Mootorisahan käynnistämisestä, toinen veljes luki ohjetta:”Ryyppy auki, ja reipas vetäisy käynnistyskahvasta!” Oliko vetäisy liian reipas? Kahva jäi vetäisijän käteen.(Taisi olla Veikon juttu?)

Purolla oli myös Siirin sukulainen, keski-ikäinen nainen, äkillisesti sokeutunut (”vaikka lasit määräsi teknikko”) nainen oli kouluttautunut hierojaksi, hieroi joskus Siirin kämmentä. Kuulin sahamiesten keskustelevan ”Jos hierottais?” sahaus alkoi ja pian sadekuuro pysäytti homman, mentiin kiireesti tupaan, sadetta pitämään, toinen sahuri meni hierottavaksi. Tuvan nurkassa istui Posti-Pekka Ruotsalainen Vuorisen järven rannalta. Vanha Kalle saapui tupaan, kopisteli vettä hatustaan, sahuri vitsaili: ”Palkolliset vetää lonkkaa, ja vanhaisäntä on ollut töissään!”

Kalle puheli yhtä matalalla äänellä, kuin vanhempi veljensä Timpuri Heikki, ”Pomilaaksi”, Parviaisen nimittämä: ”Minuva ee oo pienet satteet ennenkää piätelleet!”, mutta sanainen arkku oli avattu: ”Kerra oltiin Heenäsuolla heenässä, ruot' olj kuivia ku lähettii syömää. Huomasin syyvessä ku pilivenlonka alako kohota taevaanrannasta, käskin het' lopettammaa syönnin ja lähettii kiireesti korjoomaa heenät lattoon, ja suatiinnii ennen satteen tulloo. Uuvismäkeläeset olj ruokalevolla sattee alakaessa ja niihi heenät luokootu!”.

Kalle oli päässyt vauhtiin, istui kiikkustuolissa ja jatkoi:”Seel' isäntä kerrav'vieny Immosen Vapin niittämmää, ja opastanna: Jos alakaa ilimestyä semmosia piliven kumpareeta, nii laeta heenät äkkiä ruvolle, et'teevät kastu!”

Satoi kaatamalla kun, isäntä tuli katsomaan renkinsä töitä, alkaen kiivaroida: ”Et laettanna heeniä ruvoljle, niinku käskin? ”Vapi ee hät'täilly:”Mut' isäntä sanokii, jos näkkyy kumpare piliviä? Minusta äsken näätti iha siltä, että tullookii ylleene sae!” (Vapi on ollut renkinä Kiukon-Junnulla, ja kertonut kyntäneensä: ”yhteen vakkoon, Väisälän, Sonnilan ja Laakkosen pellot”, ehkä hän oli myös erittäin läheistä sukua Junnulle?)

Hierottava ja hieroja palasivat tupaan, ja Kalle vaihtoi aihetta: ”On se hyvä, kun

tuo meejän hieroja on pimmee, päenen! (Hierojan kasvot olivat karsina soppeen päin, nuttura tärisi, ”pimmee, päesen” kuuluessa)

Kalle jatkoi: Seel' rovasti Markkula männy hierottammaa ihteesä Kallion Anna-Sohvilla, ja ollu sängyssä paetasillaa hierojan käsittelyssä, rovasti olj hävelijäänä immeesenä koettanna pittee paetasa helemoo suorana. Anna- Sohvia olj rovasti piilottelu alakanu kiinnostoo? Tempasj äkkiä heleman ylemmäks' ja huus': Herra Jumala!, ku rovastilla on isot ja mustat munat! Rovasti olj lähtennä noppeesti, suatuaa vuatteet piälleen.

Siiri emäntä puuttui puheeseen naureskellen: ”Tytär kysy minulta, kyllä kai ne sahurimiehet tietää, ettee tarvihe alasti riisuutua?” Vois sitä ujo kainostella alastomuuttaan sokean hierojan käsitellessä. Lähdettiin jatkamaan sahausta, kanssamme ulos livahti myös Posti-Pekka, hänellä oli meille tärkeää asiaa ja oikaistavaa:”Kyllä se Kallen työtelijäisyys on tullu ijän mukana, äet' olj ollu Purolla piikana ja kerto: Nuoren Kallen kiertäneen kaverisa kanssa Kumpusta, tueh'kontti selässää onkimassa, jos saevat sären? paestovat sen tikunenässä!” Pekalla oli jo kiire postin viennissä, sahauspaikalla ilmeni: ”Toukka on kuoren alla!” Veikko haki petkelin ja antoi langoilleen, seinähirreksi tukit pinnattiin vain kahdelta sivulta, veljekset taisi vaihtaa välillä? Joku mutisi:”Näkköö, että on ennennii tehny tukin parkkuuta!”

Edellä mainittu Anna-Sohvi oli ”heimoja Novalaan”, ilmeisesti Hynysten kautta? Oli vieraillut miehineen Novalassa. Anna-Sohvi oli ”pulska nainen”

mikä oli tärkeä, ja kehuttu kauneusihanne tuohon aikaan. Kalliolle oli saapunut metsuri sakki ja pyytäny saada kahvit, maksua vastaan tietysti, kuin sattumalta, eräs mies huomasi emännän pulskat muodot ja kehaisi Anna- Sohvia, aihe siirtyi niihin muotoihin joku tiesi:”Oekeen pimakat reijet jos on, naene jos polovet pannoo yhteen, vesj pyssyy reisiin välissä!” Joku väitti vastaan, Anna-Sohvi lopetti suunsoeton: ”Tuos' ukko kaahalla vettä nii näätetää nuille!” Kaappasi hameet vyötärölleen, hyvin pukeutuneella emännällä oli päällyhame, alushame ja paejan alaset, Eikä ”Tiilikan tytön muoti” asuste ollut vielä ennättänyt pilaamaan Anna-Sohvin asua. Paljaspylly

penkille, ja aviomies kuato kaahalla vettä reisien väl'liin, metsurit vahti silmät tarkkoina koetta. Hynys Juakko käv' alapuoleltakkii tarkastamassa ja vielä pyyhkäisten: ”Ei tipu, eekä lirise!” Anna-Sohvi oli voittanut ja maine kasvoi.

Novala veirailun aikana oli joku udellut aviomieheltä:”Näättikö se?” Mies oli myöntänyt:”Näätti se!”

Farma, taisi alkaa, elokuun 10:s? Väisälän riihipellossa Apu-vehnä oli täysin joutunut, edellisenä iltana näkyi uhkaava pilvenlonka, oli ollut poutaa pitkään. Isäni oli lupautunut toimitsijaksi, samoin Kalervo Kumpulainen, meiltä oli aikomus lähteä Valmet traktorilla, peräkärryssä oli isäni ja ehkä Hermanni Korhonen? Hän taisi huomauttaa ”joutuneesta vehnästä!”. Sade alkoi, isällä peräkärryssä oli sadetakki, minulla traktorissa ei mitään suojaa, olin Farma-kentän luokse saavuttua litimärkä, kävelin vähän aikaa näyttelyalueella, Juhlapuhuja oli toiveikas:”...huomenna, sitten onkin taas jo pouta?

Katselin kauhuissani perinne-kulkuetta ja siinä Ahto Halosen hevosta, se vapisi kauttaaltaan yleisön keskellä, onneksi kulkue liikui ja hevonen liikkui mukana, yleisö ei ymmärtänyt vaaraa missä oli? Pillastunut hevonen yleisön joukossa olisi saattanut saada aikaan paljon tuhoa?

Kuulin: ”Puron Kalle on noossu uamulla klo 4. kylyvämmää ruistaa, ku olj huomannu satteen tulovan”!,

Minä olin tarpeeksi vilustunut, palasin Linja-autolla Kiukonmäelle, isä toi traktorin illalla, isäni oli saanut sovittua kyydin aamuksi. Minä menin tiehaaraan, odottamaan kyytiä, se tuli, väärään suuntaan,”Lupasi kiertää vain Paisuan kautta, menin kyytiin, koluttiin Sydänmaa, kirkolle palattua kuulin: ”Ollaanko jo raatatiellä?”. Sydänmaalaiselle ”junanjäljet” on jo nähtävyys!

Ei satanut, puolilta päivin alkoi aurinko paistoi, kiertelin Pentti Väänäsen kanssa Näyttelyaluetta, syöden alennuksessa myytyjä nakkeja.
Aloitin tuolloin betoni brosyyrien keruun, vain nuo esitteet kiinosti niin paljon, että otin mukaani? Ensimäinen Maatalousnäyttely jossa olin pidettiin Iisalmen Sankarniemellä 1953? näyttelyssä lienee ollut jo "Pikku Valmet?" Juhlapuhuja muisteli: "Edellisessä maatalalous näyttelyssä, kynnettiin vielä hevosilla, kyntäjien takamukset heitteli vaossa kävellessä!" 

Ollikkalan Muurarit 25.4.17

"Viljo niminen mies"

Lapinlahden Olikkalan kylässä ensimmäisiä tunnettuja muurareita olivat Henrik Ruotsalainen, eli Puron-Ukko, ja Help niminen mies. Kumpi oli ensimmäinen?, keneltä he oppivat taitonsa, vai hoksasivatko, että savu, uunin päälle holvatun kuoren päälle tehdystä reiästä, saadaan korsteenia pitkin ulos, korsteenin teko lienee kätevälle ollut helppoa? Ontto kelo holvatun uunikuoren päälle pystyyn, kivistä ja savesta kuori kelon ympärille, viikon päästä kelon sisään pudotettiin palava tuohikäpry ja formu katosi ehkä liiankin nopeasti. K.A. Gottlund kirjassaan Metsäsuomalaisten parissa v.1817, väittää Ruotsin Taalainmaalla, ”viisikymmentä vuotta aikaisemmin siirrytty ulos-lämpiäviin uuneihin?, oletetttavasti Takka-uuneihin? ”Vastavirtauunit keksi ruotsalainen insinööri noin 1850?”

Puron Ukko muurasi Novalan Jussin taloon uloslämpiävän uunin v.1908. Oli kertonut naapurissa Tuakkilassa: ”Kihlasin Novalan Jussilta tytön”, Hilman kapalosta oli pudonnut hopeinen lantti, Hilma kuuli lapsena ”olevansa Puron Ukon morsian”. Ukko-Heleppi oli korjaamassa Lampuoti Paavo Väisäselle uunia ”vanhan tuvan aikaan”, ehkä Tsaarikin vielä hallitsi? Kerran, ruokalevon aikaan, alkoi kuulua avunhuutoja muurauspaikalta, Väisäset tunnetusti eivät työtä rakasta, olivat jääneet ruokalevolle muurmestarin aloittaessa työt, Helppi oli asetellut suurtakiveä parempaan asentoon, huomaamatta, että hänen pitkä partansa jäi kiven väliin, ukkeli oli lieassa parrastaan, ja tarvitsi apua irti päästäkseen. Ukot Ruotsalainen ja Help, tunnetaan myös tietöistään. Eila Valta kirjoitti Matissa ja Liisassa Ukkinsa hakanneen vuosiluvun Pellosmäen kautta kulkevan tien tienvarressa olevaan kiveen?

Pällikkäläiset olivat surkeiden (kesä-) teiden varassa, paras tie vei Varpaisjävelle, pitkin hietakankaita, Pellosmäen kautta kierrettiin Kumpusen järveä, ja oli ensin kanavan ylitys, Pellossuon vetelä telatienä, ennen Pellosmäkeä. Rumpukasta Kiukonmäen kautta on ollut suonotkoja, Humalapuro on ylitetty Humalaharjulta suoraan Väisälän lähteelle kulkeneella ”telataipaleella”, sillan niskapuut näin jään alta v.-42 ollessani ”halkomarssilla”, minua tosin kiinnosti enemmän biologia, lasinkirkkaan jään läpi näin nuo ihmeelliset toukat joita ryömi puronpohjassa, ne olivat keränneet neulasia ja kiviä ympärilleen suojaksi. Akat, ja setä kaatoivat koivuja, tehden halkoja, ”yleiseen kulutukseen” Lyyti tätini ilmoitti ”siitä kulkeneen maantien ennen”, se on kulkenut meidän niittysarkaa pitkin, telat oli säilyneet vain lähteen reunalla, nousten rinteelle, jatkuen Jaakko Korhosen maalle, kärryn raiteiden jäljet vielä näkyivät sammalikossa.

 Uusitie oli em. sillanpaikasta siirretty keskelle Riittamarin suota, sadanmetrin päähän entisestä, ”Tiemestari” oli ajanut suoria linjoja. Humalaharjulle tie tuli puolenkilomeriä suorana Alelan mutkasta, siihen samanlainen huikonen Tuovilan(Ahola) risteyksestä Humalaharjultajatkui melkein kilometrin Myllypurolle, jatkuen edelleen puolenkilometrin ”heleppi väleinä” Löttökorpeen, ja Sahapuron yli siihen jossa nykyisin on Peräojan Yrjön (Krasilnikoff)siirtolaistila, sitten alkaa sik'sak' sotku, Burtsovin talolle asti, jota parin korjauksen jäkeenkään ole vielä saatu suoraksi!

Syy mutkiin ei ole tietenkään särkyneen teodoliitin, vaan Parkonkorvessa sijainneen teollisuuslaitoksen, jonka tuotteet saivat kirkonkylältä päin, linjaa ajaneen mestarin Eskonsuolla lankeamaan, kuin Ukko Nooan muinoin.

”Heleppi välistä” maitnitsi setäni Antti, joten melkoisella varmuudella väitän Helepin johtaneen Rumpukka-Eskonsuo tien linjausta.

Kiukonmäeltä osti Nyrkkiharju nimisen tilan muurari Santtu Huttunen, Hän oli myös henkilö jolla oli periaatteita, ja myös mietelauseita,kuten :”Taikauskoinen ja tyhmä kansa”, lienee ollut hänen syvällisin tutkielmansa? Kerran hän oli poistuessaan talosta huomauttanut: ”Emäntä muistaa sittä hiiliä uunista vettäessää, minkälaesta ruokoo muurarille laetto!” Korkealta hiilien putoaminen lieteen, aiheuttaa pölyä. Antti setäni oli ollut Santun apuna sinkityn pellin laitossa hellan alaosan suojaksi, hän oli neuvonut Sonnilassa Viljo Rissasta, ”miten Santtu taivutti pellin”, Viljo oli suostunut tekemään siten.

Meille Santtu oli tehnyt Leivinuunin v.1936. Kivistä alaosan, tiilestä hellan ja höyry kuupan, ja myös hormin tuvansisällä, lakassa ja katolla oli käytetty betonitiilejä. Kun muuraus oli edennyt hellanpankkoon, isäni oli ehdottanut: ”Jos silitettäisiin nuita kiv'viin pintoja?” Santtu oli mylväissyt: ”Nyt sinä sen sanotj! Ylleesä hoetaa vua: On se huomenna jo nuin korkeella”, uunistä näkee, hellanlevyn yläpuolisia kiviä on piikattu tasaisiksi! Yhtä Santulle tekemäänsä keitosta mummoni muisti mainita, ruokalistaan kuului lihakeittoa ja rusinasoppaa, ne nähdessään Santtu oli mylväissyt: ”Kaeke mualima ruuvat!”

Oli pistäytynyt meillä kirkonkylän matkallaan Aatu Korhonen, kuiskannut Santulle:”Saen tuolta kirkolta pullollisen pontikanlosua, otetaan ryyppy?” Suomalaiseen perinteeseen kuuluu ryypätä naisilta salaa, mentiin porstuaan, Aatu avasi pullon, ja antoi Santulle, joka otti pitkän huikan, alkaen heti kakoa ja voihkia: ”Tuo Johanna jottae juomista? Kum'mies valeh'telloo pullossa olovan pontikkoo ja tarjookii pirtua!”. Mummoni muisteli:”Santtu vetelj sormillaa kaulasa sivuja, viina poltti sen kulukkua”, Aatu virnisteli tapausta: ”Tienneensä Santun ahneuden viinanperään ja pilaili” (Ollen itse yhtäahne viinaan, tilaisuuden tullen, Aatulla ”liputti paidanhelma”, jos hän oli käynyt Ohemäen takana)

Antti setäni muisti: Santtu oli hyvällä tuulella ollessaan kehunut ”ryhmätyötä”:

”Meellä Antti on tuota kiviymmärrystä!”, kiilauksessa ollut kivi oli haljennut suoraan. Santulla lienee ollut jotain aihetta vähätellä Rumpukkalaisia, "Humalapurosta alakaa Tintanvaltakunta!" Tintta-Jussi Kaikkonen oli Kallion poikia, loukannut jalkansa lapsena, eikä Anna-Sohvin hierojantaidot riittäneet jalan parantamiseen.

Santulla oli ollut vielä slougan: ”Minulla on se Viljo niminen mies!”, lankonsa Viljo Rissanen, joka myös muurasi. 

  Kerran Kemin satamassa oli ollut paha tulipalo, korjaustöihin osallistunut Viljo oli saanut tarjouksen kuudelta mestarilta työhön: ”Nyt on Rissasella valta valita, kenelle menee?” oli Sataman Johtaja nauranut. ”Tietysti menin muurausryhmään”, muisteli Viljo.

Santtu oli taas kerran tullut meille ja muistuttanut: ”Minulla on se Viljo niminen mies, lähetää kahtommaa, mittee se o suanna aekaseks' Aatilassa?”, oli lähdetty, Antti oli Sonnilan kohdalla erehtynyt kehumaan itseään: ”Neuvonj' Viljoo tuolla, pellin viännössä, ja se tek' niinku sinun näin tehnee!” Santtu oli mylväissyt:”Sinun ee oes pitännä sitä neovoo!”. Mentiin Aatilan tupaan, lienee Aatu esitellyt: ”poroluukun tulleen lähes sijansa ryrjään”, ja Viljon paikanneen reijän pellillä ja kiinnittäneen paikan neljäntuuman nauloilla! Santtu sai yleistarkastuksen suoritettua ja totesi:”Nuin minäkii tien', jos reekä tulloo peltiiv'viärää kohtaa, paekkoon sen ja naaloon kiinni neljäntuuman naaloljla!”

  Lapinlahden kunta esitti Santulle laskun äiti Kreetan hoitamisesta, Santtu raivostui, äiti oli jättänyt hänet vauvana Pohjanmaalla talon rapulle, talon ikäneidot pitivät "moosestaan" Jumalan lähettämänä, kastoivat nimellä, ja jne.

Kreetan synnytys tuli viranomaisten tietoon, tapausta tutkittiin ja Kreeta tunnusti kaiken, ja nouti poikansa pois.

Santtu möi Nyrkkiharjun Oskari Peksujeffille, Veekari oli jäänyt Aatilan pihaan kuorma-autonsa kanssa, ja Santtu kuljetti tavaransa autoon hevosella, kuorma oli valmis, "Konitäi puraisi Santtua", hän ehdotti Oskarille:"Puretaan kaappa?" Oskari oli laukku-kauppias, ja kauppias elää voitollaan:"Purkajaisia 5 tuhatta!" Oskari ehdotti. Sitä Santtu ei raskinut maksaa, ja joutui matkustamaan "Tintan valtakuntaan", Kolmanteenmäkeen.

Viljo Rissasen muurauksille naureskeltiin, kerran tuli puheeksi naapurimme Simo Hämäläisen (Viitasaarelta) kanssa, ”Viljo olj muuroomassa koolun uunija, ee niissä pahoja mutkia näkyny, käätiin kahtomassa koolumatkalla ” Simo: ”Et oo osanna tähtäillä nii nuorena, kyllä niissä näkkyy ku kahtoo tarkasti. Rakennusmestari Eero Partanen oli kerran käydessään kysynyt: ”Onko muurari Rissasella ollenkaan vatupassia?”. Aku Karjalainen oli vastannut, hän oli Viljon hanslankari: ”On sillä! Tän'näe uamuna näin kun se tarkasti vatupassilla pystysuoran sivun, kävel' sittä vatupassin kanssa ikkunan luokse ja tarkasti, onko kupla viivae välissä!” Mestari Partanen oli puistellut päätään ja lopettanut kyselynsä siihen.

Metsälässä, Antti Paldaniukselle v.1946 oli Santtu Huttunen ollut muuraamassa, kun Toimi Mikkonen, Tuakkilan vävy, oli tullut kylään, ja ihastellut:” Tervek', Tehhääk' iha kivi uunia naapurillek'?(Toimi puhui Ilomantsin murretta)

Santtu lienee ollut huonolla tuulella, hän ärjäisi:”Nii tehhää, näetä ee tie kukkaa muu kum'minä, ja tämä on viimene minultakkii!”. Toimi kertoi pyytäneesäk' anteeks' Mestarilta, ee hän tulluk' pyytämää uunintekijätä heillek'.

Kiertelin kaivurin kanssa Hernejärveä, Marjoniemessä aterialla kuulin radiosta: ”Kosmonautit maahan palattuaan söivät ensimmäseksi kulhollisen Retiisejä!" Kommentoin: Mnä oesin pyytännä vielä yhenkierroksen lissee, ja vaehtammaa retiisit porkkanoehi!”

Kaivoin Taavetti Kauppiselle ojia, Antti Kauppinen eli syytingillä poikansa luona, ja oli puhelias:”Käytiin myö kerran polokupyörillä Lapillahe Linnasalamella kahtomassa salaojankaevua”, toisen kerran puhe kääntyi Santtu Huttuseen: ”Seel'' nuorena renkinä Marjoniemessä ja osasj' kuj'jeella, kerra ruokalevo aekaan seel' sitonna nukkuissa yhe rengin suihtiohjaksilla penkkiin kiinni!”

Sonnilassa, putosi tuvassa kaksi päätyhirttä iltapäivällä v.46? Serkku Liisa luki koulu läksyjään kun seinä takaa sortui, koulusta palaava Martti Haatainen kulki ”seinän lävitse”, Täti etsi muuraria, vain Santun poika Väinö oli vapaana,

Rippikoulaisen oloinen poika touhusi kammareissa, apunaan Ale Kainulainen, huomasin Alen puheen onnistuvan hyvin viisuja veisaten: ”Kun täetä tapetaan...”, Näin Väinö Huttusen muuraavan Peltolan uuden talon hormia 60-luvulla, katolla, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ja seurasin kotoa, Väinön liikkeet olivat konemaisia, kuin robotilla ja melkoisen nopeita, jos hänet näki vapaalla, hän liikkui kuin hidastetussa filmissä.

Lienee ollut tuon urakan aikaa kun Väinö kävi meillä, ehkä hän soitti taxin hakemaan itseään? Äitini aloitti naisten tavanomaisen utelun ”Kommee poekamies, eekä oo aviossa? Väinöllä taisi olla etiketön Olvin puolen litran olut pullo jano-juomana, ilmeisesti pullossa oli muuta kuin Olvin tuotetta? Väinö vastasi äidilleni: ”Oesin kyllä hyvi halukas lempim'mää, mutta kum'minulta puuttuu tuo lähestymisen taeto”. Taxin tulo viipyi, Väinö humaltui lisää:”Yks' asia on jiäny isävaenoolta mielee, olin lähössä illav'viettoon Lammin Oevan kanssa, isä sano: ”Kun työ nuoret miehet nyt ootta lähössä naesii, ottakkee minut aenae tilikkommaa?” Taxi tuli ja ovella Väinö vielä toivotti: ”Raittiutta!”

Meni vähän aikaa, rakennettiin kirkon kupeelle ensimmäistä Tiilitaloa, nosturi kaatui, oli huutaen varotettu, Väinö, ”Pötvänä” oli nostanut kädet suojakseen, hän ruhjoutui nosturin alle.

Mari Pihakumpu oli hakenut naapuriaan Viljoa muuraamaan: Viljo oli ilahtuneena kommentoinut:”Vieläkö sitä minäkii kelepoon?” Viljo oasi puhua syvällä rintaäänellään vibrato väristen, meille muurattiin 60-luvun alussa karjakeittiöön hormi, Viljo muurarina, olin hanslankarina ja sain seurata mestarin puuhia, jo ensimmäistä votsia muuratessa Viljo alkoi laulaa:”Minä sanoin poejille, mänkee helevettii, kum'minä poeka nussia kelekuttelin”.

Hormi tuli mahdollisimman pahaan paikkaan vesikaton suhteen, eli räystäälle nykykäsityksen mukaan, tuodaan harjalta saakka peltilevy hormin juureen ja särmätään, peltityön kaikkien sääntöjen mukaan. Keskusteltiin kaikesta, huomasin hänen lukevan Kansan Sanan sarjakuvatkin,hämmästyin! Nyt luen itse, enkä hämmästele, parikuukautta sitten Lasse ja Leevi sarjiksessa tuotiin esiin biologin ja uskovaisen välinen ristiriita Taivaan ihanuudesta, Lasse ehdotti:”Tiikerit voisivat syödä taivaassa ruohoa, eikä ihmisiä! Leevi kuittasi: ”Minä en pitäisi siitä!”

Åiti tuli pyytämän muurmestaria kahville? Viljo vastasi ääni väristen:”Eh'hään min'noo ku sekatyömies! Käytiin välillä kahvilla ja muurattiin, hormi nousi pari metriä katosta ylös, noin harjan tasolle, oltiin ilmeisesti lopettamassa muurausta kun mentiin taas kahville, Viljo kääntyi tuvan rappusilla navetan suuntaan ja totesi:”Tuasjko se mänj vinnoo?” Hormi oli tosiaan hiukan vinossa! Mutta Viljon lause sisälsi viestin, ettei se ollut eka kerta!

Pormestarin Saimi huolet 22.4.17

”Lyyti rakas, en voi elää päivääkään ilman sinua”, eli silti 90-vuotiaaksi?

Pormestari potra poika, sai Saimin seuraksensa, pyöränsä tangolle tanakan.

(Posautti poukamahan, lähellä Pehkosen pesuvettä!), kastui kostyymi korea, vettä valui virtanansa. (Pormestari pokisi: Heitäppä housusi hopusti!),

Ettet kylmety kovasti, väännämme veden väkisin, litimärät laskostamme.

(Vääntö tuotti väsymystä, pormestari poloiselle) Sekä tieto tuotti tuskaa.

Tähän päättyi pyöräretki, matka Pamppulan pitoihin. (Sulkeisissa Vapin Villen

riimittelemää)

Topilan talossa tapahtui tämä, yökyöpeli kompasteli, navetan nurkalla narahti,

kusikaivohon kulahti. Sulhasella suunta selvä, sievä Saimi sylihin saada, suukotellen, seurustellen, vokotella vaimoksensa. Voiko kohtalo kovemmin koettaa, kusisena, kotiin Kötteliin kävellä?

Sitten tyttönen töpeksi, Saimi siirtyi Jussilahan, kiireellä Keepinän kotihin, luuliko likka lopultakin, Pormestarin poissa pysyvän? Ei, nyt oli mestat mahtavammat, suvun luona Saimi saartaa. Pääsi Pormestari lähelle, luuli Saimin syliinsä saavan? Liikahti likan lapikas, Pormestarin palleaan pamahti,

Saimin saapas säväkästi. Täys tyrmäys tuli tylysti!

Keepinä katseli, komensi:”Leipääs likka potkit, torjut tuhdin turvallisen. 

Potkua palleaansa, Pormestari ei pahana pitänyt. Hävetti Hintriikan häpäisy!

Kuinka Keepinä kehtasi, tohti tädille tehdä? Tulitikut levitti lattialle, tokaisten: "Ota tuolta tarvitessasj"

Uusi Muoti!

”Tuli tyttö Tiilikasta, ja tykkäs Matti Viinikasta”, Riimitteli Hannes Katainen.

Tyttö tykkäsi ensiksi Kataisesta, joka piikuuspaikassa Hanhimäessä sattui olemaan suutarina, hedelminä suhteesta olivat Joonas ja Lyyti ms. Lustig. Joonas on nuorena ollut renkiä Aatilassa, ilmeisesti yksi syyllisistä jotka yllytti nuorta pienokaista Aatua sanomaan ”gorilla apina”, Aatu mökelsi ”gorriappi”, siitä jäi pilkkanimi, jonka Aatin lapsetkin sai kuulla, ainakin seläntakana Joonas oli ollut kova hevosmies, oli mainittu ”hevoskorpiksi”, joka ei säälinyt hevosia, mutta oli reilu kanssakäymisissään ihmisten kanssa.
 Joonaalla oli ollut kaski Pirttiahon maalla, talosta täytyi olla henkilö riihellä, äitini oli tuo henkilö, kun ohrat oli puitu ja viskattu, oli jaon aika. Joka kolmas kappa kuului talolle, äitiäni oli nolottanut setänsä ahneus, Joonas oli aina antanut kukkurakapan talolle, ja sanonut: ”Nämä eij'joo mittää ristuksen verta!”. isäntä Heekku oli mielissään.

Leski, Miina Katainen löysi uuden rakkauden Matti Viinikan, ja perhe asui edelleen Aatilan mökkiläisenä Ahvennusmäessä, Miina oli keimailevaa tyyppiä, sitä lienee ollut sekin, Hän kysyi Väisälän Johannalta: ”Muistatko missee sormessa mul'lolj kiäre männeellä viikolla?”

Kerran, Miina supatti Aatilan Villiinan korvaan? Villiina emäntä löi ensin käsiään yhteen siunaillen, mietti hetken ja lupasi:”Minä ompelen sen!”

Apteekkari Forsberg kävi metsästämässä Kiukonmäellä, jäniskoiransa kanssa, otti oppaakseen Kalle Haataisen, ja metsästys saattoi alkaa. Koira otti ajon Isostakahasta, apteekkari ampua tömpsäytti, mutta jänis vain haavoittui, ja ajo siirtyi Pikkukahan puolelle, metsästäjät seurasivat kylätien toiselle puolen, jäniksen voimat alkoivat olla lopussa, se loikki Aatilan pihaan, istuutuen, josta...

Saimi piika sen pongasi, piika juoksi tupaan, jossa emännällä oli uuden asusteen ”sovitus käynnissä”, Saimi parkui: ”Tätj', pihamualla istuu verinen jänis!” Villiina ärjyi takaisin:”Etkä tappanna? Ootko sinä velj' Juakon tyttö, ku oot nui avuton? Saimi siihen:”En tiijä?Joonaan tytöks sannoovat!”

Villiina kiivastui lisää: ”Oov' vaet', Juakon tyttö sin'noot!”. Villiina Taavetin tytär oli tottunut kotimökissä jo metsänriistaan. Nyt, oli toimittava nopeasti,”nimettömät” saivat jäädä hameen päälle, uunin loukosta piakka käteen ja ulos, jänis istui edelleen pihamaalla, Villiina mätki piakalla jäniksen hengiltä, kannattaen toisella kädellään nimettömiä, otti myös tapetun jäniksen mukaansa ja palasi tupaan.

Häneltä jä huomaamatta, että apteekkari ja lankomies Kalle katselivat hänen järjestämäänsä näytelmää, suu auki ihmetyksestä läheltä, tarha-aidan takaa!

Kalle olisi halunnut taloon sisälle, apteekkari tarjosi kaatoryypyn, ja kieltäytyi tietäen Kallen suulaaksi mieheksi, joka olisi tuoreeltaan halunnut ilakoida kälynsä esityksestä, kaskiahot oli täynnään jäniksiä, yhden menetys ei harmittanut, kun vielä sai nähdä, emännän järjestämän ”muoti esityksen!”

Aavemainen kaukovaikutus! 20.4.17

Kolmekymmenluvulla, kolme tutkijaa Einstein, Podolski ja Rosen tutkivat valon polarisaatiota ja huomasivat ”aavemaisen kaukovaikutuksen”, jota Einstein ei hyväksynyt, koska se ei sopinut hänen Suhteellisuus teoriaansa,

sitä nimitetään EPR-tutkimukseksi.

Einstein käski Podolskin laatia tutkimuksesta yhteenvedon, näin tuon paperin

Anton Zeilingerin ”Fotonien tanssi kirjassa pienenä kuvana”, ja ”Lontoon murretta” en hallitse tarpeeksi, että tiukkaa tieteellistä tekstiä pystyisin lukemaan, tyydyin A.. Seilingerin sepustukseen, joka alkoi toivorikkaana, että saataisiin ”etiäisiin yhteys” noin vain, loppua kohden kirjan toiveikkuus hyytyi.

Turun Sanomat ehti vuosia sitten rekalmoida, ”Zeilingerin opeilla voidaan seurustella samanaikaisesti: kaukovaikutuksella”, Amerikkaan, kiinaan, Etelämantereellej a kuuhun! Zeilinger on seuraava Nobelisti!

Se kaikki hiipui, NYT toivoni herätti, ”gubitti tietokone”, sen rakenteessa lienee paljon ”lomittuneita elektroneita”?
 ”Aavemaisen kaukovaikutuksen ehtona, on partikkeleiden lomittuminen”

EPR-tutkimuksessa partikkelit olivat fotoneja, Zeilinger pelkäsi avaruudesta tulevaa valoa olevan liikaa, jotta siitä voisi seuloa Etiäisten viestejä?

Jos ymmärsin alkuperäisen väitteen oikein?

”Viestin siirto”, Ei tarvitse valoa, ”Aavemainen kaukovaikutus”, toisi viestin Andromedan Galaksista meille, tai oman galaksimme kaukaisista kolkista.

”Samalla lailla, lomittuneiden partikkeleiden, Romahtaessa”, täytyy vain osata lukea mitä mikin tarkoittaa?

Toivon, että Etiäiset ”valtaavat gubitti-tietokoneen” ja saadan informaatiota kauempaa, kuin omasta aurinkokunnasta!

Minulta vaan loppuu aika!

Lait Saunassa! 20.4.17

                                          Vasta tehty 5.12.! 

                      1. §. EI SEXIÄ    SAUNASSA!

Fiskars Tallholmen                    2. §. TARVITSEVAN VALTA LAUTEILLA, LÖYLYN LYÖNNISSÄ! Poikkeus. YHDEN LÖYLYNLYÖMÄN VUOKSI, KAIKKIEN NAHKAN EI TARVISE PALAA LÖYLYSSÄ!          Se on piru, joka saunassa puhaltaa!

Ohje Vastan käytössä: Kumoa kippo kiukahalle, leveällä liuhalla loiskahuta, vastaa valele vedellä, kääntele kiukahan kerolla. 

Tunnet tuoksun haudevastan, koivun keräämän kesästä. 

                                         Leviää löylyä lautehille, kirpoaa kivistä kuumaa.

Vastalla vihdo varpahia, säväkästi suimi sääret. Polville paukut parahiksi,

raudusta reisiin rapsuttele. 

Kaiva kojo kalvosista, raihnaus ranteista rapista.

   Kivut karista kyynärpäistä, Hosu hiki hauiksista! Kupeet kuumiksi kolua, käyttäin kättä kumpaistakin. 

Hyviksi hartiat haudo, viikon vaivat viruttele.

                                      Vielä vatsaa hierrä hiero, luuttua likaa lehdeksellä!

Lisää löylyä lorauttele, kirveltää korvia, kynnet käryy. 

Kostajan kädellä, lyö lujasti!

  Ripsu riemut rinnastasi, Väreet viiltää vartaloas', 

                                                                          Huuhtoo hyöky hurmiossa!

Auvo, autuus, armahainen!

1998.(Kirjoitettu Fiskarsin DegershönTallholmenilla, katon ruode lautaan)

Ukkini isä Antti Väisänen s.1840-1920, koetti ilmeisesti kokea tuon nautinnon, hän usein kylpi itsensä pyörryksiin? Itse olen päässyt hurmioon kahdesti!