Novalan pihamaalla, ja "Uus-pakanuutta" Pirttiahossa ? 24.5. 017

Kuva Alatalon pihamaalta, Tuvannurkan ja Pihanpää rakennuksen välisestä solasta näkyy Ylätalo (Tuakkila) Eräässä talonkaupassa nimestä tehty Taakkila!

”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, niin tässäkin. Vasemmalla seisoo Elsa Ruotsalainen, vieressään emäntä Eeva Karoliina Ruotsalainen os. Nissinen. Heidän välissään kurkistaa Johanna Ruotsalainen os. Kauhanen. Emäntä Eevasta oikealle on Heikki Ruotsalainen, Alatalo on ”Heekun” koti. Sitten, veljekset Hannes ja Vilho Ruotsalainen, edessä Vilho hän ehti vielä syntyä savutupaan. Oikealla olevat ovat Enni os. Korhonen ja hänen poikansa Björn? Heekku on Ennin eno. Uunin taloon muurasi ”Puron-Ukko” Heikki Ruotsalainen v.1909. Muurari oli Ylätalossa kertonut: ”Kihlasin tytön (Hilman) Novalan Jussilta!”.(Liisa Väisänen, Heikin vanhin sisar käytti veljestään aina Heekku muotoa)

Eeva Karoliina, nuorikkona v.1905 tultuaan miniäksi, sai ensimmäiseksi työkseen kuoria kulhollisen sipuleita, tuvan uuni lämpesi, huone oli savua täynnään, miniä istui lattialla, savunraja oli hieman ylempänä. Heekku, Novan ja Karoliina Ryynäsen neljäs lapsi asui savutuvassa miehuuteen saakka, kunnes kylälle saapui käsityö-opettaja Hanna Kauhanen, ilmeisesti vetämään kurssia? Asunto löytyi Novalan pihanpää rakennuksesta, jonka savuhormin Hermanni Ruotsalainen (Seebramies)korjasi. Olisiko Herman ollut jo leski? Ja Hän ja Heekku olivat kilpakosijoita? Heekku kuitenkin voitti ja sai Hannan omakseen. Jussi ja Heekku sopivat, Alatalo jää Heekulle, ja Jussi siirtyy Pirttiahoon, joka on noin kolmannes Alatalosta, vanhaemäntä Karoliina huomasi kauhukseen, joutuvansa asumaan Pietarilaisen hienohelman hoteissa, ja halusi muutosta, pyytäen tuttua miniäänsä Eevaa, taivuttamaan Jussin edelleen isännäksi Alataloon, ja Heekun menemään Pirttiahoon? Näin tapahtui, Jussi joutui ottamaan velkaa maksaakseen Heekulle erotuksen tilojen kokoerosta. Tuolloin oli metsäkaupoissa muotia ”Laveranssi kaupat”,

joissa metsää myyviä petettiin niin räikeästi, että myyjä saattoi joutua maksumieheksi. Jussi möi ”Kassarikkolehdon”, kerrottiin sen olleen huono kauppa. Alatalossa oli Mökkiläisenä Novan appi Junnu Ryynänen, Riikka vaimo saattoi tuoda ”varpaispullon” jos emäntä makasi ”laps'akkana” ja Junnu muisti kehua vävynsä taloutta: ”Oovat vua potturikkaeta”. Pirttiahoon siirrettiin kammarit Alatalosta, ja pystytettiin sinne, saneeraten mökkiä suuremmaksi?

Paikkakunnalla kulki Asea-radioita myyvä kauppias, Pirttiahoon ostettiin, Väisälään, Hanhimäkeen ja Rasilaan? Pirttiahoon istutettiin omenapuita ja marjapensaita, äitini oli piikana usein ja kuuli Hannan elämäntarinan, käsityökoulu Tampereella 1902. rakastui opettajaansa, koulun päätyttyä romanssi loppui, seuraavana vuorossa oli suutari, se kihlaus purkautui luistellessa järvenjäällä, luistimella reikä jäähän ja sormus järveen. Taavi veli sai opettajan toimen Pietarista, Hanna vieraili veljen luona, komea, hyvin pukeutunut neito löysi herraseuraa varmasti. Taavi lienee järjestänyt opettajan paikan Pietariin Pitkänmäen koulun opettajalle Pöyhöselle, hänelle syntyi Pietarissa poika joka yleni armeijassa kenraaliksi
Seuraavaksi opettajaksi valittiin Rosa Kivilahti, leskiihminen, Ukkini lampuoti Paavo oli ehdottanut "Nuorempia miehiä, iäkäs nainen ei jaksa kauan pitää koulua!" Johtokunta ei yhtynyt, Rosa Kivilahti oli vielä paikalla, sääntöjen vastaisesti. (Rosa vieraillessaan: "Minä tykkäsin pahaa kun Väisänen vastusti valintaani, mutta olen huomannut ettei tosilla johtokunnan jäsenillä ole mielipiteitä mihinkään asiaan"
Kerran, äitini kutsuttiin apuun kiireellä, v.1938. Hanna esitteli: ”Minulle tuotiin tämmönen, mitä minä teen tälle?” Kauhun paikka oli heitteille jätetty poika, jota tarjottiin kasvatiksi, Heekku ilmeisesti toivoikin sitä, koska omia lapsia ei ilmestynyt? Hanna ei suostunut kasvattajaksi, hän oli tottunut rooliinsa eikä halunnut muutosta, pojalle etsittiin toinen paikka. Heekun aitassa äitini sanoi Matilleen ”joo”. Kerran Heekku oli käskenyt Matin poistumaan aitasta, mutta koijari palasi takaisin.

Setäni Antti oli iäkkäänä vapautettu rintamapalveluksesta , sai määräyksen auttaa Heekkua Rankojen ajossa metsästä v.1942, äiti puki minulle talvivarusteet, ja me miehet ajelimme kuululla iukutammalla Vapulla Pirttiahoon, minut riisuttiin ja Hanna emänta kantoi ison pinkan SEURA-lehtiä luettavakseni, en osannut lukea, kuvia selailin ja ihmettelin emännän pikkuvarpaita, ne olivat toistensa päällä, myöhemmin ymmärsin ”kauneudesta saa maksaa ja kärsiä tuskia”. Väsyin Matti Mainion ja Jussi Juonion katseluun, ratsupoliisi King jäi mieleen. Rippikoulu iässä Zane Greyn teokset olivat minulle tärkeitä. Huomasin Ratsupoliisi Kingiä kertoneen juuri Zane Greyn. Setäni herätteli kotiin lähtemään, olin sammunut Pirttiahon seslonkiin. Oltiin jo kolmannella luokalla, äitini ilmoitti, Pirttiahossa on Robinson Rucoen Ihmeelliset seikkailut, kirja, sovimme että Matti Korhonen kysyy, ja Heekku purki ranka kuormaa pihalla, Matti kysyi: ”Onko teillä Robinson Rucoe? Heekulla löi tyhjää? Minä lisäsin: ”Semmonen kirja kun Robinson Rucoe? Heekku alkoi virota: ”En minä muista? Seuraavana päivänä Heekku oli taas pihallaan ranganajossa, nyt Hän tervehti meitä: ”Meellä on se kirja, suap sen laenaan!” Päätimme että Matti lukee kirjan ensiksi, ja niin kävi, mutta Matin isä Jaakko luki myös ja innoissaan kertoi meillä, mitä kummaa Ropinsonille tapahtui. Heekun ja Hannan muutettua kirkolle, äitini toi Heekulta potilaalle Walter Scottin Waverleyn ja Kenilfort I-II osat, Waverley on hyvä seikkailukirja Englannin viimeisestä kapinasta, Kenilfortit tympi ja ovat vieläkin lukematta.

Sitten kuoli Heekku kirkonkylän ensimmäisessä kerrostalossa, he olivat muuttaneet siihen omakotitalostaan Asematien varrelta. Hanna kuoli vuosia myöhemmin ja isäni rohmusi jäämistön huutokaupasta Ristipistotyön, ja pari taulua. Ristipistoseinävaate kuvaa Väinämöistä kutsumassa Ilmarista katsomaan kuuta kuusenlatvassa, on Wendelinin piirros postikorttiin. Äskettäin aloin epäillä, Kopiota HEILIGER HAIN, ”Uuspakanoiden kultti tauluksi ?”, Wikipedia ainakin kertoo siinä uhrattavan muinaisille Jumalille.

Olivatko Taavi ja Johanna Kauhanen, ”Uuspakanoita” Suomessa?, se oli muotia Saksassa yläluokan keskuudessa, kenr. Ludendorff muiden muassa, ylvästeli Uuspakanuudellaan.

Kuvasta, Vilho, emäntä Eeva ja Hannes kuolivat ”kahdenvuoden sisällä”, kuten pappi siunatessaan Hannesta mainitsi! Emäntä Eevan siunaus sattui Kkh. Hirvosen kannalta huonolle päivälle, hän oli juhlinut ja lähetti kappalaisen puolestaan ”huonosti informoiden”, ja siunaustilaisuudesta tuli farssi! Josta isäni osasi veistellä, olihan siunattava anoppi: ”Siinäs' saivat!

Katselivat ihmeissään toisiinsa, kenestä pappi oikein puhhuu? ”Tämäkin vanhus joutui kohtaamaan kuolemansa yksinäisenä!” Mummollani oli kaksi tytärtä, ja poika jatkuvasti läsnä. Hanneksen hautauksessa olin mukana ja kuulin kuiskeen: ”On kuin toinen ihminen?”, Olin kahdenvuoden aikana laihtunut noin 40 kg?

Heiliger Hain

Juuvelin versio nimelle Mörköharju! 22. 5. 17

Juuvelin Juttu 8

Pitkänmäen Pirttiahoon, jo vuosia autiona olleeseen taloon saatiin kyläkauppa, sen järjesti Eemeli Korhonen, eli ”tynkyrä”, hän oli menettänyt oikean kätensä rannetta myöten. Vamma ei hidastanut hänen hommiaan, hän oli nikkari ja kirvesmies, piilu näkyi heiluvan normaalisti Lammakkeen Sahapurolla salvoksella kun Eemeli veisti Kannasmaan siirtolaistalon hirsiä. Asiasta tietämätön saattoi hämmentyä kädestä tervehtiessä, Eemeli tervehti vasemmallaan, kiepauttaen käsivarttaan saaden kämmenen vasten toisen kämmentä, hän myös nikkaroi, meille korjareen ja sammion.

Maalaiskaupat ovat yleensä aena aak', joten oltiin pyhänä naapurin Matin kanssa ostamassa karamelleja, myös Juuvel oli käynyt kaupassa ja istuttiin jo tuvan puolella, ja seurattiin keskustelua Eemelin ja hänen teini-ikäisen tyttärensä välillä, kannattaako kuunnella Sunnuntain toivottuja radiosta, Eemeli ratkaisi asian sulkemalla radion, tytär vastasi marssimalla kammariin, läimäyttäen voimalla oven kiinni takanaan.

Ilmeisesti joku lapsista ihmetteli: ”Kumma nimi Mörköharju, mistähän sekkii on tullu?”

Mörköharjuksi kutsuttu paikka on Pirttiahosta noin kilometrin etäisyydellä, Kiukonmäkeen kuuluva pientila, Pirttisuon takana, siellä oli asunut maakorsussaan Anaski perheineen.(Kauppis Heikki)

Osaltani kiljaisin keskusteluun:”Isä kerto Kiukon Aatin sanoneen, että siellä on tapettu karhu keehäs'ansalla”

”Ee, siellä o ollu karhunpesä”, kuului viereltäni Juuvelin hiljaisella äänellä esitetty väite,

Juuvel jatkoi juttuaan: ”Kun oltii varmistuttu että karhu olj' pesässää tehtii pajassa keehäitä joka miehelle”, Juuvel näytti kädellään sormet supussa, millainen keihään kärki oli. ”Sittä siihe keehään kärkee pit' takkoo semmone risti”, Juuvel' näytti millainen, laittaen ranteensa ristiin, kuvaten ristiä, (Juuvelin ei tarvinnut selittää ristin merkitystä, isäni oli satuja kertoessaan maininnut ”Karhun voivan vetää keihään sisäänsä, ja voi saada metsästäjän kynsiinsä, ellei ole tuota ristiä”)

Juuvel jatkoi: ”Sittä mäntii varovasti pesälle, mutta karhu ryntäsj' nii rajusti ulos että miehet säekähti eevätkä suaneet iskettyä keehäillää, karhu juoks' mehtää miehet perässää...

Sii'nolj lähellä semmone rasi, viertämätä jätetty kaski jossa törrötti keskellä iso puu joka olj jiäny kuatamata, karhu kiipes siihe puuhu ja jahtoojat piättivät polttoo kasken puu ympäriltä, jotta kerhu suahaa tapettua.

Puu ympärys tuliteltii ja tuleroehu ympäröi puun, karhu puota romahti muaha niihi liekkii ja kuelj siihe, mutta turkki siltä palo pilalle, vua kämmene kokone lämpäre säely muata vaste”.

Juuvel kuvasi alaa kämmenen ympäri pyöräyttämällä toisella kädellään.

Puakki

Juuvelin juttu: Presidentti Kallio onki lohia Somssankoskella!

Juuvelin juttuja 7.

Juuveli maalasi kotiani, veljeni Matin kanssa, ensin asuinrakennus sen jälkeen vuorossa olivat navetan yläosien maalaus, sen seinät oli muurattu luonnonkivistä.

Oli kaunis aurinkoinen päivä, naapurin Matin kanssa päätettiin lähteä Humalalammelle onkimaan, kaivettiin pellonpientareesta matoja pieneen säilykepurkkiin, ja sitten kuiskasin Matille: ”Kysytään Juuvelilta syöpkö kala onkee?”

Maalaajat olivat navetan katonlappeella, jossa heillä oli käytössään siirrettävä kattotikas, Juuvel oli jo 70-vuotias ja seisoi toinen jalka tikkaalla, toinen pärekaton räystäällä ja veteli maalia kaksin käsin pitkävartisella lattia harjalla, Matti veljeni oli rähmällään katolla, toinen käsi tikkaassa kiinni, toisessä kädessään hänellä oli ”rapparin pensseli”, jotka Juuvel ilmoitti kelpaavan hyvin punamulta-maalaukseen.

Hihkaisin katolle päin kysymykseni: ”Syöpköön tänäpäevänä kala onkee?” Juuvel lopetti sutimisen siirsi piippua suupielessään ja ilmoitti: ”Syöp'hän se jos pistättä ensiks lieron onkee!” Sitten hän kääntyi veljeni Matin suuntaan: ”Mutta lohj' se syöp' mielellää sit'sontiaisia, ku sillä on'ne kiiltävät siniset siivet...”, näin veljeäni kouristavan pidätetty nauru, nähtävästi hän jo ennakoi mitä seuraa?

Naapurin Matti ja minä emme tarvinneet lisäohjeita vaan lähdimme kävelemään Humalalammelle.

Juuvelin juttu: Kerran Kyösti (pres. Kallio) tulj virka-aatollaa Kukkosahhoo kyläilemmää, vaehettiin kuulumiset, Selma kavittel' vieraa ja sitten Kyösti kysäs': ”Voeskoon tiällä jossae onkia lohia, minulla on kalavehkeeet aatossa mukana?”

Minä ilimotin: Ohhaa niitä tuolla Varpasjärvellä Somssankoskella, männää huomenissa sinne! Niin tehtii, ajettiin Somssankoskelle.

Kalliolla oli hienoja perhoja ja bambuvapoineen, minä tekasin solakasta rantakoevusta vavan ja siihen sitasin vahvan siiman ja piähän täkykoukun, koukkuun suolasilakan tävyksi.

Kallio heittel ongellaa perhoo ja minä silakkoo, kummallae yhtä huono tuuri ee suatu lohia. Mutta siinä lähellä onki Sihnan Lassi niminen kulukurj, se nostel lohia ja välillä se pujahti lepikkoo, takasi tullessaa  se kuletti koprassaa jottai jonka laetto onkeesa.

Ilimotin Kyöstille, että mään mehtää tarpeelleni ja mänin kytteemään mittee Sihnan Lassi tekköö metässä? Hetken piästä Lassi ilimesty lähelle ja alako kiännellä kuivahtanneita lehmänpaskoja, otti kopraasa löötyneetä sit'sontiaisia, mänj takasi joerantaa.

Minä rupesin nyt kiäntelemmää paskoja, löysin kaks' sit'sontiaesta ja juoksin rantaa vaehtammaa uuven tävyn ja kun sit'sontiane olj ongessa lohi iski täkkyyn kiinni, kiskasin lohen mualle.

Kun kalamies on katteeline myös Kallio kysy: ”Millee tävyllä lohen saet?” Näätin sille sit'sontiaesta jonka laetonj just' koukkuu, ja nii pit' presidentti Kallionnii lähtee kiäntelemmää lehmänpaskoja, perholla ee suanna lohia Somssankoskesta.

Annti Väisäsen kertomana, kun kysyin Matti veljeltäni juttua? ”Sen sama jonka Antti kertoi”.

Puakki

P.S. Lukusilla lukkari yritti korjata Paavo Korhosen? puhevikaa ”Sinä” kuului ”Sihnä”viimein kouluttaja kyllästyi: ”Ole sitten sihna-Paavo loppuikäsi”/ Lassi oli Paavon poika/ Savon Sanomat/Aikojen takaa.)

Juuvel oli veteraanina vapautettu, äksiisin, Taakse poistu! komennosta.

Juuvel Suojeluskunnassa 6

Syksyisenä sunnuntaipäivänä Antti Väisänen oli metsästämässä tavalliseen tapaansa, tuona päivänä hän sattui kulkemaan Lintupuron varsia ja saapui Kukkosahon lähelle, hän kuuli mäeltä sotilaallisia komentosanoja, nousi mäelle meni ääniä kohti katsomaan kuinka suojeluskunnan äksiisi luonnistui?

Aukealla aholla harjoittelemassa oli Pitkänmäen nuoria miehiä, mukana oli myös jo ikämiehiin kuuluva Juuvel, osastoa koulutti Juuvelin veljenpoika Antti Korhonen.

Nähdessään tulijan Antti komensi : ”Paikalla tauko! Kääntyi tulijan puoleen:”Terve Antti! Ruppee sinä kouluttammaa meetä, ku min'noov' vua suojeluskunta alikersantti, ja sin'noot kuitennii reservin alikessu ja ossoot komennot paremmi!”

Setäni kertoi suostuneensa, äksiisi alkoi (saattoi kuulua mutinaa ”kommunistin poeka pantiin komentammaa”) Kivääriotteet onnistuivat jotenkin, (hihnasta-) olalle vie ja jalalle vie, sekä kännöksistä ei ryhmän komentaja huomauttanut.

”Taakse poistu!” komentoa Juuvel ei noudattanut. Antti karjui: ”Miksi Juuvel ei noudattanut komentoa?”

Juuvel: ”Veteraanit on vapautettu, poistu, sekä maahan ja ylös äkseerauksesta!”

Setäni huomasi sopivan tilaisuuden lopettaa: ”Eehän tästä tule mittää jos osa ryhmästä ee tie komennon mukkaa, paikalla tauko, lepo. Jatkakee keskenännö, minä en ossoo komentoo ku osa ee tie kaikkia liikkeitä”

Setäni päätös saattoi olla helpotus monelle ryhmässä olleelle, ja voi ihmetellä Myllymäen (Pirttimäen) nuoren isännän vapaamielisyyttä kun suostutteli kommunistin pojan osastonsa komentajaksi.

Talvisotaan lähteviä oli saatettu juhlien Pitkänmäen koululla, puheita pidetty ja opettaja Hilja Paldanius lienee toiminut seremonian johtajana, myös Juuvel oli ottanut puheenvuoron, mennyt korokkeelle ja tehnyt asennon: ”Poejat kun vua muistatta rippikouluvalan ja sotilasvalan, nii ootta turvassa”. puheenvuoro oli päättynyt itkuun.

Koulun oppilaista kymmenkunta kuoli sodassa.

Vuonna 1946 Opettaja Hilja Paldanius jakaessaan meille 3-luokan oppilaille uusia Maantiedon oppikirjoja, ilmotti: ”Sutatkaa lyijykynällä mustaksi piirros Suur-Suomestä”, jatkaen paatoksella: ”Niin siinä sitten kävi kuten ennustinkin -41.:Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa! Ja johtokunnan jäsen Pellonpään Heikki kysäisi: Mitäs se opettaja puheleekaan?”

Puakki

Juuvel, Sukellusveneen kipparina! 22.5. 17- Peter Madsen väittää..

JUUVELIN juttuja 5

Juuvel oli mukana ns. Pihkalan kaartissa Ykspihlajassa, kun murrettiin lastaajien lakkoa, töistä ja siihen liittyvästä ei ole säilynyt juttua, sitäkin enemmän kaikesta muusta. 
(Hesarissa 13.9. 2017. kerrotaan tanskalaiskeksijä Peter Madsenin väittävän, että toimittaja Kim Wallinin pään irroitti sukellusveneen luukku. Mutta tapahtuiko sukellusveessä murha, sitä tuskin koskaan saadaan selville. Wallinin kuolinsyytä ei tiedetä, sillä raajat ja pää ovat yhä kateissa)

Juuvelin juttu:

”Siihe Ykspihlajan satamaa seelasj' kaks sukellusvenettä, ja niitä mäntii kahtommaa kuv' vua työjohtaja silimältä vältti. Sittä kerran kun sukellusvennee kapteen miäsräsj': Sukellus!

Se, ee ehtinnäkkää ite sinne vennee sisäpuolelle kokonaa ja vetäsj'tä piätää alas, ku se sulukuluukku tulj' liukumalla sivusta ja leekkasj' kaalan poekki, piä putosj' merree, siinä muutama mies pyörty, eevät kestäneet vere näkemistä.

Siinä synty sekasorto ku verta roesku sukellusvennee kuppeelle ja merj' muuttu punaseks' siinä mihinkä piä putosj'.

Minä olin kapina-aekaa nähny piättömiä, ja ranaattiin kappaleeks' leekkelemiä, nii tuon näkemine ee vielä minua hetkaattanna paljookaa, otettii miehissä sootuvene ja mäntii sinne missä kapteenin piä kellu pinnalla, nähtävästi se kun piässä olj' koppalakki, siinä ollu ilima kannatti, olj'haa se verine, muut ee uskaltanna nostoo sitä merestä, seel' minun tehtävä. Joku työnti minun poloville aerolavan, minä kielsim, Millee myö soovettaa jos toene aero poekessa? Se aero antaja olj' entine mer'mies: Älä huoli, soutaminen käy hyvin yhelläkin airolla! Se siirty puatin perrää , seel' niitä satamapuattija niissä olj' vielä hankae perälaavassakkii, siihe se laetto se viimese aero ja alako sitä heelutella ku kala pyrtöllää ja vene tottelj', kiänty minne haluttii!

Viime tokenivat sukellusvennee miehettii ja tulivat ottamaa piällikkösä piä minulta, alj'upseer iha kiitti vielä minuva ku olin kunnijoittae kohellu heejä kapteenisa piätä! Seel' kyllä se mer'miehe ansijoo, min'noesi nostanna piä puatipohjalle, sen enempee hienostelemata.

Seoroovana päevänä enne töehi alakua Pihkala alako minulle ehotella: Se on kuule Korhonen nyt nii, että tuon sukellusvennee miehistössä ee oo löötynnä yhtää halukasta laevam piälliköks, ne on liian järkyttynneetä kapteenisa kuolemasta.

Sinuva on pyyvetty, väliaikaseks päälliköksi minun puoltolauseella, sanoin sinun olevan sopivin meidän porukasta!

Minä suostunj' ja ensiks' mänin sukellusvenneelle tutkimmaa siellä paekkoja, ne oovat hyvi pienet, siellä ee paljo sylijä levitellä, välissä on vesj'tiiviitä laepijoita joista miesluukusta puikahettaa läpj' kyyryssä ja tuo vesj'tiivis luukku ov vua ovena, ne sannoo laevassa seeniä laepijoeks'.

Sem'minä tarkasti läpj'kotasi sen sissää mänöluuku, ettee minulle kää niinku sille kapteenille ja opettelin silimän kuvvaemessa kyykistymmää ja vetäsemmää piä vennee sisäpuolelle.

Viikon ohjelmaan kuului maaliin ampuminen sukelluksesta, minun sukellusvenneen tykki sae ensiks' osuman mualiin, ja myös voetettiin se kilipaelu, viikon piästä Laevasto järjestii sukellusvenneelle uuven piällikön, ja minun pesti piätty”

Isäni protestoi sedän kertomusta: ”Tuoho aekaa ee vielä pystytty ampumaa tykillä veen alla, nyt jo pystytää”

Eikä ammuta vieläkään, tykillä veden alla, isä oli seurannut Maailmansotien vaiheita ja tiesi torbedojen käytöstä laivaston sodassa, ja sotki tykit torbedoihin?

Mutta, kyseessähän on Juttu, yksityiskohtien ei tarvise olla todellisia...

Puakki

Juuvel lakonrikkurina! 22.5. 17

JUUVELIN Juttuja 4.

Juuvelin juttu: Sillo, Ykspihlajassa ollessa luettii lehestä, että ilimalaeva lentää Helsingistä Ooluu, sittä sem'pit' lentee vielä Ruohtii ja Tukholmaa mut' yks miehistöstä olj' saerastunna matkuitaessa ja se pit' suaha noppeesti hoetoo, ja sev'vuoks ilimalaeva laskeetukkii Ykspihlajaa, ja siitä potilas vietii Kokkolaa saeraalaa..

Sen ilimalaeva kapteen tunti Martti Pihkalan, ja kuinkas ollakkaa jo samana päevänä Martti alako jutella minulle: ”Ne tarvihtoovat sinne ilimalaevallee äkkiä yhe lisämiehe, aattelin esittee sinuva kapteenille, mut'ten tietännä pyörryttääkö sinua korkeella ollessa, ja että haluvatko ies lähtee matkalle, ilimalaeva lentää pitkäm'matkam' mere ylj' Ruohtii, iha piäkaapunkii Tuholmaa asti?”

Ilimoti Pihkalalle, ettee oo vielä löötynnä nii korkeeta paekkoo et'toes alakanna huimoomaa, on tullu mualattua korkeetakkii kattoja, korjattu ja mualattu muutamia kirkoristijä, ja matkalle suatan lähtee vaekka het'..

Pihkala sano minulle:”Asija o sem'puolee selevä, ilimotettaa kapteenille jotta Korhonen'non halukas lähtemmää, eekä sem' piätä huimoo tae pyörrytä korkeellakkaa ollessa, jos lähet nyt mukkaa nii suat' ite huastella kapteenin kanssa ja ehkäpä voet' katella paekkoja sisäpuolella ilimalaevassakkii?

Ilimalaevan kapteen sano ensmäeseks' ehoks' sen, että tupakkavehkeet pit antoo sen huostaa jo portilla, missä niil'lolj teltta konttorina, tulentekovehkeet, tulukset, tulj'tikut ja pensiinsytyttimet kuulu koko rotokolla kokonaa, sen kapteen ilimotti, ennen'kun piästi sissää, ilimalaevassa ee suanu polttoo tupakkoo, sae purra vua mälliä, tae vetästä sieramee nuuskoo, tae panna suunuuskoo ikenee, huule alle.

Aattelin jotta muutama viikko sinne, tae tänne männöö tupakoematakkii mälliä puremalla ja pestaavun mukkaa. Kokkolasta kävin ostamassa nuuskat ja purutupakat matkalle ja piparminttu pastillija pussillisen.

Kun kaekki tarpeelliset matkatavarat lastattu, ruuaks olj palavilihhoo näkkileepee ja kirnupiimee semmoset ev'väät eevät pillaannu pitkälläkkää matkalla. Kaasua olj' otettu varalle, samonj' olj' hiekkapussija paenolastina jos tarvihti piästä noosemaa ylemmäks'. Alakuun tuntu ilikeeltä ku kovempi tuulenpuuska lähti viemää ilimalaevoo äkkiä sivusuunnassa, mutta siihennii tottu.

Kapteen ties' jotta olj' evullisempi männä het' Pohjalahe ylj' ja lentee Ruotin puolta etelää Tukholmaa päe, tuulet sopi sillo lentämissee paremmi. Sittä lähellä Tukholmoo selevis', että ite Kuningas Kustaa tulloo tervehtimmää meetä, ja se antaa kättä meelle jokkaeselle ilimalaevassa olijalle, kapteen joka osasj' huastoo ruohtia opetti meetä sanomaa: Ku morken majesteetti! Sitä opeteltii monet kerrat.

Sitten ku ilimalaeva olj' suatu ankkuroituva suurelle kentälle, alasmenoluukku tarkasti korokkeen kohalla jolta kuningas tervehtis meetä. Myö syötii jos vaekka suahaa kaavannii ootella sitä kuningasta, se olj' virhe, kuningas tulj'lii het', se tulj' kommeella hevosvaljakolla, jota vet' neljä hevosta, kävel' iha juoksuaskelin portaat ylös, kerrottii se olovan urheelumiehiä, sen huomasj'.

Soittokunta juhlisti seremoonijoo, ku kapteen kutkotti ensmäesenä antamaa kättä kuninkaalle ja sano sen: Ku morken majesteetti, minä pijin kiinni kapteenin vyöstä, ettee se huiperru vaekka alas luukusta.

Seoroovaks' olj' sittä minuv'vuoronj', kapteen esittelj' minut rotolollan mukkaa: ”Hänen kuninkaallinen korkeutensa ja Korhonen”, kumarruin ja tartuin kuninkaa kättee, ehi vua sannoo: Ku morken.., ku rapa purskahti suuhu ja pit' vaemmalla käellä paenoo suuta, etten oes' oksentanna kuninkaa piälle.

Onneks' minuv' vyöstä olj' pitelemässä riskimies, muute oesin rojahtanna luukusta alas kuninkaa piälle.

Seremoonia jäläkee piästii jookolla loppupäevä kahtelemmaa Tukholman kaapunkia, kapteen anto takanaa pitämäsä tupakat ja poltettii tupakkoo kokoaeka, ku tultii takasin ilimalaevalle tupakat olj' tuasj' annettava kapteenin taakse, sittä alakuvalamistelun jäläkee noostii ilimaa ja lähettii mere ylj' Helsinkiä kohti. Sieltä matkustin Ykspihlajaan junalla.

Kuulin sedaltäni antilta, ja tädiltäni Elsa Ruotsalaiselta / Puakki

Juuvel, Aktivistina! 22.5. 17

Juuvelin juttuja 3.

Juuvelin juttu: ”Myö asuttii Selman kanssa sillon vielä Ryynälänmäellä ku yhtenä päevänä kävel meelle tuntematon mies, näk'hän sen piällepäe jo että seel lukenut immeene ja ku se alako kyselemmää jotta löötyskö paekkakunnalta kaks isämmuallista immeestä jotka toevoo suomesta tulovan itsenäese valtio? Kuul sen puhheesta jotta seelj etelä suomesta kotosi.

Ilimotin löötyvän, aenakii tuossa nuapurissa on yks.. ”Ee nimiä!” vieras äjräs noppeesti,”Ee mittää nimiä, nii o paras kaekille ku ee nimiä maenita millonkaa huastellessa näestä asijoesta.”

Vieras alako kysellä minkälaesija järviä tae lampia paekkakunnalla on, semmosia joihinka lentovene voes laskeutuva? Ehotin ensmäeseks Juakonjärvee jonka tulija olj tietysti nähny jo tullessaa.”Ei, se on liian lähellä rautatietä ja Pajujärvenkylää, parempi olisi mesässä oleva lampi!”

”On semmonennii”, ilimotin, ”Kortelampi tuossa mäen alla on vua alle kilometrin piässä meeltä!”

”Sellainen sopii mainiosti, käydään vielä tarkistamassa paikanpäällä”, mentiin lammelle ja vieras hyväksyi lammen, käski niittämään rannalta kortteita pois venevalkaman kohdalta ja järjestämään siihen veneen, jolla voisi soutaa lentoveneelle ja pois.

Tääty laettoo lammin molempiin päihin valakeet vuatteen suikaleet merkiks, ja pimmeeaejaks' kaks' myrskylyhtyä, että lentovennee kuski näkköö mihisuuntaa pystyy laskeetummaa. Vieras anto vielä tunnussanan jonka seoroova tulija sannoo, ja se tietää millonka lentovene laskeutuu lammelle, ”Että olkaa valmiina!” Myö Rapako Ierika kanssa laetettii hurstia puihi lammin kumpaannii piähä ja varattii myös myskylyhtyjä yön aejaks.

Matkustajia alako tulla, ilimottivat tunnussanan, ylleesä ne tulivat jo eellisenä iltana Pysäkille ja kävelivät sieltä meelle, niill'olj taskussaa piirretty kartta pysäkiltä Ryynälänmäelle, kävin hakemassa Rapako Ierika avuks ja valamisteltii aena lammilla viitat kuntoo lentovennee kuskille ja lentokone tulj suunnillee luvatussa aejassaa ja laskeetu vettee nii että laeneet loeski. Kuski huasto jottae ulukomuakieltä ja matkustaja mongerti samalla laelle vastaa, siitä arveli että seel lukenut mies, vaekka olj'lii vielä poekane iältää.

Yheltä matkustajalta saen kuulla, että lentovene kuletti hänet Ruohtii ja sieltä matka jatku, siitä arvasin että neel' niitä joeta aktivistiks sanottii paremmaväe piirissä”

Isäni Matti Väisäsen kertomuksen mukaan, ja äitini oli nuorena kotonaan kuullut Juuvelin kaverin olleen Ryynälänmäki jutissa aina Rapakon Ierikka, joten liitin hänet mukaan.

Puakki

Ensimmäinen keino hedelmöitys! 22.5.17

Juuvelin Juttuja 2

Kuten edellisestä jutusta huomasimme, Juuvel’ jäi perinnöttä kotoaan, mutta olihan Englannin kuningas ”Johan maaton”, vaikka hallitsi valtiota. Samoin Juuvel’ nai tytön Selman samasta Tuakkilasta kuin vanhempi veljensä Antti, ja perusti talouden Ryynälänmäkeen Lapinlahden Pajujärvelle.

Juuvelin juttu: Sillon tsaari aekaa, monj' mies lähti Ameriikkaa tienoomaan itellee talorahoja, kuulin Rapako Ierika kertovan, mite sieltä Lukkarilan puolesta olj’ kanssa yks' mies lähtennä, ja jättännä akkasa tänne, ku siihe aekaa laevalippu makso jo yhelle immeeselle nii paljo, että olj’ usseemma laenattava matkarahat jostae, ku omat rahat ee matkaa riittännä.

Ku pariskunta olj’ vielä lapseton, akka alako vuen piästä kyllästyä yksin elämisseesä ja kirjotti miehellee: Ku nyt oot suanna olla hyvissä hankkeessa ja tienanna niim’paljo, että jo kehut rahojas’ sinulla lienööv’varroo matkustamisseennii ja voesit välillä käävä kotona ja yritettäs suaha jäläkikasvua meejännii perheelle?

Mies olj’ vastanna: Semmose asia tähe ee kannata lähtee merta ees’taas seeloomaa, mi'nen tykkee ollenkaa laevalla olemisesta, oksennan aena jos vähäsennii tuuloo. Mutta se laps’asia suahaa kuntoo iha näenikkää kirjeellä, minä kään jossae suuren kaapungin saeraalassa ja siellä otetaan taltee minun siemennestettä, ja neste laetettaa guttaperkka putkee, ja niitä semmosia säelytysaeneeta siihem’mukkaa. Sen pakkaakse sisällys säelyy nui puel’vuotta, siinä aejassa sinä jo suat kirjee ja hoejat hommat kotona vaekka saanassa vaekka kupparin kanssa, se suap’puhaltoo ne nesteet siitä putkesta sinu emättimmees ja hyvässä lykyssä yheksä kuukaaven piästä sinulla on laps’ soovateltavana?

Niin’nolj’ käännä, laps olj’ ollu vielä isäsä näkönennii, jotta ee tullu kellekkää eppäälyksijä isästä!”

(Aiheen juttuun kuulin isältäni Matti Väisäseltä, hän lienee kuullut jutun äidiltäni, mutta aiheen arkaluonteisuuden vuoksi hän ei puhunut siitä meille? Sen hän kertoi, että Juuvelin jutuissa Ryynälänmäeltä keskeinen henkilö oli aina ollut Rapako Ierikka)

Puakki

Meht'kana jahtia! 18.5.17

Kerran iltapäivällä lähdin yksipiippuisen haulikon kanssa Humalapuron varresta metsästämään sorsia, syksyllä muuttoaikaan niitä saattoi parvessa olla kymmeniä. Kerran olin juuri sieltä minne menin ampunut pienoiskiväärillä sinisorsan aivan puronrannasta, suoraan alas ampuen, sorsan ääntä matkien se siihen tuli, ehkä ”pullasorsa?”, ainoa joka jäi puroon, toisten kimmotessa lentoon.

Ammuin sitä ensin veteenkin, mutta ainoa reikä oli tuo ylhäältä alas ammuttu. Tällä kertaa sain tallustella tyhjää puron vartta, alkoi hämärtää kun käännyin takaisin, ja päästyäni Kivilamelta tulevalle onkiuralle kävelin sitä myöten Patvikkolehtoon ja Laanille, setäni Antti odotti maantienvarressa:”Äsken lenti meht'kanaparvi tuolta laanin takkoo, tuone Patvikkolehon taakse, näättivät laskeetuvan ihan suon laetaan!”.

Lähettiin kahtomaan onko ne ihan siinä, polut olivat kankaalla hyviä kävellä, suon laitaan päästyä. Näin valkoisen meht'kanan piirtyvän mättäällä mustaa taustaa vasten, hiivin pitkin askelin hiukan lähemmäksi ja kun alkoi tuntua, ettei enää kestä lähestyä, nostin piipun silmäntasolle, kirkasjyvä oli hyvä hämärässä tähdätä laukaisin, parvi pelmahti lentoon

”Jäeköhä yhtää? Antti kysyi takaa. Kuului siipien takomista ”Jäe!”, mentiin äkkiä tuo 20 metriä, ”pian Antti oli pelkkiä pitkiä käsiä”, kun hän kumarassa kahmi käsiinsä kaksi meht'kanaa sammalikosta:”Jo tämä onnistu hyvästi!”, purkautui Antilta metsästäjän ilo saaliista.

Kotona Antti eli uudestaan tuon metsästyksen riemun:”Puavo jutki kävellä pitkillä askelilla lähemäks' ja pammaatti kaks meht'kannoo hengiltä!” Aikaa oli kulunut 20-vuotta siitä kun Hän narrasi minut juoksemaan meht'kanan jälessä silloin jälkipuhe oli toisenlainen: ”Jottae siinolj tehtävä, Puavo pintti siäret viärinä pitkin suota meht'kana jälessä!”. (Matti veli katsoi säälien huiputettua pikku-veljeä) Tapahtuma paikkojen väliä on vain noin 200 metriä, jäikö Antti odottamaan minua nähtyään parven lentävän Laanialueen ylitse? Kortinpelaajia Laanissa ei näkynyt.

Juttuja Juuvelista 18.5.17

Kerran, luultavasti sunnuntaina? Joel Korhonen eli Juuvel oli käymässä kotonani Väisälässä kesällä v. 1950? isäni oli kotona lomapäivillään, hänen työnsä oli Iisalmessa ajaa T. Makkosen linja-autoja.

Muistan isäni kysymyksen:”Seenät mualataan punaseks, nurkat ja ikkunoehi vuer'laavat valakosiks, samonj' katon piätylaavat, entäs harjalaavat?”

”Ne mualataa punaseks”, ilmoitti Juuvel: ”Kyyttojä ee ennee tehä!” Ilmoitti Juuvel asiantuntijan varmuudella, samalla nähtävästi hän ilmoitti tarvikkeiden määrät joita tarvittiin asuinrakennuksen ja navetan puuosien maalaukseen, maalausurakka oli sovittu.

Olin vasta 12 vuotias, enkä oikein ymmärtänyt Juuvelin vertauskuvallista puhetta ”kyytöstä”? Sehän tarkoitti itä-suomalaista lehmää jonka selkä on valkoinen

”Minä mualoon aena talo isännän aatteeväriseks', ilmoitti Juuvel ja jatkoi: ”Yhe oon mualanna iha sin'mustaks!”

Ei sentään Kukkosahoa, Ykspihlajan reissu oli ”mustapaitojen” touhuja, yksi tuon aatteen johtajista oli Martti Pihkala, ja taisi johtaa Ykspihlajan lakonmurtajia?

Tällä ilmoituksellaan Juuvel muistutti ukkini Paavon kuuluneen sosdem puolueen paikallisiin johtajiin, ja myöhemmin Työväen ja Talonpoikien liittoon, joka sitten lakkautettiin kommunistien peitejärjestönä.

Sitten eräänä aamuna Juuvel saapui ja alettiin valmistella maalintekoa, Juuvel ilmoitti: ”Se on vähä samal'laesta ku viinankeetto!”Keittoastiaksi oli varattu vanha muuripata, Juuvel mittasi pataan sopivan vesimäärän, tuli alle ja sittten karkeaa suolaa parikiloa, viht'rilliä eli rautaoksidia sama määrä, sitten odotettiin veden kiehumista ja ruisjauhoja veteen 2-3 kiloa 20 minuutin kiehutus, sen jälkeen punamultaa ja taas kiehutettiin..

”Kun mualin piälle ilimestyy keittäissä nahka, sillo se o' valamis ja jos se alakaa tuntua pensselissä liijan sakkeelta, kusetta vua astijaa jotta sutiminen helepottuu!” Opasti Juuvel

Juuvel käveli kotiinsa yöksi 3 kilometrin matkan, ilmestyi meille aamulla, maalasi päivän. Kerran saavuttuaan hän pyysi: ”Annatko Johanna vähä kermoo, tein uamulla Selmalle liäkettä, ja siinä hieroessa kämmenii välissä turkinpippuria, avonaesesta lasista tuulempuuska pölläätti sitä pippuria silimii, niitä kirveltää vieläkii”. Mummoni järjesti kermaa Juuvelin kirveleviin silmiin.

Asuinrakennuksen seiniä maalasin minäkin, ja lienen veljelleni leikitellyt, perheessämme tunnetulla lauseella: ”Vettääp jos vettääp?”(Ukkini Paavon isä Antti oli ”saanut slaagin”, ja puhui jäykästi)

Juuvelin ensimmäinen juttu: ”Olin sillo paekalla Pellompiän pihassa, seel' pyhäuamu ja siinolj' niitä kylän nuoriamiehiä, ja ukkinno Puavo tarjos väk'karttua kilipoo vetämää, kukkaa ee halunna, joku ehotti: ”Tarjoo isälles!” Antti istu siinä aetan rappukivellä ja polttel piippuvaa, tarttu poekasa tarjoomaa karttuu. Puavo vet', eekä suanu karttua irti isäsä käestä! Antti käski :”Vettääp, jos vettääp!” Puavo ee lopettanna siihe, se sano: ”Lähtöö jos viän kahella käellä?” Antti kehotti: ”No, vettääp jos vettääp! Puavo vet' kahella käellää, mutta karttu pysy Anti käessä!”

(Kylän silloisista ”nuorista miehistä” oli enää elossa Juuvel, hänen lankonsa ”Taatu”,Taavetti ja Nova, Pellonpään Heikki, Novalasta Heikki ja Hermanni, sekä Jussilan Johannes Sonninen?)

Tarina, jonka hän kertoi vastasi täysin kotonani kuulemaa, joten Juuvel lienee ollut paikalla?

Juuvel oli kieltolakiaikaan ollut myös Raittiuspoliisi joten pontikan valmistus oli hänelle tuttu asia, ja viran puolesta hän joutui nimismiehen avuksi Kiukonmäelle kun oli tarkoitus pidättää pontikan valmistuksesta naapurimme,”Rankkimelaksi” kutsuttu henkilö. Pidätys onnistui, valmistaja oli käsiraudoissa mutta nimismies ei hallinnut tilannetta, ilmiantaja Alhström yhtiön tj. Häyrynen sai juoda valmista pontikkaa ja päästi pohjalaisen luontonsa valloilleen, pahoinpiteli pidätettyä, ja paiskasi Juuvelin maahan kaadetun rankki-mäskin päälle, sen jälkeen pyöritteli vielä keittopaikan hiilillä. Aamulla Juuvel oli saapunut Väisälään aamukaville, ja esittänyt: ”Jos Johanna puhistasit vähä näetä minun vuatteetan? Mummoni oli kaapinut enimpiä mäskiä ja hiillosta pois vaatteista, ”Olj se kurjan näkönen”, mummoni muisteli....

Piimävelli 18.5.17

Mummoni Johanna oli vauhdissa, sen näki siitä, että huivi oli sidottu niskantakaa, hän hämmensi kattilaa lidellä kiivaasti (talvella pimeän aikaan hänellä saattoi olla palava päre hampaissaan) nyt oli kesä kauneimmillaan: ”Mää saanalle ja sano Anterolle (vävylleen), että tiäl'lon kohta piimävelliä!” Herra armahda! Aattelin, männä kuhtummaa sianruuvan syöntii? En voinut syödä piimää, se kuvotti, ja se ruskeanharmaa velli oli samannäköistä jota vietiin sioille, söin sitä joskus äidin mieliksi voisilmän kanssa. Saunalla Antero istui kivellä, isä nurmikolla lähellä, olivat jo kylvyn tehneet, maleksin isän luokse ja supatin korvaan hiljaa mummon iljettävän menyyn! Antero ”hypähti upseerin ripeydellä” kiveltä, nosteli housujaan ja saneli:”Vai on mummolla piimäveli! Sitä on lahdettävä sittä syömään”. Isäni sai vain todeta:”Nii' toellae, lähetäämpä syömää piimävelliä”. Siitä orgiasta pysyin kaukana, en oppinut juomaan piimää, edes armeijan piimäpäivinä. Viimein 60-luvulla Savonjärven Jussilassa Salme emäntä ilmoitti: Asedofilus piimä on sittä hyvää! Pyysin puolilasia kokeeksi, ilmoitin sen olevan iha hyv'vee!, ja aloin juoda eri piimälajeja. Kansakoulun yläluokassa opettaja Hilja aloitti kerran vapaan keskustelun mieliruoasta, opettajan LeenaKaija tietysti ensimmäisenä ilmoitti jonkun kaakun, tai jotakin? Yläpihan Vesa (Sutinen) viittasi, sai vuoronsa ja hönkäisi: ”Piimävelli”, ehkä piuuttaan, hänellä oli jukurimainen olemus?. Opettaja kauhistui, nenä kippurassa:”Ei sellainen, joku täytekaakku mieluummin” Kirppareilta oli mukaani joutunut ”Savolainen ruokakirja”. Siskoni pyytää käydessään sen luettavakseen ja vihjailee, ”Sen olevan minulle aivan tarpeettoman”. Huomasin sen tarpeelliuuden, kun ryhdyin kokkaamaan Piimävelliä, vain sieltä löysin ohjeen ja Historiikin. Jaakko Kolmosen kerätessä Pitäjänruoka listaa: ”Nilsiäläiset ehti ensimmäisinä valitsemaan Piimävellin”. Olen kokannut Bertta Räsäsen ohjeen mukaan, ja hyvvee on! Ohjeeni on: 3-4 dl. Vettä,-- 0,5 dl. Ohrajauhoja, sekoitetaan kylmään veteen, suolaa maun mukaan. /Puakki

Tipu. 9.5.17. - Totaalinen Sota! 30.5.17

ENSIMMÄINEN LORUVIHKONI OLI TÄMMÖINEN: kUN SOTAAN LÄHTI TIPU, ITKEMÄÄN JÄI SIPU.

SITTEN, VARIS VAAKKU KELVOTON, KÄY KIMPPUUN KAVALASTI. Koska minulle opetettiin sotaa

lapsesta saakka, Sotilaan Uroteot ovat kiehtoneet mielikuvitustani aina.  Olosuhteet teki  minut

kaltaisekseen, ihannoimaan sankaritekoja!

Tipu lähti tietenkin Riemusotaan!, "Nyt verivihollinen lyödään toivottavasti, Viimeisen kerran!" Kuten 

kenraali Heinrich maljoja nostaissaan esitti, palaverissa saksalaisten kanssa pariviikkoa ennensotaa.

Sedälleni Antille oli luvattu:"Ehditte hyvin heinäntekoon, sota kestää vain kuukauden!" Niin suuri oli

suomalaisten luottamus Hitlerin-Saksan sotilasmahtiin.

Sedälleni lohkaistiin talonpaikka Itä-Karjalan korvesta, samoin tontin sai hänen pikkuserkkunsa Viljo

Martikainen (Heikkilä) ja toiset sedän kivääriryhmästä (Komppanian päällikkö oli maanmittari Piilonen)

Leningrad jäi valloittamatta, "kädenlyönti Syvärillä jäi tekemättä", ja samaan aikaan Moskovan edestä 

oli myös nopeasti peräännyttävä, sehän oli "Kenraali Talven ansiota, ei ryssä olisi muuten selvinnyt".

Suomalaisten tavoitteet Suur-Suomi oli valloitettu.

Kesällä -42 alkoi Saksalaisten hyökkäys Kubaniin ja Kaukasukselle, Neuvostoliitto menetti Kubanin 

viljasadon ja Stalingradin kaupunki tuhoutui taisteluissa. Hitler julisti: 'Pitäkööt venäläiset Volganrannan, mutta yksikään öljylaiva ei seilaa ensikesänä Volgalla.

19. Marraskuuta tapahtui taas odottamatonta, puolustuskyvyttömksi olettu N-liitto saarsi saksalaisen armeijan Stalingradissa olevat saksalaiset, ja alkoi epätoivoinen yritys saarron murtamiseksi, samoin Kubanin valloittaneet 

joukot pakeni nopeasti, raskaankalustonsa menettäneenä länteen, N-liiton joukot yritti katkaista niiden

perääntymistien. 18.maaliskuuta.-43. Stalingradissa vielä elossa olevat antautui, ministeri Joseph Göbbels julisti Berliinin Urheilupalatsissa."Totaalisen sodan, bolshevismin lyömiseksi!". kokeneita 

natseja oli yleisön joukossa aloittamassa suosionositukset oikeissa kohdin. Yleisö hyväksyi Jaa huudoin kaikki Göbbelsin ehdotukset.

Kotikylässäni Ollikkalassa joutui pastori Vilho Pesonen "Julistamaan totaalisen sodan ryssiä vastaan" melko vaatimattomissa olosuhteissa Kiukonmäen Mörköharjussa! Pastori Pesonen "Käski seuroissa 

olevia naisia mapumaan vaikka haulikoilla ryssien koneita!"  Mummoni Johanna palasi seuroista täynnä

isänmaallista intoa, ja pyysi setääni lataamaan haulikon, siltävaralta, että koneita lentää ylitse.

Setäni, sodan kokeneena miehenä ilmoitti: "Mänkee vua räpistelemää haulikon kanssa, eehä haulit lennä kilometrin korkeutee, ja lentokonneet lentää korkeemmalta!"

Ajatus Portaanpään johtaja Pesosella oli kaunis, Totaalinen sota, kuten Hitlerin Saksassa!

.

.

.

Nils Ruotsalaisen Sukuhaara. 8.5.17

 

Sukupuu on tehty enoni Kalle Ruotsalaisen 80-vuotis syntymäpäivälle!

"Vesa versonut visasta Antin, nivaskainen nouseskellut. Jalo jatkunut Juhosta,

norkkona Novasta, terhoTuakilla tukassa!" (Matts Nilsson löytyi myöhemmin)